PUUMALASSA

   Oltiin Puumalassa. Puumalassa ei ole maapula. Eikä ole vesipulakaan. Isoa järveä, pienempiä järviä, lampia ja lätäköitä piisaa. 

  Ensin ajeltiin Sahanlahteen. Siellä lapset uivat. Sitten syötiin. Sen jälkeen kierreltiin hieman paikkoja. Lopuksi lapset taas uivat. 

  Kuumaa oli. Hypättiin autoihin, usmuutettiin Puumalan satamaan. Siellä, kun parkkipaikat oli pienen etsiskelyn jälkeen löydetty, noustiin hissillä sillalle. Jatkettiin vielä kierreportaita ylös pieneen baariin. Sieltä sai onneksi kahvia ja kylmää juotavaa, vaikka lähinnä tanakampiin juomiin on paikan tarjonta suuntautunut. Näköalat olivat mukavat. 

Kuva by Joni.

  

  Olimme ainoat asiakkaat pienessä baarissa.  Kahvit, kotoisaa keskustelua paikan tarjoilijan kanssa: hieman historiaa, snadisti tätä päivää, ripaus muistoja. 

Kuva by Joni.

 Sitten hissillä (lämpöä varmaan 40 astetta) alas. Ja jäätelökojulle. Hiljalleen alkoi kuumuus tuntua tukalalta. Onneksi jäätelökioski pöytineen oli varjossa.  

  

  Matka autoille läpi rantatorin, siitä pitkin Satamatietä, tuntui jo vanhimman ihmisen jäsenissä. Ja nuorimman. Mutta ei Iiriksen! Hän otti Liisan hartioilleen, ja matka jatkui. Olisin minäkin jonkun hartioille, vähintään reppuselkään, noussut, vaan en tohtinut kysellä. 

Kuva by Joni.

  Nyt taas saaressa ollaan. Uimassa käytiin, jokainen. Mikäli minulta kysytään, niin hieman maltillisempi lämpötila piisaa. En kuitenkaan valita. Eikä sitä paitsi kukaan ole edes kysynyt. Siis lämmössä mennään, vähintään tovi vielä. 

  Huomenna uudet kohteet, uudet kujeet. Ja vanhoista esillä ainakin uiminen.