maanantai 15. heinäkuuta 2024

AAMUSTA KONEELLE

  Sateen ropina tuudittaa uneen, sanotaan. Minut se aamulla herätti. Taitaa tulla sellainen päivä, ettei ulos viitsi mitään hommailemaan lähteä. Muutama työrupeama on kyllä mielessä, mutta ne joutavat odottamaan poutasäätä. 

  Lauantaina käytiin päiväkahvilla Tertissä. Halvemmalla olis saanu Saarelassa. Mutta ei suklaakakun kanssa. 
  Siten on elo kulkenut, että kumpikaan meistä ei ole Tertissä käynyt sitten 1960-luvun. Minä siellä olin 1966 tai 1967 kotibileissä. Nykyisen isännän Matin kaksoissisaret Ina ja Henna ne järjestivät. Räsäsen Ilun kanssa sinne mentiin. En muista, millä kyydillä, mutta yöllä palattiin Mikkeliin kävellen.
  Hilppa on käynyt kartanossa muutamaa vuotta myöhemmin. Ina ja Henna, tai ainakin toinen, oli nimittäin samalla luokalla Tipulassa kuin hän. Olivat Tertin kaksoset näet yhtä lahjakkaita luokalleen jäämään kuin minä. 
  Varmasti hyvää ruokaa Tertissä on tarjolla. Mutta ei paikka muuten isosti sytyttänyt; myymälässä omien ja paikallisten tuotteitten lisäksi tavanomaista krääsää myynnissä pilvin pimein, Puutarhakahvila oli ahdas ja tupaten täynnä. Tungos ei tietysti ole paikan vika, vaan ansio. Kartanoravintolassa ei sisällä käyty. 
  Ihmisiä oli tosiaan paljon. Iso parkkipaikkakin oli aivan täynnä. Me saatiin onneksi juuri vapautunut paikka. 
  Voi olla, että joskus elokuussa vielä käydään testaamassa Puutarharavintolan monipuolinen, kymmeniä lajeja sisältävä kesälounas testaamassa. 

  Kahvit hörpittiin keskellä puutarhaa. 


  Eilen herättiin isoon uutiseen. Thomas Crooks pyrki pääsemään joukkoon John Wilkes Booth, Charles J. Guiteau, Leon Czolgosz, Lee Harvey Oswald?, Sirhan Sirhan ja James Earl Ray. Ei päässyt, mutta pääsi hengestään. 
  Poliittinen väkivalta ei ole uutta USA:ssa. Kansallisen kiväärijärjestö (NRA) on vaikuttava tekijä; ampumalla tehdyt murhat ovat arkipäivää, joukkomurhat viikoittaisia. 
  Surullista. Toivottavasti tapaus ei johda uusiin ikäviin tapahtumiin.    

  Eilen laskin ahvenverkot. Kolme tuntia, sitten kokemaan. Kaksi fileoitavaa kyrmyniskaa tuli. Yöksi ei viitsi näin lämpimän veden aikaan verkkoja jättää, koska ahven on herkkä kuolemaan nopeasti, kun se sotkeutuu verkkoon siten, että ei kykene hengittämään. Pitää kokeilla uudelleen. Mutta ei tänään. 

  Espanja sitten voitti. Oikea mestari saatiin. Näyttää siltä, että ruusuinen tulevaisuus on tarjolla. Loistavia nuoria pelaajia löytyy, eivätkä runkopelaajatkaan ole vielä ikäloppuja. 

  Taidan lähteä venevajaan ällistelemään, olisiko katon alla pientä askaretta tarjolla. Tuskin, mutta voihan sitä vaikka järjestellä tavaroita. Alan olla kuin Hilpan entisen työkaverin mies, joka kuulemma tekemisen puutteessa siirteli mökillä klapipinoa liiterissä seinustalta toiselle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti