Matkailua parina päivänä on harrastettu. Tiistaina vietiin Iiris ja Liisa Espooseen. Täysi päivä: lähtö 6:30, paluu jotain 20:15.
Luultavasti ei perhe Tiiilikainen tänä kesänä ehdi enää saaressa käymään, sillä Iiriksen treeni-, syksyllä myös kilpailukausi on alkanut.
Eilen oli vuorossa Taidekeskus Salmela. Ensin poikettiin Mikkelissä muutamassa kaupassa. Sitten noin kolmeksi Salmelaan. Välillä vettä tihmovassa säässä kierreltiin aluksi näyttelyt.
Pientä suolaista sen jälkeen nautittiin Ravintola Kesäheinässä. Samalla seurattiin Samuli Putroa soundcheckissa.
Kun portit konserttialueelle klo. 17 avattiin, hyökättiin heti hyvät paikat omimaan, sillä Salmelaan ei voi etukäteen paikkoja varata.
Kuudelta aloitti Samuli ensimmäisen tunnin setin. Sen hän veti läpi yksi, lukuunottamatta kahta biisiä, joissa oli apuna bändin jäsen.
Hienoja biisejä, satuttavia sanoituksia kuultiin. Samulin mukaan hänen ainoa coverinsa, Nick Caven Into My Arms Putron suomennoksena sai vanhan miehen silmät kosteiksi.
Putro estitti myös kaksi biisiä ilman säestystä, yksilauluna. Rohkea veto, mutta toimi!
Väliajan jälkeen saapui lavalle kaksi muusikkoa valkoisen puvun valkoiseen farkkuasuun vaihtaneen Putron lisäksi: kosketinsoittaja ja rumpali. Molemmat myös hoitivat erilaisia "soittokoneita" (minen niistä ymmärrä senkään vertaa). Melkoiset soundit, ryhdikkään menon, he saivat parin äänimiehen tukemana aikaan.
Yli tunnin kesti toinen setti encoreineen, Hyvä mieli jäi konsertista. Musiikki oli hyvää, sanoitukset hyviä, tunnelma hyvä. Ainoa, mikä hieman jäi minua häiritsemään, oli Putron tapa ottaa yleisoään biisien välilllä. Koska laulujen aiheet ja sanat, niitten tarinat, olivat usein surullisia, koskettaviakin, niin huumoripitoinen välijutustelu särähti snadisti. Tämä on toki minun mielipiteeni. Yleisö tuntui pitävän.
Vaikka toisen setin meno oli aikamoista tykitystä, niin yksin esitetty ensimmäinen osa miellytti enemmän.
Samuli Putron musiikkiin en ole juuri perehtynyt. Toki joitain biisejä on tutuksi tullut. Hieman ajellessa artistia viime aikoina oltiin Hilpan kanssa kuunneltu. Nyt on miehen jo melko pitkäksi venyneen soolouran tuotanto otettava tarkempaa kuunteluun. Tai ei nyt, eikä kohtakaan. Mutta viimeistään joskus loppusyksystä, kun airpodsit taas liimautuvat Hollolan lenkkimaastoissa korviini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti