PORTAAT IRTOAA, VERANSSI VALMISTUU

  Perjantaina vietiin äiti Orimattilaan. Vallan idyllinen paikka muutaman kilsan päässä keskustasta, entinen vanhainkoti maalaismaisemassa. Hyvä siellä Elinan on odotella varsinaista paikkaansa.
  Sitten ajettiin Anttolaan. Verannan valmistelu jatkui lauantaina, jatkuminen jatkui sunnuntaina, homma valmistunee tänään. Lattia ja ikkunapenkki pitää vielä maalata toiseen kertaan, ulkona on vähän ikkunanpielien maalausta. Sitten kalusteet sisään, harjakaiskahvit. Bambuverhotkin on hommattu joka ikkunaan, mutta niitten asennus taitaa jäädä huomiseen.

  Eilen keskeytyi ikkunapielien rasvaus kohdallani Hanelin soittoon: apu oli tarpeen. Heilläkin on näet remonttia alkamassa. Tuvan lattia menee uusiksi, ja portaan hiontaan. Haneli oli aloittanut portaan irroitusta, ja tarvitsi siihen apua. Minä siis usmuutin Piskolaan puoliltapäivin.
  Siinäpä sitten pähkäiltiin aikamme. Porras piti ottaa kokonaisena alas, sillä eihän niitä pysty purkamaan paikallaan, sillä askelmat on ruuvattu reisilankkuihin, ja kolmivartisen portaan osat toisiinsa siten, että osa kiinnityksistä on tietysti seinää vasten.
  Kun aikamme ällisteltiin, kerran väärin yritettiin, selvisi, kuinka homma hoituu. Porrasta piti tunkata puoli metriä ylös, jotta yläpää pääsi kääntymään yläkertaan päin, takaosa muljahtamaan seinää pitkin vapaaksi. Kaikenlaista konstia ja kikkaa piti yrittää, koska voimat meinasivat loppua kesken. Mutta konstilla ne koiratkin koinetaan. Kolmen jälkeen porras lepäsi tuvan lattialla, mistä Hanelin on helppo irrottaa askellankut, kiikuttaa ne hiottavaksi ja lakattavaksi.

"yhdet portaat veis ylöspäin, ja toiset veisi alaspäin, ja yhdet huvin vuoksi ei minnekään..."

  Tuo YYA.n mukainen avustuskeikka ei kaatanut omaa aikataulua; maalasin illalla verannan lattia kertaalleen. Tänään saadaan loput hommat tehtyä, kuten "plääni" oli.

  Tälläinen on näkymän tänä aamuna. Kunhan kalut ja verhot ovat kohdillaan, on se sitten vähemmän kolkko.

  Torstaina lähdetään käymään Mikkelissä. Muuten elo tulee olemaan puun pilkkomista ja kasvismaan kastelua. Sadetta ei näköjään liiemmin luvata. Muutama kesäkurpisan taimikin ostettiin puutarhalta. Niitä pitää vaalia, ettei mene ensimmäinen kokeilu hänekseen.

  Eni viikon tiistaihin ollaan täällä, sitten Tiilikaisten avuksi, aattoaamuna takaisin, Iiris mukana. Niin se aika laukkaa; pian on juhannus ja kesä, ainakin joittenkin mielestä, ohi! Mutta eihän se niin ole; minulle kesää jakuu syyskuun lopulle asti. Sitten alkaa hienoista heinoin vuodenaika, syksy.

  Lyhyestä hymni hienoin; pitää lopettaa, ei veranssi kirjoittamalla edisty.

TAITAA KISAT LÄHESTYÄ

  Viikko aikaa, sitten ei ole tekemisen puutetta; kolme peliä päivässä, kolmelta ensimmäinen. No, jos ei ihan kaikkia 64:ää peliä vihellyksestä vihellykseen tule katsottua, niin aika monta tuntia kuitenkin. Kuukauden verran mittelöt jatkuvat, 15. heinäkuuta ratkeaa maailmanmestari.
  Äkistään vilkaisin lohkoja. Ei mikään vaikuttanut hirveän kimurantilta. Ennakkosuosikit pitänevät pintansa, vaikka yllätyksiä takuulla nässäkin kisoissa sattuu.
  Pohjoismaalaisittain kiinnostaa, kuinka lohkossa C käy Tanskalle? Voi olla, että Ranska, Peru ja Australia jakavat jatkopaikat?
  Tai pärjääkö Islanti lohkossa D Argentiinan, Kroatian ja Nigerian seurassa? Veikkaan, että EM-kisojen tapaista euforiaa ei jään ja tulen saarella nähdä.
  Tai klaaraako Ruotsi lohkossa F tiensä jatkoon Saksan, Meksikon tai Etelä-Korean seuraksi? Epäilen.
  Paras voittakoon, toivotaan hyviä matseja. Ja onnistuneita puitteita hyville matseille. Mikä ettei, luultavasti Putinin puitteet ovat kohdillaan.

  Tällä viikolla on puuhailtu sitä sun tätä urbaanimmassa ympäristössä. Huomenna viedään äiti Orimattilaan ei niin kovin urbaaniin ympäristöön. Vaikka Orimattila kaupunki onkin. Sen jälkeen pyyhkästään oikeasti ei urbaaniin ympäristöön Anttolaan. Siellä odottaa heti nurmenleikkuu, pian verannan tuunauksen loppusuora, kohta polttopuiden halkominen. Niissä touhuissa aika kuluu tuonne juhannusviikolle joutuisasti, kun lisäksi käydään joku päivä Kangastalon Puutarhalta ostamassa muutama kukka-amppeli ja joitakin hyötykasvien taimia. Ja ajan kulumista tietysti avittaa 14. päivä alkava mm-turnaus.
  20.6., keskiviikkona, Inton päivänä, ja kuun ollessa puolillaan, tullaan aamusta Hollolaan, mennään illaksi Espooseen. Pitää Jonin kanssa asentaa uuteen kotiin pari liukuovikaapistoa. Jäädään yöksi, joko Espooseen, tai Helsinkiin. Torstaina on sitten muuttoruljanssi edessä. Illalla tullaan kotiin. Aattoaamuna ruokakauppaan ja Anttolaan. Iiris on ilmeisesti mukanamme. Saavat vanhempansa selvitellä muuttolaatikoita kaikessa rauhassa. Annalla alkaa loma 27. päivä, ja hän tulee sitten myös Avokkaaseen.

  Mukava on, jos, ja kun, Iiris tulee saareen. Aamupäivät puuhaillaan mitä puuhaillaan, iltapäivästä alkaen katsellaan yhdessä jalkapalloa. Tai ei Iiriksen ole välttämätöntä koko ajan katsella. Eikä minun. Eikö kenenkään muunkaan. Silti tiedän, ainakin luulen tietäväni, että moni tuijottaa kaikki mahdolliset matsit, innokkaimmat myös etkot, jatkot, sekä uusinnat. Ja kärsivät puolesta yöstä seuraavaan puoleen päivään melkoisista vieroitusoireista. Jalkapallo on kuningaslaji. Niin kuningas, että aiheuttaa lukuisia avioeroja, sekä pienempiä parisuhde- ja perhekriisejä. Puhumattakaan lopputileistä, ikkunan läpi heitetyistä televisioista, kaltoin kohdelluista lemmikkieläimistä, tai itsemurhatilastojen synkistymisistä. Juistan näillä lohduttavilla lauseilla kisaodotusajan alkaneeksi.

  Itselleni mieluisimmat muiston ovat vuoden 1970 kisoista Mexicossa. Aamuyöhön asti katseltiin matseja Ahos-Ritin (R.I.P.) ja Koistis-Pertin kanssa. Oli vaikeuksia herätä kuuden jälkeen, kun piti lähteä Kokkosenlahden Sahalle duuniin. Jotenkin niistä aamuista selvittiin; nuorena jaksaa.
  Sen jälkeen on kaikki MM-kisat tullut melko tarkkaan tuijotettua. Vaikka urheilun seuraaminen muuten on vähentynyt, niin kahdesta en luovu: jalkapallosta ja olympialaisten jääkiekosta.

  Urheilu, kulttuuri, taide ja aherrus. Niissä se on elämän suola. Sopivasti ripoteltuna kunkin tarpeisiin. Iirikselle sopi viime vuoden toukokuussa urheilu. Vähän oli vielä hakusessa!

  

Mutta kohta löytyi jyvä!

Saapi nähdä, kuinka tänä kesänä?

LAHKEET KÄYTTÖÖN, HIHAT TARPEESEEN

  Ilmat kylmeni, taas voi valittaa. Ei oo niin yksitoikkoista, kun ei tarvitse aina valittaa kuumuutta. Toivottavasti kohta pääsee valittamaan veden tuloa, vastapainoksi kuivuudesta narisemiselle.
  Ihminen on tunnetusti siten rakennettu eläin, että "kohen ei oo koskaan". Aina pitää valittaa, päivitellä, ihmetellä, nurkua, voivotella, siunailla, kummaksua ja olla pahoilla mielin. Kun voisi tyytyä, hyväksyä, sopeutua, ajatella toiselta kantilta, ja olla iloinen.

  Me tulimme tänään Hollolaan. Mutta ei kylmää pakoon lähdetty. Kuten ei olla lähdetty lämmintäkään, eikä kuivuutta. Pakoon, siis. Me tulimme, koska huomenna mennään Helsinkiin ja Espooseen. Helsinkiin mennää asuntokaupoille, Espooseen asuntoon, siihen asuntoon, minkä kaupoille ollaan aiemmin käyty. Se asunto, minkä kaupoille mennään Helsinkiin, on Tiilikaisten uusi koti. Ja se asunto Espoossa, minne mennään sitten, kun asuntokaupat on tehty, on Tiilikaisten uusi koti. En voi olla ihailematta kykyäni selventää asioita kirjallisesti.
  Eli Anna ja Joni saavat hallinnan ja avaimet kaupanteon yhteydessä, joten mekin päästään näkemään heidän uusi kotinsa. Koti, minne perhe muuttaa luultavasti juuri ennen juhannusta.

