SUPPEA KATSAUS VUOTEEN 2023

   Vuosi 2023 laahustaa väistämättä kohti loppuaan. Tongalla, Samoalla ja Kiribatilla ei enää ole paljonkaan tätä vuotta jäljellä. Kiristyvässä pakkasessa alkaa uusi vuosi. Ihan tavalliseen tapaan uusi ajastaika vastaanotetaan meillä Hollolassa. Selkä vähän kenkkuilee. Se niukahti toissapäivänä. Ei  mikään ihme. Olosuhteet olivat haastavat; solmin kengännauhoja, oikaisin selkäni, kipu iski. No, selän kanssa pärjäilee. Liikkuminen sujuu, ainoastaan ylös nouseminen aiheuttaa kipua.

 Koska vuosi loppuu, niin on aika tehdä suppea katsaus vuoteen 2023.

  19. tammikuuta oli talvista silloinkin. Messilän tienoilla liikuttiin, Hilppa, minä ja kauris.

  Saman päivänä uutisoi HS mm. seuravaa: Rajavartio­laitos saa nyt kaiken haluamansa. Näin Venäjän uhka pani vauhtia itärajan valvontaan. Rajavartiolaitos on saanut kaiken pyytämänsä ja vielä vähän päälle, kirjoittaa turvallisuuspolitiikkaa seuraava toimittaja Jarmo Huhtanen.

  Mitähän Rajavartiolaitos 19. tammikuuta 2024 tekee? Onko raja jo auki? Ja jos on, niin kuinka kauan? Kohtahan se tiedetään.

28. helmikuuta oltiin vaihdettu liukulumikengät latusuksiin. Vesijärven jäälle oli tehty ladut.

  28. helmikuuta oli Kalevalan päivä. Sota jatkui, vaalit Suomessa lähestyivät, tiedetyin seurauksin. 

  10. maaliskuuta mentiin Saarelaan viikoksi. Talvista oli, olihan talvi.

  10. maaliskuuta uutisoi HS: Kysymyksiä sairauslomalla, päivittäistä soittelua ja humalaisia ehdotuksia – Näin pomot piinaavat vapaa-ajalla Suomalaisilla on paljon erilaisia kokemuksia pomojen yhteydenotoista työajan ulkopuolella, ilmenee HS:n kyselystä. Selvää on, että työt seuraavat monia vapaa-ajalle.

  Me olimme vapaa-ajalla. Yhtään piinaavaa soittoa, ei edes humalaisia ehdotuksia, tullut. No, ei meillä pomoja enää ole. Eikä vissiin kukaan niin humalaan tule, että ainakaan minulle mitään ehdottelisi.  

  24. huhtikuuta käytiin Espoossa. Aika lämmintä oli ilma, päätellen meikäläisen asusta (t-paidassa). Oli muuten Pertin nimipäivä, mikä ei mitenkään liittynyt mihinkään. Kunhan mainitsin. 

    Samana päivänä, siis Pertin päivänä, oli Hesarissa mm. seuraavaa: Maailma ei pelastu lentohäpeällä tai yhden puun istuttamalla. Metsäekologi Lilli Kaarakka opettaa Kalifornian Cal Polyssa oppilaitaan toiveikkuuteen: ympärillä palaa metsiä mutta parempaan suuntaan mennään.

  Ei niin. Pelastuuko silläkään, että ei lennä? Jos pelastuu, niin kumartakaa meille. Tiijä häntä, mutta ei maailma ainakaan sillä pelastu, että Suomen hallitus laskee bensaveroa. 

  8. toukokuuta oltiin oltu jo reilu viikko saaressa. Konstilla sinne päästiin, sillä Kiukuanselkä oli tulessamme umpijäässä (informaatiokatkos tiedotuksessa). Tultiin siis 29. huhtikuuta. Vielä 8. toukokuuta jäälauttojen rippeitä kelluskeli.

    8. toukokuuta löytyi Hesarista seuraava otsikko: Opiskeluvalinnalla on valtava merkitys loppuelämän tulotason kannalta – Katso hakukoneella, millä koulutuksella tienaa eniten. Korkeakoulujen aloituspaikkoja ei tutkijan mielestä pitäisi lisätä aloille, joissa tuotto on epävarma.

  Jaa, jaa. Tutkijan mielestä kutsumusammattiin hakeutumista tulee vaikeuttaa. Ihmettelen, että mitäs hittoa se tutkijalle kuuluu, jos haluaa toimia alalla, missä tuotto on matala. No, näkökulmakysymys. 

  19. kesäkuuta. Iiris ja Liisa olivat meillä viikon ennen Anna loman alkua. Kylilläkin käytiin. Ja Poijussa jädellä. 

  Tuona päivänä HS:n pääuutinen oli: Heistä tulee Suomen uusi hallitus Petteri Orpo (kok) on Suomen tuleva pääministeri, Riikka Purra (ps) valtiovarainministeri. Rkp:n Anna-Maja Henriksson nousee opetusministeriksi ja kristillisdemokraattien Sari Essayah maa- ja metsätalous­ministeriksi.

