Eilen käytiin Hollolassa ja Lahdessa. Tehtiin kotona viimeiset järjestelyt alkavan putkiremontin tieltä. Postilaatikosta löytyneiden tiedotteiden joukosta löytyi urakoitsijan toimittama aikataulu, sekä mallit ehdotetuista sekoittajista, altaista, wc-pytyistä etc. Työt alkavat reilun viikon päästä maanantaina ja luovutus asukkaille tapahtuu 22. marraskuuta. Toivottavasti menee noin. Marraskuun lopulle varmaan voidaan saaressa asustaa, ennen kuin alkaa jäitä pukkaamaan. Eikä silläkään niin väliä ole, jos tekee ihmisen kestävän kannen äkkiä. Jos vain pahimmoilleen upottava peite päivä- tai jopa viikkotolkulla vedessä on, niin nälkä yllättää.
Aamulla huomasin, että muutama keltainen lehti pihamaalle oli ilmestynyt. Peitin soutuveneen. Ei tarvitse syksyn lehtiä, tuulten riepottelemia risuja poistaa paatista.
Yllä olevan kuvan taustalla näkyy, että syksyn merkkejä alkaa tosiaan ilmaantua. Siitä tarkennus.
Sosiaalista elämääkin meillä on. Loppukesän muutamat perinteiset tapaamiset ovat nyt edessä. Tänään mennään käymään Piskolansaaressa Vilhusilla. Huomenna tulevat mökkinaapurit iltapäiväkahville. Lähitulevaisuudessa vielä Moisalat usmuuttavat meille viettämään rattoisaa iltapäivää ja alkuiltaa. Ensikesänä sama kuvio kääntäen, eli Vilhuset tulevat tänne, me ajelemme Paajalansaareen Moisaloille. Lähinaapurien, Hanniloiden, kanssa kahvitellaan joka kesä heillä ja meillä, eivätkä ne rupattelutuokiot välttämättä sijoitu syyskesälle.
Loppukesäksi nuo tapaamiset ovat luonnostaan ajoittuneet. Keväällä ja alkukesästä on touhua kaikenlaista. Heinäkuussa puolestaan lapsia ja lastenlapsia käymässä. Elokuussa on jo aikaa vaikka välillä hypätä kolmiloikkaa. Tämä on silkkaa arkipäivän logiikkaa, ei suinkaan kerro vierailuiden merkitsemättömyydestä. Päinvastoin.
Verkkoja aletaan naapurin Hannun kanssa laittelemaan ahkerammin pyyntiin. Varmaan huomisesta lähtien. Harvoja muutamiksi tunneiksi päivisin. Muikkuverkot kokeeksi huomisiltana yöksi lasketaan. Luulen. Huomenna kahvitellessa asia varmistuu.
Mukavia kelejä on pidellyt. Ilokseen sitä päivällä ruokaa sulattelee vaikkapa istuksien, bongaillen ohiajavia veneitä.
Se homma ei, ainakaan viikolla, ole enää kovin työlästä. Ilman tukkimiehen kirjanpitoa siitä selviää. Jopa meikäläisen muistilla. Viikonloppuisin on vielä jonkin verran vesiliikennettä. Kuukauden kuluttua muutama vene viikossa. Lokakuussa muutama vene. Marraskuun ajelijat pahoin itsensä teloneen sirkkelimiehen sormilla laskea voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti