lauantai 4. lokakuuta 2014

BANAALI SYYSTARINA

  Ensimmäinen syyslomapäivä iltapäivään kulutettu. Aamulla oli tavanomainen sumuverho järven yllä, maasto tosi kosteaa. Siksi aamupäivä meni pirttin lämmityksessä ja puiden liiteriin roudauksessa. Ehdin siinä vielä kipaista vähän sieniä malliksi.


  Sumu istui tavallista sitkeämmin, välillä hieman harveni, laskeutui taas. Jokuset ohitse ajaneet veneetkin tormuuttelivat melko maltillisesti. Lopulta, vähän ennen klo. kahta alkoi taivas seljetä, joten ei ku vesille. Tarkoituksena uistelun varjolla kuvata ruskaa (niin kuin niitä otoksia ei oilis ollu ennestään lajin verran!), tai päinvastoin.


  Olihan siellä komeaa. Haapojen punaista väritystä jäin kaipaamaan, mutta tähän oli tyytyminen.


  Kaloista ei ollut tietoakaan, tai oli toki tieto, että niitä lätäkössä on. Siis kaloilla ei ollut tietoakaan uistimeni oivallisuudesta. En kuitenkaan siitä nokkiini ottanut, vaan ihailin maisemia.


  Rauhallistakin oli; yksi ainoa paatti näkyi Juvemmalla päin uistelevan. Kaksi kertaa lensi joutsenpari taivaanrannassa, mutta sen verran kaukana, etten niitä saanut tarkennettua kameraani. Aamupuoleen puita kärrätessäni lensi muutama hanhiparvi tyypillisesti äänellen ylitseni, mutta sumun seasta ei mitään erottanut. Nyt, ilman selvittyä, ei yhtään ylilentoa tapahtunut. 


  Tai tapahtui toki, muttei hanhien! Olin jo hollin aikaa kuulostellut jotakin välillä kovenevaa, sitten taas hiipuvaa ääntä. Lopulta äkkäsin helikopterin ilmestyvän metsän takaa. Eipä aikakaa, kun tajusin sen ilmakuvaavan mökkejä. Oli Saarelelankin yllä piipahtanut. Tulevaisuudessa kai odotettaissa puhelimen tai ovikellon pirinää asian tiimoilta.


  Pitää sanoa, kuten erikoistukija Rauno Murju (eno-Ollin  Kari Suomalaisen pilapiirroksen innoittamana antama nimi) 90-luvun alussa Kevon luonnonpuistossa nähdessään Bob Catin tekemässä lain mukaista tieoikeustietä Kevonsuun rakennuspaikalle. Murju nääs tokaisi: "Kaikkea sitä näkee, kun luonnossa liikkuu."


  Siitä sitten vielä Ilotti kiertäen kotirantaan. missä rouvat jo odottelivatkin. Helmi ei ollut rannasta pois tullu sen koommin, kun lähtöäni haukkumaan jäi. Kaveria ei oikein voi mukaankaan ottaa, kun se seilaa perästä kokkaan ja kokasta perään, saattaisi vaikka saada koukut nahkaansa.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti