maanantai 3. maaliskuuta 2014

KEITÄ MUITA PELOTTAA?

Kaiken aikaa pallollamme soditaan, mutta kun uhka on nyt noin lähellä, ja noin mittava, saa se, ainakin minun, housut tutisemaan. Käykö niin, että Putinin haaveet Aasian vastineesta EU:lle saavat aikaan karmean konfliktin, tuhoisan taistelun, verisen välinäytöksen? Nyt pitäisi EU:n, NATO:n, USA:n pitää maltti mukana. Jos tilanteeseen asevoimin, tai niillä uhkaamalla puututaan, voivat seuraukset olla kauhistuttavat, sen verran arvaamaton ”tsaari” on Putin, sitä paitsi Merkelin mukaan ”toisesta maailmasta”.
Tästäpä kysymykseen: onko oikeutettua sotaa, hyväksyttävää väkivaltaa? Mielestäni ainoastaan erittäin poikkeuksellisessa tilanteessa. Silloin, kun vastapuoli on niin jyrkkä, taipumaton, järjen äänelle kuuro, omien tavoitteisiinsa sokeutunut, kaikin inhimillisin keinoin yritettyjen neuvottelumahdollisuuksien ulkopuolella, voin ajatella puolustautumisen olevan oikeutettua. Mutta aina olisi käytävä sopimisen tie, kabinettien kamppailu, aseettoman ratkaisun edellytykset, loppuun asti. Kuten lempikirjailijani Isaac Asimov eräässä teoksessaan toteaa: ”Väkivalta on kyvyttömän viimeinen keino”.
Mutta mikä on ihmiskunnan sisimmässä piilevä syy, tarve, halu, sotiin? Kyllähän uskonto historian sodista suureen osaan syyllinen on. Ei kuitenkaan tule unohtaa  vallanhimoa, ahneutta, kateutta, itseasiassa seitsemästä kuolemansynnista (ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo) voitaneen unohtaa vain ylensyönti sodan aiheuttajana, jos sitäkään.
Olisiko syy sotiin kuitenkin äiti-luonnon keino pitää populaatio järjellisissä mitoissa? Jos näin on, on ihmisen entistä tarmokkaammin paneuduttava syntyvyyden säännöstelyyn, koska se, joka meitä mahdollisesti hallitsee, ei asiaan ole, ainakaan väkivallatonta, ratkaisua kyennyt löytämään. Halutessamme saisimme muutamassa vuosikymmenessä asiat korjaantumaan. Jotkut uskonnot, joidenkin periaatteet, eräiden mielipiteet ovat tietenkin säännöstelyä vastaan. Mutta miettikööt,  kumpi on pahempi asia, harjoittaa ehkäisyä, vai hyväksyä tarpeettomien sotien uhrit.

Loppukaneettina: Minähän olen paras mahdollinen taho sotilaspoliittisien ongelmia ratkomaan ja syitä analysoimaan. Ergo; nukkukaa rauhassa, kyllä Pertti ratkaisee.

Vävy-Jonin teos muistuttakoon sodan  uhasta







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti