perjantai 19. heinäkuuta 2024

SUPERHIIRI

  Hiiret ja myyrät ovat vanhojen, uudempienkin, talojen riesa. Ne mahtuvat hyvin pienistä koloista kulkemaan, joten kaikkien mahdollisten kulkureittien tukkiminen vanhassa rakennuksessa on vaikea tehtävä. Hiirten papanoita on yleensä joka kevät ilmaantunut lattioille. Joskus oli myös lattiamattojen päätyhapsuja syöty. Matot rullataankin nykyään pois lattioilta, jos kauemmin pois saaresta on aikomus olla. Muutama vuosi sitten hankittiin pistorasiaan laitettavia hiirien karkottimia. Niitten vaikutus on ollut olematon. Paremminkin tuntuu siltä, että ne vain ilmoittavat tuholaisille, että nyt bileet pystyyn.

  Taisi olla kolme vuotta sitten, kun iltaisin alkoi rapinaa kuulua. Hilppa sen ensin havaitsi, sillä hänellä on kuulo parempana säilynyt kuin minulla. Leivinuunin edessä olevan kipinäpellin päällä ruoja kipitteli, kun me toosaa tuijotettiin. Hankittiin pari hiirenloukkua. Ensimmäisenä yönä pullea metsähiiri koko kohtalonsa. Rapinat loppuivat siltä kesältä. 
  Seuraavana kesänä ei havaittuja vierailuja ollut. Viime vuonna sitten rapistelut taas alkoivat. Nyt pidettiin kemmakkaa sekä kipinäpellillä, että keittiössä. Eiku loukut pyyntiin. Muutamassa päivässä erehtyi kolme hiirtä satimeen. Sen jälkeen ei havaintoja tehty.
  Viikko, pari sitten alkoi taas sama rapse kuulua. Minäkin sen joskus sain korviini. Ansat viritettiin. Monta päivää ne olivat viritettyinä. Ei tulosta. Rapina vain jatkui. 
  Eilen kauppareissulla hankittiin pari uutta pyydystä. Sellaista, missä on hajustesyötti valmiina. Suurin toivein ne illalla viritin. Aamulla ei ketään ollut vipuun langennut. Ei, vaikka Hilppa, joka illalla vielä lueskeli tuvassa, sanoi keittiössä ravellusta kuulleensa. Ajattelin, että kovat piippuun, laitoin äsken vanhat loukut myös pyyntiin. 
  
  Mietiskelen, että mikä hiton superhiiri se on. Eilenkin oli uutta putkimaista pyydystä siirtänyt, mutta ei sisään ängennyt. Onko sillä peijoonilla muistissa viime kesänä näkemänsä loukkuun litistinyt lajitoveri? Vai mikä on syynä, että ei syötti kelpaa? Vai onko kyseessä tällä kertaa myyrä?  Mitäpä sille syötiksi? Porkkanaa? Googletin. Joku viisas valistaa, että myyrälle kelpaa  jälkiuunileipä, hiirelle, perinteisen juuston sijaan, maistuu vaalea leipä. Täytynee ladata loukut uusilla syöteillä. Jälkiuunileipää ei nyt meillä ole, mutta en usko myyrän väheksyvän Marskin Arinaleipää. 

  Joo, kaikenlaisia rapisijoita niitä maailmassa on. Jos ei loukku pure, niin pitääkö hankkia kissa? Kesäkissa. Se peto vaan listii joutessaan linnunpojat. Enkä muutenkaan ole kissaihminen. 
  Jos rapina ei lopu, pyydykset pysyvät tyhjinä, pitää vissiin hankkia riistakamera. Hanelilla taitaa jokunen olla. Lainaisikohan hän yhtä toviksi? Olisi mielenkiintoista nähdä, mikä superhiiri, tai supermyyrä, meillä mellastaa. Supermarsu se ei todennäköisesti ole. 

  Sadetta odotellessa aamu jatkuu. Aika epävakaista on muutama päivä. Ensi viikolla taas helteet palaavat. Taitaa tulla tupapäivä. Eilen hain Mikkelin kirjastosta ensimmäisen varaukseni, Risto Isomäen teoksen Pimeää jäätä. Ei aika hukkaan mene sen parissa. 

  Loppuun pari kuvaa. Dahliapata reunakasveineen kukoistaa.


  Epävakaisen sään pilvet ovat joskus uhkaavan näköisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti