SURU

  Surua on monenlaista, Mutta onko taulukkoa, missä määritellään surun suuruusluokka, kesto ja vaikutus? Onko lapsen, puolison, sukulaisen, tai tuttavan menehtymisen aiheuttama suru mitattavissa ja verrattavissa richterin asteikon kaltaisella välineellä? Eipä taida olla, enkä ole oikea henkilö sellaista laatimaan. Mutta listaan joitakin asioita, jotka saavat/ovat saaneet minut surulliseksi. Osa niistä on luettava harmistumisen kaltaiseksi, osa vaivaa kauemmin, muutamat kaiken aikaa. Jokainen voi kohdallaan päätellä, mitkä surut ovat surullisempia, tuskat tuskaisimpia.

-tulin surulliseksi, kun huomasin olohuoneen parketissa ruman naarmun
-tulin surulliseksi, kun luin lehdestä, että Salpakankaan juuri valmistuneessa koulussa on havaittu kosteusvaurio lattiassa
-tulen surulliseksi, kun luen, näen, kuulen jatkuvasta ihmisoikeuksien rikkomisesta, lapsisotilaiden käytöstä, ihmiskaupasta ja monien valtioiden kasvavasta itsekkyyden esiinmarssista pakolaiskysymysten kohdalla
-tulen surulliseksi, kun kuuntelen Leonard Cohenin "Partisan"-, John Lennonin "Imagine"-, Peter Gabrielin "Don't Give Up"-, tai Bob Dylanin "Blowing in the Wind"-kappaletta
-tulin surulliseksi, kun eilisaamuna huomasin kauppakeskus Sykkeessä poiketessani laitapuolen kulkijan repaleinen tuulipuku yllään, risaiset lenkkarit ilman sukkia jaloissaan lämmittelevän käytävän penkillä, ja määrätietoisen vartijan häntä kovistelevan (tällä kertaa rauhallinen miesparka sai jäädä istumaan)
-tulen surulliseksi, kun näen jonkun syytävän roskia ulos auton ikkunasta
-olen surullinen loputtomista ympäristörikoksista ja päätöksentekijöiden harkitsemattomista ja piittaamattomista ratkaisuista ympäristökysymyksissä
-tulen surulliseksi, kun näen maantiellä yliajetun supikoiran, ketun tai mäyrän
-tulin surulliseki, kun luin kuinka eurooppalaiset surmastivat määrättömästi biisoneita jätten ne raatoina lojumaan vaikeuttaakseen intiaanien elinoloja ja saadakseen nämä karkotetuksi (eversti Dodge: "Ampukaa kaikki puhvelit! Jokainen kuollut puhveli on yksi kuollut intiaani!". Sheridan: "Antaa heidän tappaa, nylkeä ja myydä kunnes kaikki puhvelit ovat kuolleet sukupuuttoon, sillä se on ainoa tapa saada aikaan pysyvä rauha ja antaa sivistyksen mennä eteenpäin!")
-minut saa surulliseksi ihmisten oman edun asettaminen toisten hyvinvoinnin, turvallisuuden ja elämän mahdollisuuksien edelle
-tulin surulliseksi, kun katsoin dokumentin, missä kerrottiin kuinka Yhdysvaltain ilmavoimat, käyttäen CIA:n syyttämättömyyssuojaa kilpenään, rekrytoi nuoria videpelitaitureita ohjaamaan Nevadan autiomaasta käsin lennokkeja Pakistanissa, Jemenissä, Irakissa, ties missä, ja surmaamaan terroristeja, siviilejä, vihollisia, lapsia, milloin ketäkin
-tulen surulliseksi, koska en aina pysty suvaitsemaan suvaitsemattomia, ymmärtämään toisin ajattelevia
-tulen surulliseksi, kun yritän ymmärtää kosmosta, ja tajuan, etten tiedä juuri mitään edes omasta planeetastamme, aurikokannasta puhumattakaan