Eilen oli välipäivä. Meinaan, että ei tullut isommin mitään puuhattua. Minkä nyt kävin syötäväksi kanttarellejä haalimassa.
Iltapäivällä sateli, ukkosti myös. Kolme tai neljä kertaa räpsähtivät sähköt poikki. Muutaman sekunnin katkoja vaan, onneksi.
Eilen postasin, että maanantaina hain veneellä puutavaraa sahalta. Samalla mainitsin: "Kun työ on tehty, olette ensimmäisiä, joille kerron. Ehkä." Koska olen sanani mittainen mies, ainakin silloin, kun se minulle sopii, niin nyt kerron, ilman mitään ehkiä. Kerron, vaikka työ ei ole vielä valmis. Kerron kuvien kautta, pienillä sanallisilla tarkennuksilla ryyditettynä.
Aamulla näytti pihamaalla tällaiselta. Vuonna 1964, tai 1965 pihalle tehty 2,5 m X 2,5 m:n betonilaatoitus päiväkahvipaikkana oli meistä aikansa palvellut, joten hieman isompaa terassia oli tarkoitus duunata.
Siis pintamaan poistolla alkoi päivä....
...ja jatkui n. viidentoista kottikärryllisen verran
Tämän jälkeen siirtelin vanhoja betonilaattoja "kriittisiin pisteisiin". Se tuli sopivasti tehdyksi, kun Hilppa huuteli syömään.
Ruoan jälkeen ei ollut perräisten aika, vaan suodatinkangasta levittämään kutsui työmaa. Ja juoksut seuraavaksi.
Sen jälkeen laudat kumpaankin reunaan, ristimitta kohdalleen, ja niin pääsin lautoja ruuvailemaan. Kun kuvan tilanteessa oltiin, oli kello kahden korvilla, ja alkoi keittää. Siispä Saimaaseen, Yhdelle päivälle rupesi riittämään. Ihan sain tarpeekseni uurastuksesta, sillä aika kuumaksi heittäytyi ilma.
Kun yksin tekee, niin on helppo sättiä, jos jotain menee mönkään. Ja vaikka joku työvaihe erityisen hankalalta tuntuu, niin ei voi toiselle delegoida, kuten yleensä työmaailmassa toimitaan.
En tosin aivan yksin puurtanut. Hilppa kantoi kanssani puutavaraa rannasta mestalle, oli auttamassa suodatinkankaan levityksessä, sekä oli myös mainio toveri ristimittauksen nollapäässä.
Huomisen saan työmaa olla vaiheessa, sillä me menemme Mikkeliin kauppa-asioita toimittamaan. Perjantaina, jos ei sada, on sitten se hetki, kun voi vaikka polkaksi uudella terassilla pistää.
Hieman liiankin iso siitä tulee, n. 15 m2. Se johtuu siitä, että sahalla ei ollut kuin yhtä mittaa viistuumasesta höylätystä terassilaudasta. Me ei haluttu lautoja jatkaa, sillä liitokset tuppaavat ajan myötä kupristumaan ja nousemaan ylös. Ipottaa se, jos kengättömässä jalassa terassilla tallustaa, ja lyö pottuvarpaansa. Saattaa päästä tuhma sana, eikä ole soveliasta, ainakaan, jos on nuoria korvia kuulolla.
Eilen oli hieno peli. Espanja on ollut minulle iloinen yllätys. Hyvä jalkapallomaa on välillä katveessa, välillä vielä parempi. Tämän illan ottelu ei kiinnostavuudeltaan ole eilisen vertainen, siis minusta. Katsottava se tietenkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti