EDESTAKAINEN

  Käytiin reilun vuorokauden trippi Hollolassa ja Keravalla. Siitä kohta lisää. Sitä ennen kuitenkin tapahtui myös. Nimittäin perjantaina loppui kaivosta vesi. Tai ei ihan, mutta loppui kuitenkin. Vähäksi aikaa. 

  Hilppa jo pari päivää aiemmin arveli, että riittääköhän vesi kaivossa? Minä siihen, että kyllä se varmaan piisaa, enkä mennyt kurkistamaan tilannetta. No, kun oltiin pesty päivän mittaan kolme koneellista pyykkiä, yksi täyttö astianpesukoneella, niin loppuihan se vedentulo! Minä tietysti otsalampun kanssa kaivoon kuikkimaan. Joo, tyhjää hörähteli pumppu. Onneksi olin sen asentanut reilusti irti pohjasta, joten avasin käyden, laskin pumppua noin perikymmentä senttiä. Sehän tietää metrin renkaassa noin 155 litraa. Muitta pumpun pirulainen lopettikin käymisen. Ensin se korahteli, sitten noup! Tarkastin sulakkeen, kunnossa. Ei auttanut kuin lähteä hakemaan järvestä vettä, laittaa suodatintorniin valumaan. Meillä on onneksi tuo talousveden tekijä sähkökatkojen ja talvikäyntien varalle. 

  Puolen tunnin kuluttua avasin hanan. Vettä tuli ku Turusen pyssystä! Jonkun turvareleen pumppu oli kai lyönyt päälle, kohta sen vapauttanut. Päätettiin, että hanavettä säästeliäästi lotrataan, astianpesukonetta ehkä kerran vielä pyöritetään, käytetään suodatettua järvivettä juomavetenä.

  Lauantaiaamua siis ampaistiin hämärissä kohti Hollolaa. Tavaroita lähti kotiin. Peräkontti täynnä, takapenkkikin sai osansa. Hieman lunta ripeksi, kun tien päälle päästiin, mutta maassa sitä ei ollut. Lunta alkoi näkyä ennen Heinolaa, lisää tuli taivaalta. Lahdessa käytiin hautausmaalla viemässä havut ja kynttilät. Lunta oli varmaan 20 senttiä! Ja lisää tuli tulemalla. Lähes räntänä. Navakka tuuli heitteli isoja lumipaakkuja puista. Muutama läjähti mukavasti keskelle päälakea. Olisi tehnyt mieli kiroilla, mutta, pieteettisyistä, pidättelin karkeimpia ilmauksia. Vaatteen siellä kyllä kastuivat. 

  Kotona käytiin lasti purkamassa. Havaittiin, että alakatot oli jo tehty. Vaatehuoneesta puuttui yksi kotelointi, keittiön tiskialtaan alakaapin ja wc:n allaskaapin hyllyt ja ovet olivat asentamatta takaisin, eikä saunaosastoon ja kh-huoneeseen tullut sähköä. Huomenna soitan urakoitsijalle, kysyn lähinnä sähkön saamisen aikataulusta. Ei ole kivaa käydä suihkussa kynttilänvalossa. Eikä pesukone edes toimi. Kynttilällä. Vaikka ei sähkäriä meidän tarpeisiin heti saada, niin toimeen tullaan. Hätätapauksessa pyykkiä voi pestä automaattipesulassa. Eikä puhtaat kalsarit ekaan viikkoon lopu. 

  Kun tavarat oli purettu, tilannearvio tehty, kuivia vetimiä vaihdettu, lähdettiin käymään Hollolan kirjastossa, minne sentään yksi meidän kolmesta kortistamme vielä kävi (Lastukirjaston päivitys poisti kaksi). Sitten ajettiin Matkakeitaalle syömään. 

  Keravalle suunnattiin hyvissä ajoin; oltiin hallilla yli tunti ennen Iiriksen sarjan alkua,

  Lopulta kyseinen kisa pääsi alkamaan. neljä kuuden tai seitsemän tytön ryhmää, Iiris luisteli toisen ryhmän viimeisenä. 

  Videoin luistelun. Kuvatessa ei jännitys päässyt kovin pahasti iskemään. Hyvin luisteli Iiris. Vaikeammat hypyt onnistuivat hienosti, mutta helpoimman, ritin, hän pyllähti. 

  Tyytyväinen oli tyttö selvästi itsekin. Kun Iiris muiden saman seuran tyttöjen kanssa luistelun jälkeen tuli luoksemme katsomoon, totesi hän hymyssä suin "meni ritti pilalle".

  Kun ennen kahdeksaa kotiin ehdittiin, laittoi Anna tukokset. Iiiris oli 7/26, Hyvä suoritus. Ensimmäinen kisa uudella ohjelmalla, ja joukossa oli parikin vuotta vanhempia. Toki oli samanikäisiä, pari nuorempaakin. Ohjelma hioutuu vielä, ja jos kaikki osuu kevättalvella kohdalleen, niin tulos saattaa olla vaikka kuinka hyvä. Toivottavasti saadaan mennä silloinkin katsomaan.

  Tänään lähdettiin aamukahvilta kohti Anttolaa. Jo yhdeksältä oltiin Urpolan Lidlin ovenkahvassa kiinni. 

  Nyt uunit lämpiävät. Saunakin iltapäivällä. Pari kokonaista päivää vielä. Alkaa lahdenperiä jo jäähän vetämään, vesi kaivossa on lähes finaalissa. Siis merkit sellaiset, että on aikakin poistua. 

  Loppuun pari huonolaatuista kuvakaappaus ottamastani luisteluvideosta. Kuva huono, Iiris hyvä!

OVENSUUKYSELY

  Pikkupakkanen. Saattaa hiutaleen pari lunta päivällä sadella. Ennusteet kertovat, että tulevina öinä pakkasen puolelle menee mittari. Ei huolta; veden voi päällä pitää, kiitos sulapitokaapelin. 

  Kävin heti aamusta viemässä lastin tavaraa autolle. Huomenna lisää. Viedään mennessämme, kun lähdetään Keravalle. Ei jää hirveää määrää roudattavaksi viimeiseen lähtöön. 

  Yksi yö ollaan kotona, kaaoksen keskellä. Sunnuntaina vielä saareen, keskiviikkona muutto. 

  Enää ei ole isommin pakollista duunia tekemättä, eikä vapaaehtoiseen ei ole kiinnostusta. Kirjatkin on palautettu Anttolan kirjastoon. Siispä, tekemisen puutteessa, suoritin ovensuukyselyn. Ovensuukyselyitä tehdään tietääkseni vaalien yhteydessä äänestyspaikoilla, mutta soin itselleni vapauden hieman säveltää käytäntöä. Siispä kysyin jokaiselta Saarelan tilalla asuvalta kaksi kysymystä:

  1. Kumpi voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit, Kamala Harris vai Donald Trump?

  2. Kumman toivot voittavan Yhdysvaltain presidentinvaalit, Kamala Harrisin vai Donald Trumpin?

  Kysymyksiin vastattiin seuraavasti:

  1. Kamala Harris 50%, Donald Trump 50%.

  2. Kamala Harri 100%, Donald Trump 0%.

  Kyselyyn osallistui 100%  Saarelan asukkaista. Virhemarginaali on 0%. 

  Hieman jälkipyykkiä. Itse asiassa kysymys 2. oli retorinen, vastaus oli ennakkoon selvä. Kysymyksen 1. kohdalla tuli hajontaa, sillä minä osoittauduin meistä pessimistisemmäksi. 

  Niinpä niin. Sitä tivolia on luvassa ties kuinka kauan. Pressanvaalitivolia. Jos kovin tiukaksi menee, ja Harris voittaa, saattaa tapahtua vaikka mitä. Sisällisota 2? Jos pidäkkeetön itsevaltiaaksi pyrkivä ei saavuta tavoitettaan, eivät pidäkkeettömät kannattajat isoa vinkkiä tarvitse. Eikä siinä maassa ole pyssyitä pulaa. 

  Sellainen on tämä maailma, ainakin läntinen maailma. USA:n vaalin lopputulos vaikuttaa kaikkiin, tavalla tai toisella. Minun kohdallani myös. Ainakin vitutuskäyrään ja sitä kautta mielialaan. Tätä kai ennakoin kyselyssä. Tiedostamatta, pehmentääkseni väärän voittajan vaikutusta. 

  Se vaaleista. Odotellaan oikeita ovensuukyselyitä. Ja, pelon sekaisin tuntein, lopullisia tuloksia. 

  Tänään syödään ahventa ja siikaa. Tänään käydään saunassa. Huomenna toinen meininki. 

  Vedenpinnan laskusta laitan loppuun havainnekuvan. Tilanne eilen ja 23. kesäkuuta rinnan. 

AIKATAULUN ARVOITUS ⩗

  Aikataulu on täsmentynyt. Soitin eilen puhelun Hollolaan. Sain tiedon, että meidän asunnossamme on putkihommat tehty; sekä kylmä- että lämminvesi toimivat kaikilla vesipisteillä. Alaslaskukattojen osalta tilanne on sellainen, että timpuri on luvannut niitten olevan meidän kämpässämme valmiit tiistaina 5. marraskuuta. Nämä tiedot tekivät päätöksen helpoksi. Me muutamme Hollolaan keskiviikkona 6. marraskuuta. 7. päivä on rokotuspäivä, silloin Hollolassa pitää olla. Sen jälkeen ei uusien tietojen perusteella tarvitse enää saaressa käydä. Laitetaan asiat talvikuntoon ensiviikon alussa. Keskiviikkona aamulla vesi pois päältä, putket tyhjiksi, vene talviteloilleen, maaliskuussa nähdään!

  Samalla kun muuttopäivä varmistui, voitiin tehdä myös lippuvaraus. Meillä oli jouluna saamastamme  lahjakortissa vähän rahaa jäljellä, käyttöaikaa enää vajaat kaksi kuukautta, joten hankimme liput Antti Aution keikalle Lahden Sibeliustalon Finlandia-klubilla 9. marraskuuta. Siihen on hyvä lopettaa metsäläisen elämä, siirtyä talvikauden käytäntöön. 

  Metsäläiselämään otettiin jo etäisyyttä Pariisin matkalla. Ihan kunnolla revittiin meidät irti Luonterin maisemista. Ensi lauantaina edetään taas pienin askelin matkalla urbaanimpaan elämään; mennään Keravalle katsomaan Iiriksen luistelukisoja, viikko siitä Antti Aution keikalle. Eiköhän näillä toimenpiteillä aleta sulautua normaaliin talvikauteen. 

  Lumisateita, yöpakkasia, tuulta. Syksyistä on jo keli. Kyllä täältä pois joutaa. Huomenna vielä mennään Mikkeliin. Syötävää muutamaksi päiväksi täytyy varata, Motonetistä ostaa moottoriin öljynsuodatin sekä vaihteistoöljyä. "Moottoriöljyä on vielä varastossa", kertoi huoltomies Haneli. 

  Hyvällä mallilla valmistelut ylipäätään ovat. Sen verran olen joutunut tavoitteistani tinkimään, että polttopuiden teko jää vaiheeseen. On ollut tautia, on ollut vaivaa. Eli ensi vuonna, uusin voimin?, taas klapihommiin. Kyllä uusi kesät kaiken muuttaa voi. 

  4. toukokuuta saareen muutettiin, 6. marraskuuta saari jätetään. Puoli vuotta tulee kevyesti täyteen. Tänä aikana on veden pinta käynyt tosi korkealla. Nyt se on laskenut huipustaan ainakin yli 80 senttiä. Ja lasku tuntuu jatkuvan. Vielä vettä riittää väylillä ajella. Keväällä alkaa taas pinta kohota. Saisi nousta lähelle tämän kesän lukemia. Alhaisemiolla luvuillakin pärjätään. 

  Loppuun otos toukokuun 4. päivältä. Tuosta hetkestä tähän päivään on tapahtunut; ovat puut lehtensä kasvattaneet, ne pois varistaneet, on Lehkosen pariskunta muistoja taas yhdestä kesästä kerännyt, niitä karistamatta säilyttää. Ainakin vielä, toivottavasti kauan. 

PUUKIIPIJÄ JA JACKIE LEVEN

  Hiljaista on. Niin hiljaista, että kaivoin airpodit esiin. Muutamana aamuna luontoäänet on korvannut musiikki. Tänään oli vuorossa kolmen tunnin jakso Jackie Leven'iä. Solltuu mainiosti mm. rännien putsaukseen. 

  Ei todellakaan kuulu lintujen ääntä. Hanhiparvet, mitkä vielä viikko pari sitten ääntelivät yli lentäessään, ovat menneet. Eikä lintuja juuri näy. Viimeisen viikon aikana olen bongannut yhden korpin, pari pihlajanmarjoja napsivan talitinttiä ja yhden puukiipijän. Ei edes vakio vierasta, käpytikkaa, ole näkynyt.

 

 Musiikki sopii mainiosti myös kalastukseen. Laskin perjantaina verkot, nostin eilen, napit korvissa, Se osoittautui oikeaksi valinnaksi. Kun verkkoja nostin, tuli puhelu. Yhdistin sen nappeihin. Samalla kun juttelin, saatoin myös kertoa, että siika tulee...., siika ja ahven näkyvissä...., pari siikaa näyttää vielä välkkyvän. Jos ei muuta, niin siten saa vastapelurin kateelliseksi. Paitsi kyseisessä tapauksessa. 

  Hiljaiseloon tulee hieman vaihtelua. Anna viestitti, että ensi lauantaina on Iiriksellä kauden ensimmäiset kisat. Keravalla ne ovat. Aika isotkin, sillä Iiriksen sarjassa on liki 30 osallistujaa. Ja mikä parasta, meillä on lupa mennä katsomaan. 

  Viime kaudella Iiris oli jostain syystä tiukkana; kukaan muu kuin oma perhe ei saanut hänen luisteluaan mennä katsomaan. Tai toki katsojia oli paljonkin, mutta ei perheen ulkopuolinen Iiriksen lähipiiriin kuuluva sai nuolla näppejään. Nyt on linja hieman höllentynyt. Ainakin yhdessä kisassa saadaan olla läsnä. Mukavaa. Vaikka tytön puolesta jännittää paljon. Enemmän kuin Leijonien ollessa toisena osapuolena  mm-loppuottelussa. Tuosta aasinsiltana: eniten on kokemukseni mukaan Leijonien matseja jännittänyt  Emma, Annan serkku. Hän oli meillä mm-kisojen aikaan 1990-luvun puolivälin paikkeilla, eli silloin, kun Leijonille alkoi tulla menestystä. Kun muut tsiikasivat matsia olohuoneen sohvalta tai nojatuolilta, lymysi Emma keittiössä. Välillä hän työnsi naamaansa  nurkan takaa, vetäytyi heti takaisin mutisten "en voi kattoa, en voi kattoa!" Vieläköhän Emmaa vaivaa sama oireyhtymä? Pitääpä joskus kysäistä.

  No, ei meitä ihan noin paljon Iiriksen suoritus jännitä. Eikä olisi kovin järkevääkään usmuuttaa Anttolasta Keravalle piileksimään hallin kahviossa tai vessassa. 

  Kun lauantaina kisoihin mennään, niin käydään kotona katsomassa kuinka remppa on edistynyt. Saattaa olla, että muuttoaikataulu tulee aikaistumaan. Sen näkee sitten. Kyllähän täältä kohta joutaisi kotiin laittamaan huushollia järjestykseen. Mutta kaikki aikanaan. Nyt ollaan tilanteessa, missä ei edetä meidän ehdoillamme. 

  Syysillan kuvaa klo. 18:40 ennen normaaliaikaan siirtymistä. Aika mustavalkoinen on hämäryys. 

KUINKA?

  Kahden viikon antibioottikuuri👌. Napsin sen loppuun, koska niin ohjeistettiin, vaikka varmaan viikkokin olisi toiminut. Nyt voin palata käyttämään maitoa kahvin kanssa. "Maidossa on kalsiumia, ja se hidastaa kyseisen antibiootin vaikutusta", minulle kerrottiin. "Eikö edes kahviin maitoa saa lisätä?", kysäisin. Vastauksena oli pään pyöritys vienon hymyn kera. En tiedä, oliko se vakava ele, vai silkkaa vinoilua, mutta päätin pidättäytyä maitokahvista. Ei omatunto puhdas siltä osin. 

  Vettä alkoi ripsimään. Aamupäivän taitaa tihuuttaa, sitten on monta poutapäivää lupeissa. Edes yöpakkasia ei näy kymmenen päivän ennusteessa. 

  Pihapiirin puut alkavat olla melko kaljuja. Eilen  pari kolme tuntia lehtiä puhaltelin, osan kevytpressun päällä lehtikompostiin vetelin, osan nurmikoilta ruohonleikkurilla ajelin muhjuksi. Kerran pitää vielä leikkurilla usmuuttaa, sillä varmasti tuuli tuo lehtiä lisää. 

  Pari viikkoa näillä näkymin saaressa ollaan. Sitten käydään Hollolassa katsomassa tilanne. Luultavasti meidän asuntomme on silloin jo muuttokunnossa. Jos on, niin tullaan takaisin saareen, laitetaan paikat talvikuntoon, vene teloilleen, muutetaan sivistyksen pariin. Ilman ollaan hyvin tultu toimeen nk. urbaania sivistystä. Ja urbaani sivistys ilman meitä. Yhteiselo varmasti alkaa luonnistua. Vanhaan malliin. 

  Ensimmäisiä tehtäviä Hollolassa on tietysti siivous ja tavaroiden paikalleen laitto. Aika lailla lähtee vaatehuoneessa olleita vaatteita kierrätykseen tai poltettavaksi. 

  Vaatehuoneessa täytyy tehdä ennen käyttöönottoa fiksaus. Seinät ja maalataan, yhdelle seinälle vaatetanko ja muutama hylly rakennetaan. 

  Kirjastossa pitää  hetimmiten käydä. Lastu-kirjasto päivitti kesällä sivustojaan. Kun jossain vaiheessa yritin mennä tunnuksillani sivustolle, niin se ilmoitti, että kirjastokortin numero ja salasana eivät täsmää. Kyllä ne täsmäsivät. Myöskään Hilppa ei päässyt kirjautumaan Lastun sivuille. Ryhdyin asiaa tukimaan. Selvisi, että päivityksen yhteydessä vain yksi rekisteröity kirjastokortti per asiakas säilytettiin. Minulla oli Hollolan ja Lahden pääkirjaston kortin tallennettuna Lastuun. Lahden toki aivan turhaan, sillä Hollolan kortti käy jokaiseen 23:een kirjastoon. Lisäksi myös Hilpan pääkirjastokortti oli rekisteröity. Joskus kauan sitten se oli sinne laitettu ja jäänyt poistamatta. Huomasin, että se, siis Hilpan, oli ainoa kortti, joka toimi. Toimi minun koneellani. Mutta ei siis Hilpan puhelimella. 

  Lastun sivustolla kerrottiin, että jos jotain häikkää esiintyy, niin täytyy käydä kirjastossa kortin kanssa selvittämässä asia. Siispä sinne marssimme, kirjastoon, Hollolassa, sivistyksen kehdossa. 

  Eräs asia juolahti aamulla uutisia katsellessa mieleeni. Joka päivä muutaman uutislähetyksen katsovana henkilönä mietin, kuinka tämän päivän lapsiin ja nuoriin vaikuttavat nykypäivän uutiset. Suurin osa heistä varmasti ainakin jonkin verran uutisia näkee. Jokaisessa lähetyksessä on jo kohta kolme vuotta näkynyt elävää kuvaa taivaalla kiitävistä ohjuksista ja droneista, taivalle kranaatteja sylkevistä tykeistä, pommien tuhoamista rakennuksista, raunioista pelastettavista ruhjoutuneista ihmisistä, turvaan kiikutettavista veristä lapsista, lapsiaan itkien surevista äideistä, läheisiään menettäneitä epätoivoisena kaipaavista resuisista naisista ja miehistä, ruokaa ja vettä jonottavista ihmismassoista. Alkavatko lapset ja nuoret hiljalleen pitää tällaista normaalina? Ja jos, niin mikä vaikutus sillä heidän käyttäytymiseensä aikuisena on? Jos olisin sormi pystyssä ihmisille ohjeita jakeleva henkilö, niin sanoisin, että vanhempien ja koulun tehtävä on keskustella lasten ja nuorten kanssa meneillään olevista kauheuksista. Koska en ole, en sormea heristä, en ohjeita jakele. Viisaammat  ja herkkäsormisemmat saavat sen tehdä. 

