Siinä mielessä kokeneita mökkeilijöitä ollaan, että tällainsen 8-9 päivän reissun pärjää ilman kauppareissuja. Melko vissisti tietää, minkä verran evästä mukaan ottaa, pakkaseen osa. Yleensä käy niin, että luonto antaa lisukkeita, niin että muonaa saa kiikuttaa takaisin maalikyliin. Ja täällä tuppaa vararavinnolle käymään väärin, hernekeittopurkit ruostuvat puhki ja pussikeittojen päivämäärät ovat eri vuosikymmeneltä.
Tapahtumia riittää vielä syksyisinkin: Eilen ajoi uisteluvene Puumalaan päin, ja hinaaja työnsi valtavaa tukkilotjaa samaan suuntaan, lie Lappeenrantaan matkalla. Hanhia, kurkia, joutsenia lentää aika ajoin etelän suuntaan. Teeri tai useampi pärähtää siivilleen aamupaskareissulla hyyskän takaa. Kätytikka koputtelee piha-aitan takan olevaa valtavaa raitaa tai parhaan päivät nähnyttä lipputankoa. Orava oli toissapäivänä veneliiterin nurkalla haavassa kuikuilemassa. Orava ei täällä ole ihan jokapäiväinen, ei edes jokavuotinen nähtävä. Viimeeksi nököhammaspariskunta pesi täällä kolmisen vuotta sitten.
Huomenna sörnäytetään Piskolaan, Hanelia ja Liisa-tätiä moikkaamaan. Samalla reissulla tulee suppilovahveroille noutaja. Kotipaikalla piti käydä jo eilen, mutta homma muuttui hovissa. Illalla Hilppa äkkäsi, että unohdetiin apk-suola. Sitä kun on hyvä laittaa koneen säiliö täyteen talven kynnyksellä, estää näet jäätymisvauriot. Soitin heti Anttolaan Saleen ja K-kauppaan, eihän niillä kyseistä tuotetta ollut. Siis soitto Tainalle, hän tuo tänään Mikkelistä, mutta on vasta illalla kotona, hänellä kun on Hanelin sanassa "kotkotuksia", nyt lienee senaattorin tehtäviin liittyvä kokous ilta kuudelta. Tänää oltaisiin näihin aikoihin Piskolassa, olisi nähty Tainan ja Hanskin tytöt. Huomenna pitää menna aamusta, iltapäiväksi on lupeissa sadetta. No, likat ehditään nähdä lauantaina, kun vien venheen Hanelin rantaan. Siis jos ovat kotosalla.
Joo, niin oli päässyt käymään suolan kera, kahdesta syystä: Edellinen pakkaus oli niin iso, että siitä riitti kahdeksi vuodeksi, joten asia oli päässyt pyyhkitymään mielestä pois. Toinen, ratkaiseva pointti on se, että puute jäi kirjoittamatta reissuvihkoon. Reissuvihko on mainio asia! Se kulkee repussa väliä Hollola-Avokas, ja siihen merkataan puutteet ja muistettavat asiat päivämäärän kera. Vihkon ensimmäinen merkintä on 23.06.2006. Vihkossa ovat ylhäällä mm. moottorisahan teräketjun tyyppi, ulkomaalien koodit, perämoottorin ja veneen valmistusnumerot. Samoin jokusia Hilpan ylöspanemia reseptejä, ja omia juolahdusiani ja ajatuksenpoikasiani. Tämän reissun kohdalle on räntätty kotiin päin vietäväksi havuja haudoille. Reissuvihkon vakituinen paikka on läppärin vieressä, siihen sen tällään heti saareen tultuamme, siinä se makaa hamaan kotiin lähtöön asti. Hieno idea, nyt vain on näemmä tultu ikään, missä ei enää muista siihen puutteita merkitä. Saatta muuten olla että vielä joskus vihkon lueskelen, kirjoitan siitä tarinan.
Vielä tulee aika, toivon mukaan, kun täällä katsotaan niin jäitten tulot kuin lähdötkin. Eihän ne toki sellaisia spektaakkeleita ole, kuin vaikkapa Tenojoen vapautuminen, mutta oma hohtonsa täälläkin on.
Kohtapuoleen päiväkahveen aika, rouvan loihtima omenapiirakka taitaa olla finaalissa, täytyy tyytyä kaupan (Lidl) kekseihin. Saunapäiväkin on. Se on melko köykäinen duuni; tavakseni on heti saunomisen jälkeisenä aamuna työstää bastu "napsausta vaille" valmiiksi, siis vedet ja puut sisälle, kiukaan sekä padan alle klapit syttyineen pesään. Ei kun vähän valkeeta näyttää, johan alkaa lämpiämään!
Kuten huomaatte täällä on melko kiihkeä rytmi, hyvä, että ainan mukana kestää! Mutta parhaamme yritämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti