MISSÄ OLIT SILLOIN?

  Missä olit silloin, kun sitä tai tätä merkittävää tapahtui? Sitä udellaan aika-ajoin, milloin siellä, milloin täällä. Verestelempä muistiani muutamien historiaan jääneiden sattumusten kohdalla:

  

Missä olit, kun Kekkosesta tuli ensimmäisen kerran presidentti? 

Sinä keväänä olin muutamaa kuukautta vaille viisi vuotias. Muistan kuitenkin putkiradion monotonisen Kekkonen-Kekkonen-Kekkonen-äänen. Vai kuvittelenko vain muistavani? Mene tiedä, mutta sen muistan, että valinta ei ollut edesmenneelle isoisälleni Aleksille mieleen. Näin jälkeen päin asiaa pohtiessani voin sanoa, että ei Aleksia demari Fagerholmin tappio kaivertanut, kokoomuksen kannattaja kun oli, jotain muuta täytyi olla hampaankolossa. Samoilta ajoilta on muistoja myös yleislakosta ja sen aiheuttamista mielenilmauksista, joita ukki paheksui.

  

Missä olit, kun John F. Kennedy murhattiin?  

Oikeastaan muuta en tapahtumasta (22.11.1963) muista, kuin että aamulla Mikkelin Lyseon pihalla eräs luokkatoveri kailotti kovaan ääneen: "Kennedy haukkas hatullansa paskaa!".

  Missä olit silloin, kun Martin Luther King murhattiin? Sitä, missä ja miten tuo uutinen huhtikuun neljäntenä 1968 korvani tavoitti, en saa kaaliini. Kaikenlainen sosiaalinen herääminen oli vasta orastamassa Pertti-henkilön sisikunnassa, mutta surulliseksi tapahtuma minut joka tapauksessa sai.

  

Missä olit silloin, kun Robert Kennedy murhattiin?  

Tuonkin kesäkuun 1968- uutisen tietoon tulemisen tarkka ajankohta ja tilanne on pyyhkiytynyt pois mielestäni. Muistan kuitenkin ajatelleeni: "Kyllä Kennedyjä koetellaan!".

  

Missä olit silloin, kun Neuvostoliitto saapui armeijan voimin tyynnyttelemään kansan 

Tsekkoslovakiassa? 

Sehän oli elokuussa 1968. Kun uutisointi oli Revon röörissä kiivaimmillaan, oltiin pikkuserkkuni Kitsun kanssa Avokkaassa. Muistan, kun eräänä päivänä lilluttiin soutuveneessä lekotellen simmareisillaan lämpimässä kelissä radio pauhaten. Meillä oli, ajan henkeen, melko pitkät hiukset, niinpä ohi ajava kolmen äijänkörilään miehittämä pikavene poikkesi reitiltään sörnäyttäen viereemme; luulivat onnettomat meitä naisiksi. Kun karu totuus kirkastui, oli kiihdytys kohti Kuparonvirtaa suorituskyvyn rajamailla.

  

Missä olit silloin, kun Amstrong harppasi pikku askeleen? 

21.07.1969 olin kotona As.Oy. Pennilän 3. kerroksessa, ja jos muistini ei totaalisesti sassaroi, katsoin tapahtuman yöllä suorana. Olo oli aika ambivalentti; ylpeys ihmiskunnan saavutuksesta, ja pelko astronauttien takaisinpaluun epäonnistumisesta. 

  Missä olit silloin, kun John Lennon murhattiin. 

Tuo joulukuun 8. 1980 on jäänyt mieleen surun päivänä. Tiedon muistan saaneeni 9. päivän aamuna tekussa luokkatovereiltani. Se iski kuin todella kovaa. Päivästä en paljonkaan muista, mutta opiskelu ei ainakaan pääasia sillä hetkellä ollut.

  

Missä olit silloin, kun Tsernobilissa posahti? 

Onnettomuus sattui 26.04.1986, mutta siitä en ole varma, kiirikö tieto tapahtumasta minulle samana päivänä. Kuitenkin aamun lehdestä, olisko ollu 17:nen päivän?, asiaa luin. Muistan pelästyneeni, olihan paikka aika lähellä, samalla huolehtineeni paikallisen väestön kohtalosta. 

  

Missä olit silloin, kun Estonia upposi?

Olin silloin velj-Hanskin kanssa Utsjoella Kevonsuussa sisähommia tekemässä. Edesmennenn enoni Ollin edesmennyt Tarja-vaimo oli ainakin paikalla. Aamu-uutisista se kuultiin 29:nen aamuna syyskuussa 1994. Se päivä eteni melko tarkkaan radion kuuluvuusalueella työskennellen, asiaa surkutellen, syitä spekuloiden.

  

Missä olit syyskuun 11. 2001? 

Ajoin siinä kolmen-neljään maissa Lahdessa pitkin Hämeenkatua suuntana Hollola ja työpaikka. Avasin radion ja kuulin ensitiedon tapahtumasta. Minun piti panna auto parkkiin ja ruveta tarkemmin kuuntelemaan; ensin en uskonut, luulin kuulleeni väärin, sitten kuvittelin lentotapaturmaksi. Hetken uutisointia seurattuani ilmeni, että toinenkin kone on törmännyt torniin. Olo oli epätodellinen. Ajoin pika pikaa konttorille, missä kollegat olivat lyöneet lapun lukulle, ja menneet viereiseen ravintolaan tv:ta katsomaan. Minä liityin joukkoon alati paisuvaan. Kaikella todennäköisyydellä ravitsemisliikkeen yleisöennätys rikottiin kevyesti ja ikuisesti voimaan jäävin luvuin. 

  Siinä jokunen merkkipaalu. Merkille pantavaa on, että kaikki tapahtumat, kuulentoa lukuunottamatta, ovat surullisia. Sellainen on ihmisluonto, hyvät asia maailmanlaajuisella perspektiivillä eivät vain jää mieleen. Vai onko niin, ettei niitä juuri tapahdukkaan? Ei varmaan tapahdu, siinä mittakaavassa ja koko palloa koskettavasti, kuin pahoja asioita. Suursotien rauhat olisivat tietysti sellaisia tapahtumia, mitkä noteerattaisiin pitkään, onneksi niitä (suursotia) ei ole hetkeen ollut.
  Mikäli minulta kysytään, sävähdyttävin uutinen mitä ajatella saatta ei olisi "Ikuinen maailmanrauha", koska tiedän sen mahdottomaksi, mutta muualla olevan elollisen, mieluummin älykkään, elämän löytyminen olisi veret seisauttava ja populaatiomme arvojärjestystä uusille urille luotsaava tieto.

Olkoon seuraava suuri uutinen hyvä ja yksinkertainen kuin lyhtykukan verhiö haljenneella betoniportaalla.