  Loppuun pari syysaamun kuvaa. Aamuhämärää ennen sadetta paikassa Saarelan tila, Avokkaansaari, Anttola, Mikkeli, Etelä-Savo, Suomi, Eurooppa, maapallo, aurinkokunta, linnunrata, maailmankaikkeus. 

VALOA VARTOESSA

  Aamulla kun itään katsoo, länteen silmät kääntää, päivännousun, kuun laskun silmä kohtaa. 

    Kunhan päivää kunnolla koittaa, alkaa moottorisaha laulaa. Ennen yhdeksää ei viitsi muutenkaan aloittaa päryytystä; naapureilla on nuorisoa kylässä, ja nuoriso on yleisesti ottaen hanakkaa nukkumaan tilaisuuden tullen aamusta ikäihmisiä kauemmin. 

  Pitää kokeilla, kuinka jaksaa puita karsia, pätkiä, kärrätä, pilkkoa. Tuntuu, että kärsitty tauti, parin viikon tekemättömyys, ovat vieneet kunnon alas. Minkä vähän olen puuhannut, niin heti puskee hien pintaa. Eiköhän kunto tekemällä kohene? Aika varovasti ajattelin kuitenkin aloittaa. Jos vaikka pari tuntia tänään. 

  Lämpimäksi muuttuivat kelit. Reilu kymmenen astetta päivisin, yli viisi öisin. Sehän passaa. Lämmittämiseen ei hurjasti tarvetta ole. Välillä uuneissa kun tulta pitää, niin pärjää. 

  Tänään olen jo iloisen yllätyksen kokenut. Kerron taustoineen lyhyesti. Olin keväällä ostanut moottorin peräöljyproppuihin tiivisteet. Kolmeen koneeseen, sillä Hanelin kaksi ja meidän yksi prutku on syksyidin laitettava talvikuntoon odottelemaan valmiina kevään ensistarttia. No, kun pari viikkoa sitten aloin etsiä kyseisiä tiivisteitä, niin eihän noita mistään löytynyt. Etsin kaikki mahdolliset paikat. Etsin venevajasta (todennäköisin paikka), etsin veneestä, etsin talolta, etsin autosta, etsin saunakammarista, etsin Hollolassa käydessämme kotoa. Kaikki laatikot pengoin, veneen säilytystilat nuuskin, auton ovitaskut ja lokerot syynäsin. Ei missään!

  Nostin jo kädet pystyyn. Ajattelin, että jospa ne jäivät vanhaan autoon, kun siitä kesällä rojut uuteen siirsin. Niinpä kirjoitin jo kauppalistaan, että tiivisteet täytyy seuraavalla ostosmatkalla hankkia. Mutta uusi päivä kaiken muuttaa voi! Kun aamuhämärissä tankkailin moottorisahan valmiiksi, tuli mieleeni vielä kerran syynätä kaikkein todennäköisimmät paikat. Aloitin venevajassa hyvän loisteputkivalon alla olevasta työpöydästä. Pöydällä on puinen laatikko, missä säilytän erilaisia juttuja. Sen oli kolunnut muutamaan kertaan, mutta nyt nostin pienen laatikon laitaa vasten olevan pahvilootan ylös. Hip hei huraa! Sen pahvilootan ja reunan välissä, silmän näkymättömissä, oli minigrip-pussi sisällään kaivatut tiivisteet! Jopa mieli keveni, ilo ilmaantui. Kyllähän hävittää saa tarve-esineitä, mutta ne pitää myös löytää!

  Kohta kello yhdeksää lähestyy. Siirryn pian sonnustautumaan viiltohousuihin, turvasaappaisiin, kuulosuojaimiin ja työniloon. 

   Loppuun, Pariisia muistellen, laitan muutaman kuvan. Ne on napattu Musée de l'Illusionissa. Siellä käytiin lauantaina, lähtöpäivänä. 

  Liisa kasvoi äkisti Iiriksen pituiseksi.

Iiriksen salskea käsiseisonta.

Tytöt pikaliimaa kengänpohjissa.

