COCKHEAD JA MUNAPIÄ

Ämerikkalaiset sannoo cockhead, myö jotta munapiä. Sitte ne sannoo you are asshole, myö haukutaan persläveks. Hyö ilmasee ihteään sanomalla bullshit, myö tokastaan hevonpaska. Lännen jätkät morkkoopi notta son of the bitch, suomipoeka tuas kaelottaa huoranpenikka. Yhtä sivistyneitä kansakuntija ollaan, paitti ei myö vielä ylleisesti puhuta mutsinnussijasta.
Mistähän tuollasiakin mieleen pullahti? No, oon nyt kahtonu 3 jaksova ruottalais-tanskalaista Siltaa yle ykköseltä, sekä 2 jaksoa muutamaa päevee jälessä foxilta tulevata jenkkiversijota The Bridge.  Tässä vaiheessa pisteet skandinaaviloelle 6-0, vaikkapa ei rapakon takkainenkaan ihan onneton ou. Pohojosmaesessa on miu maun mukkaan sopivan ankiat maisemat, passelit tyypit rooliloessa ja melko uskottava tarina. Lännen versijo ei kule ihan samassa vormussa, mutta täytyypi myöntöö, jotta vähän meinoo asijat männä sekasii, ku ei muista, mitä missäkii on tapahtunna.
Avalla tulloo pyhäsi tanskalaene Rikos. On se vissii tullu ennennii, mutta miä seuroon sitä nyt ensimmäestä kertoo. Siitähä tulj Ämerikan versijo vuos-toesta takaperin, niätsen Jälkiä jättämättä. Olj helevetin hyvä jenkkisarjaks. Sijottu satteiseen ja synkkään Seattleen. Siinä olj immeisetkii tavallisija könsikkäitä ja eukkoloeta, eikä posliinihampaisija mannekkija. Alakuperäne on kyllä kans tos hyvä. Tarina kulukee molemissa koko laella samalla tavalla. Nähtäväksi jiäpi, miten Seattle-totteutuksessa essiin tuleva intijaaniveservuatin peljhelevetti ja sanan alasten naisloehen kauppapaekka on totteutettu alakuperäsessä.
Anna ja Joni män tännää Avokkaasee, ku Annalla on vielä kuluva viik'kaus lommoo ja Jonilla jokunen vappaapäevä. Palloovat takasii Kirkolle perjantakina, myö männää sillo vuorostaa sinne äplistelemään. Onneks on luppeissa hyvijä ilimoja heitille, nii ku meitillekkii.
Pittää vielä hyväks lopuks kehuva Nokijan Lumia-puhelinta. Myö ku lähettii männä sunnutakuamuna sörnäyttelemään Raumalta tänne kulttuurin kehtoon, ei navikuattor suostuna käynnistymmään. Noh, miähä laeton puhelimen navikoimmaan. Sehä kyllä löys reitin, ei siinä mittään. Mutta kohta rupes v****tammaan, ku se helevetin laete käsk helijällä iänellä parin kilomerin välilöen ryhmittymmään millo oekeelle, millo vasemmalle kaestalle. Ja myä sörnäyteltiin suoroo tietä, mitä olj jälellä moiaita peninkulumia. Nåppäsinpä toeminnon poijes piältä; osattiipa sitä kottiin vanhoella konstiloellakii, eli lukemalla mitä opasteisii olj räntätty. (Jälkihuommautus: se navikuattor alko pelittämmää, ku pijin sitä jonnii aekoo latinkissa; olj vissiikii jiänä yöks piälle, vaekka olin sen sulukevinnain, kun laetoin sen yöks näkösältä siimekseen).

Terviisijä vielä lähetääpi Linda Oh