SAIPPUAA

Täytyy tunnustaa, että minussa on sen verran masokistin vikaa, että olen seurannut, jollain intensiteetillä, mm. Salkkareita ja Emmerdalea, sekä satunnaisesti Kotikatua. Pakko todeta, että meno saippua-, ylipäätään jatkuvajuonisissa sarjoissa muistuttaa Kalle Päätalon romaaneja (tämä ei ole väheksyvä huomautus Kallen tuotantoon, verkkainen asioiden kulku kuului hänen tyylikeinoisinha). Välillä tuntuu, että paskalla käynti kestää vähintään yhden tuotantokauden. On selvää, että kun esim. Salkkareita halutaan tehdä mahdollisimman halvalla, on eduksi, että tapahtumat eivät kiidä nuolen nopeudella. Mutta kun 35 minuutin lähetysajasta on ohjelmaa kaikkine alkuteksteineen 20 minuuttia, ja sekaan mahtuu kaupungin miljöökuvia, ei se käsikirjoittajia kauheasti rasita. Eikä 15-20:nen vakionäyrttelijän keskimääräisen osuuden/jakso tekemisen luulisi hikeä pintaan nostavan. Ohjelmassa seurataan samanaikaisesti montaa eri ihmissuhdekoukeroa ja tapahtumaa, joten yhden päivän sattumuksista voidaan tehdä monta lähetyskertaa.
Kirjallisuudessa on käytetty menestyksekkäästi lyhyen aikajakson kuvausta, mm. Volter Kilven 2-osainen Alastalon salissa kertoo kuudesta tunnista, Joel Lehtosen Putkinotko ja James Joucen Odysseus yhdestä päivästä. Näitä merkkiteoksia ei tietystikkään voi verrata tämän päivän saippuaoopperoihin.
Sellaisen sarjan, missä on vakionäyttelijä(t) pääosassa, mutta kertomus joka kerta eri, on oltava tapahtumiltaa nopeasti etenevä saadakseen yleisöä. Siitä huolimatta valtaosa katsojista (tietyllä tavalla minäkin)  haluaa tuijottaa käsittämättömän jankkaavaa menoa ja menettää hermonsa toistuvien mainoskatkojen vuoksi. Kaikkien näiden edellä kuvaamieni sarjojen äitejä ovat Dallas ja ennen kaikkea raadollisimmilleen pelkitetty Kauniit ja Rohkeat. Jälkimmäistä en ole sitten alkuaikojen muutaman jakson seurannut, rajansa masokismillakin. Mutta on sarja varmasti ollut kultakaivos tuottajilleen; se kuvataan kokonaan samoissa lavasteissa ilman ulkokohtauksia, etc. Ja myy vuodesta toiseen. Dallashan alkoi eilen uusilla jaksoilla. Aloitusjakso tuli katsottua, lähinnä nostalgiasyistä. Ensimmäiseen serkusten nyrkkitappeluun taisi kulua 20 minuuttia. Saattoi jäädä viimeiseksi tapaamiseksi, tarkoitan eilistä tuijotteluani.
Alkaa olla hankalaa huomata laadukkaat ohjelmat valtavan tarjonnan joukosta. Meillä näkyvät ainoastaa kaapelitaloudessa maksuttomat kanavat. Niiden yhteenlaskettu viikottainen lähetysaika ollee varovasti arvioiden n. 1500 tuntia. Jos päälle tulisivat (kuten monilla tapahtuu) parikymmentä maksukanavaa ja jonkun operaattorin palvelut videovuokraamoineen, tarvittaisiin käsittääkseni jonkin asteinen Pelle Pelottoman keksimä ajan kulun hidastamiskone, jotta pystyi käsittelemään edes murto-osaa tarjonnasta. Päälle kun vielä laitetaan webistä löytyvä ilmainen + maksullinen sisältö, yhden vuorokauden ohjelmiston läpikäynmiseen kuluu varmaan ihmisikä. Ei ihme, että vähintään 95 % tarjonnan massasta on silkkaa itseään. Huom. Tämä on kirjoittajan mielipide.
Ei kun sateista Pyhäinpäivää, kynttilät hautausmaalle vietiin jo eilen illalla

.