  Mikä ilon ja riemun päivä! Suomea alettiin tositoimin suistaa kelvottomalle tielle. 

Heinäkuun alussa oli perhe Tiilikainen kokonaisuudessaan luonamme. 6. päivä käytiin Pistohiekka Resortissa syömässä. Iiris ja Liisa olivat kuin turistin perikuvia. 

  6. heinäkuuta kertoi HS: Rydmanista uusi elinkeino­ministeri – Purra: Valinnasta ei kerrottu hallitus­kumppaneille etu­käteen Elinkeinoministeri Vilhelm Junnilalle (ps) myönnetään torstaina ero ministerin tehtävästä.

  Siitähän se hallitus parani!!!!!!!

  15. elokuuta varmistui, että joulupöydästä ei tule puuttumaan Hilpan tekemää (maailman parasta) sienisalaattia!

    Hesari kertoi samana päivänä uhasta: Riski joka toteutui rytinällä. Lintuinfluenssa on levinnyt turkiseläimiin, koska joillakin tarhoilla linnut pääsevät käsiksi kettujen ja minkkien ruokaan. Riski oli tiedossa, mutta sitä ei ryhdytty torjumaan tehokkaasti. Tuloksena voi olla pandemia, joka on saanut alkunsa Suomen Pohjanmaalta.

  Onneksi ei tällä kertaa pandemiaa tullut. 

22. syyskuuta vietettiin Saarelassa rauhallista aikaa. Syksyn satoa korjailtiin, marjassa ja sienessä käytiin. Välillä vaan oltiin. 

    Tuona päivä ilmestyneestä HS:sta voi lukea mm: Zelenskyi ryöpytti YK:ssa Venäjää Ukrainan presidentti. Volodymyr Zelenskyi varoitti YK:ssa puhuessaan varsinkin Afrikan maita luottamasta Venäjään.

  YK:ssa voi ryöpyttää ja roiskia, mutta mikään ei muutu. Varsinkaan Turvallisuusneuvoston toimesta. 

18. lokakuuta elettiin viimeisä viikkoja Anttolassa. Satuttiin (ainolla) suppiskeikalla sienten pesälle.

 Tuo ilmaus on peräisin Hanelilta. Joskus parikymmentä vuotta sitten eräänä viikonloppuna toukokuun lopulla soitti Haneli: "Tarviitko korvasieniä? Satuin sienten pesälle!" Minä ilmoitin sienten kelpaavan. Sovittiin paikka, sovittiin aika. Sörnäytin autolla Maljalantielle. Tapasin Hanelin. Ajettiin metsätietä jonkin matkaa. Sitten kerättiin. Lopulta Hanelin avolava-Subarun lava oli täynnä pahvilaatikoissa ja ämpäreissä olevia korvasieniä. Hilpalla alkoi sinä päivänä melkoinen homma "myrkynkeittäjänä"!

  Hesarin sarjakuvissa oli 18. lokakuuta mm. tällainen:

  No comment.

29. marraskuuta päästiin liukulumikengillä Messilän maastoon. Hyvä talvi siinä mielessä; varmaan liki 20 kertaa ollaan jo sivakoitu.

    29. marraskuuta oli otsikoissa raja. HS: Hallitus sulki itärajan, vaikka sitä ei viime viikolla pidetty mahdollisena – Näin päätöstä perustellaan Itärajan sulkupäätös on voimassa kaksi viikkoa. Se ei koske tavaraliikennettä.

  Tuon jälkeen on uutta tapahtunut. Mihin päät(t)yy tää?

31. joulukuuta. Kävin aamulla, -16 asteen pakkasessa, ottamassa makua tuleviin -30 asteen keleihin. Ihan hyvä oli mennä. Jos pakkasasteet tuplaantuvat, täytyy ottaa Ylä-Lapin raappahousut käyttöön.

  Enpä malta olla laitamaatta vielä kuvaa viime torstailta. Silloin bongattiin saukon jäljet keskellä Messilän golfkenttää.

    HS:n sivuilta tänään: Kohti suuruuden ekonomiaa Yksi sote-uudistuksen tavoite oli turvata yhdenvertaiset palvelut. Nyt huolena on, että säästöt tehdäänkin perusterveydenhoidosta eikä erikoissairaanhoidosta, sanoo THL:n Mika Salminen.HS käy juttusarjassa läpi, miten uudistuksen tavoitteissa on edistytty vuoden aikana.

  Joo. En tunne tilaa, en tilannetta. Kaikki ei kuitenkaan taida sotessa, erityisesti sote-alueilla, olla reilassa. 

  No  niin. Eivät olleet vuoden tärkeimpiä uutisia. Eivätkä vuoden tärkeimpiä kuvia, eivät edes minun ottamistani. Kunpahan ajankuluksi (pari tuntia sain menemään) väkersin. Ei muuta ku turvallista tulevaa vuotta.