ILO JA ONNI

  Turinoin tuossa päivänä muutamana siitä, mikä tekee minut surulliseksi. Tasapuolisuuden säilyttääkseni pureudun nyt asioihin ilon ja onnen vinkkelistä. Kuten surun ja murheen, ei ilon tai onnen määrää voi mitata millään mittarilla tai asteikolla. Milläs todistat, että lottovoittajan ilo on tuhannen euron voiton kohdalla suurempi, kuin kymmen euron arvoisen osuman kolahtaessa? Varsin epätodennnäköistä on ainakin se, että tonnin voitto tuottaisi satakertaista iloa kymppin osumaan verrattuna. Näin maallikko-onnitukijana, toki diletanttina sellaisena, olen päätynyt lopputulemaan, missä ilon ja onnen määrä hetkellä, kun ne mielen valtaavat, on sama, oli impulssin antaja suuri tai pieni. Mutta näiden tunteiden kesto vaihtelee pienestä tovista ikuisuuteen, joten siltä kantilta nähden mittausta voidaan suorittaa. Mutta asiaan...
-tulin iloiseksi ja onnelliseksi Annan ja Jonin yhteisestä uuden kansalaisen maailmaansaattamisprojektista ja sen onnelliseen lopputulokseen päätymisestä, ja se ilo ja onni kestää loppun elämääni
-tulen onnelliseksi, kun kävelen heinä-elokuussa (aikana ennen hirvikärpäsiä) pitkin ja poikin kattarelliapajillani
-tulen iloiseksi, mikäli korini näillä reissuilla täyttyy
-saavutan onnellisen olotilan, kun syysmyrskyn riehuessa, hyytävän viiman lennättämien räntäpisaroiden takoessa ikkunoita, avaan sisätilan lämmössä hyvän kirja tai etsin tallenteilta mainion leffan, hörppään espressoa, ja suljen korvani tuulen ujellukselta
-tulin iloiseksi nähdessäni kolmen nuoren auttavan torin kulmalla vanhan rouvan rollaattoreineen bussiin
-tulen onnelliseksi, kun kuun loppupuolella tsekkaan tilini saldon, ja huomaan, että rahat riittävät eläkkeen maksuun asti, nippa nappa
-tulen iloiseksi, kun kuulen Beatlesien "Ob-La-Di-Ob-La-Da"-, Mungo Jerryn "In the Summertime"-, tai Junnu Vainion "Käyn ahon laitaa"-biisin
-kokonaisvaltaisen onnen tunteen koen keväisin, kun jäitten lähdettyä ensi kertaa starttaan moottorin, ja suuntaan keulan Hanelin rannasta Sappulanselältä Paajalansalmen ja Kiukuanselän kautta Avokkaaseen
-tunnen itseni onnelliseksi, kun riittävälumisen kevättalven aamuna pistän lumikengät jalkoihini, ja lähden pahnostamaan Messilän maastoon tai Vesijärven jäälle
-tulen iloiseksi, kun (aivan liian harvoin) huomaan olevani etuoikeutettu; tähän asti vuosia takana, terveys suhtalaisella mallilla, ruokaakin on riittänyt. Ne ovat asioita, joista pitää olla kiitollinen
  Siinä jokusia ilon ja onnen aiheita. Nuorempana iloitsin monista erilaisista urheilusuorituksista- ja tapahtumista, monista voitoista olin onnellinen. Nykyään sillä saralla on vaikeaa tunteitani hetkauttaa.
  Nyt kun mietiskelen ilojeni ja surujeni suhdetta, se lienee balanssissa; molempia suunnilleen tasaverroin. Joskus kannoin enemmänkin murhetta maailman menosta, silloin oli suru hallitsevana osapuolena. Tällä hetkellä tulen ynnäyksissäni sellaiseen johtopäätökseen, että elämässäni on enemmän iloa ja onnea, kuin surua ja murhetta, kaikista pallolamme tapahtuvista sapelinkalisteluista ja niistä johtuvista sodista, loputtomasta epäoikeudenmukaisuudesta ja kaiken takana kärkkyvästä itsekkyydestä huolimatta. Olen siis Hectoria lainatakseni lähes onnellinen mies.