JOS EI VALOA IKKUNASSA, NIIN VETTÄ PÖNTÖSSÄ KUITENKIN

  Käytiin tänään Hollolassa. Pimeän selkään aamulla laiturista irrottiin. Ei onneksi sumua sentään ollut. 

  Matkan tarkoituksia oli kaksi. Tai kolme. Oikeastaan neljäs, sekä viides myös. 

  

  Ykkönen oli saada kitkarenkaat alle. 9:20:ksi oli aika Vianorilta varattu. Ajoissa puulaakissa oltiin. Nyt ei huolta, vaikka lumen välillä ropsauttaa. Jonakin syksynä on käynyt siten, että talvirenkaat ovat olleet Lahdessa, me Anttolassa. Ja liikkeelle on pitänyt lähteä. Viisastuttu ollaan niistä ajoista. 

  Toinen syy oli viedä kotiin hieman säilykkeitä, samoin saareen kulkeutuneita vaatteita, tuoda toppatakkia tänne, sekä, eikä vähäisimpänä, kartoittaa putkirempan tilannetta. 

  Hyvin ovat työt edistyneet. Nyt meillä tuli jo kylmää vettä jokaiseen vesipisteeseen. Siis pöntötkin toimivat! Myös alaslaskukattojen rakentaminen on alkanut. 

  Jututin putkimiestä ja timpuria. Vaikuttaa siltä, että kun seuraavan kerran 7. marraskuuta Hollolassa käydään (kausi-influenssa- ja koronarokotus), niin kämppä on asumiskunnossa. Eli jos näin on, lähdetään vielä sen jälkeen laittamaan Saarela talvikuntoon, muutetaan kotiin kymmenennen päivän tienoilla. 

  Kolmas ja neljäs ja viides tarkoitus tuli toteuttaa Mikkelissä, joten yhdentoista kantissa lähdettiin paluumatkalle. Matkalla nautittiin lounas Vierumäellä Matkakeitaassa. 

  Mikkelissä käytiin ensin Jalovesi Oy:n toimipisteestä ostamassa talousveden suodattimia. Kun alkuun oltiin päästy, niin poikettiin läheisessä Puuilossa pieniä hankintoja tekemässä. Ohi kirjanpidon, mutta menköön. 

  Neljäs syy oli kirjasto. Palautusta, uuden lainaamista Mikkelin kirjastosta. Siihen käyntiin niveltyi saumattomasti Marskin Arinaleivän osto Stellan S-Marketista.

  Viides, elämän kannalta tärkein, unohtamatta talvirenkaiden vaihtoa, oli tietysti viikon eväiden hankinta Lidlistä. 

  Pariisista halvalla hankittu tauti ei meinaa kokonaan irrottaa näppejään. Kummallekin tuli jossain vaiheessa Mikkelin kierrosta hiki ja heikottava olo. Nyt, kun ollaan päästy Saarelan pirtin lämpimään, tuntuu olotila ihan kelvolliselta, Sen verran kuittenkin jarruttelin, että en lähtenyt verkkoja laskemaan. Soitin naapurin Hannulle, kerroin tilanteen. Hannu sanoi sen olevan viisas teko. Hän lisäsi myös, että he saavat verkot kyllä omin voinkin järveen, kun vieraita oli päivällä saareen tullut. Hyvä niin. Kyllä tässä vielä verkkojen kanssa ehtii pulaamaan, kun ollaan täällä kuitenkin ainakin kolme viikkoa vielä. 

  Edellinen verkonlasku peruuntui sekin. Siksi, että Haneli ilmoitti nuottamiesten olevan töissään, joten käytiin tiistaina hakemassa syömäkalat suoraan nuotan perästä. Helppoa kalastusta. 

  Luulen, että otan vielä muutaman päivän löysästi. Sitten on jo aika ryhtyä puuntekoon. Kolme kunnon tukkirunkoa odottaa pötköllään. Syksyn urakka. Jos, ja kun, se on tehty, niin voikin muuttaa Hollolaan. Johan se joulukin alkaa silloin olla lähestyä. 

  Loppuun ruskoja. Eilinen aamurusko ensin.

Sitten äskeinen iltarusko.

Viimeöinen yörusko päättäköön tarinan.