  Kun kaupoilta ja kotiin tutustumiselta selvitään, otetaan keskiviikko ja torstai löysästi. Minkä vähän äidin asioita hoitelen.
  Perjantaina viedään Elina Orimattilaan, missä hän viettää aikaansa odotellessaan varsinaista tuetun asumisen paikkaansa.
  Sen jälkeen usmuutetaan Anttolaan, ollaan siellä varmaankin reilu viikko, kunnes tullaan äitiä katsomaan, sekä auttamaan Annaa ja Jonia muutossa.

  Saaressa ehdittiin viime rupeamalla olla vain vajaat neljä vuorokautta, mutta jotain saatiin aikaan; terassi on valmis, sisämaalaus lattiaa vailla. Suurin osa ikkunoista on vielä ulkoa listoittamatta. Takuun voin antaa, että, jollei taivas niskaan putoa, on projekti valmis reilusti ennen alkuperäistä deadlinea, juhannusta.

Kun terassi oli tehty, piti siirtyä timpurin ja ulkomaarin hommista sisämaalariksi Hilpan tavoin.

  Hilppa teippailee ikkunoita. Totuuden nimissä sanottakoon, että hän teippasi tasan tuon yhden alareunan. Katsoin parhaaksi ryhtyä jatkamaan hommaa, sillä ei sitä ähellystä ja huokailua olisi kestänyt. Ja paremmassa ammatissa rouva oli maalatessaan pienellä pensesselillä ikkunoiden laitoja.

  Kyllä ilme freesimpi on, kuin yli 60 vuotta päivettynyt paneli.

  Kun lattia tempastaan helmenharmaaksi, passaa kesäiltoja verannalla istuksia.

  Hilppa luki, kai Länkkärin sivuilta, että Etelä-Savossa on yli 5000 taloutta ollut ilman sähköä. Liekö Saukonsalon seuduille katkoja sattunut? Ei muuta väliä, mutta jos kauan kestää, voivat vähät pakasteet mytteentyä. Tuskin kuitenkaan. Eikä isoa vahinkoa missään tapauksessa ole tulossa. 

  Pientä sateen mahdollisuutta on olemassa. Mutta vähäiseksi, jos ei olemattomaksi, taitaa  jäädä. Siinä mielessä onni, että aurinko ei porota aivan viime päivien malliin, kun ei olla kastelemassa. 

  Kasvulavat ja hernepenkit suojasin ennen lähtöä. Puput saavat imelän pieraista, jos nörkkimään meinaavat tulla. Vaikka ei noita ole juuri näkynyt; pari kertaa aikuinen, ei yhtään poikasta. 

  Emmerdale alkaa kutsua miestä joutavaa. Lopetan kuvaan, missä rouva Lehkonen luo arvostelevia, toivottavasti myös arvostavia, katseita juuri valmistuneeseen terassiin. Kerrottakoon, että puutelista oli onneksi olematon, joten työn luovutus sujui lupskoissa tunnelmissa. 

ASIAT LUTVIUTUU

  Hollolassa piipahlettiin. Äidin asiat alkavat lutviutua. Eilen oli palaveri hoitokodissa, missä hän on arviointijaksolla. Läsnä oli kaupungin vanhustenhuollon Palvelusantran edustaja, useita hoitokodin henkilöitä, äiti, ja minä. Tilaisuudessa todettiin yksimielisesti, että ei äiti pysty kotiin palaamaan. Tai yksimielisyys oli tuossa vaiheessa hieman kyseenalainen, koska äidiltä ei oltu asiaa kysytty. Tähän palaan hetken kuluttua.
  Tuettu asumispalvelu on jatkossa Elinan arkea. Paikan löytyminen kestä pisimmillään kolme kuukautta, mutta Palvelusantran neitokainen kertoi, että sijoitus odotusajaksi järjestyy, jos vaikkapa Orimattila käy laatuun. Minä ilmoitin, että toki käy.
  Äiti oli eilen hieman pirteämpi, kuin viikkoa aiemmin. Omaehtoisesti hän ei kuitenkaan puhua pukahda. Kun asiat palaverissa olivat tulleet käsitellyiksi, kysyttiin äidiltä, että mitäs mieltä tämä on siitä, että siirtyy palveluasumisen piiriin. Elina mietti hetken, kysyi:
  "Onko se tarpeellista?"
  Hänelle selitettiin, miksi se on tarpeellista. Taas pieni tuumaustauko, ja:
  "No, hyvä sitten niin."
  Onneksi äiti ei ole asiaa vastaa. Kuulemma on paljon ikäihmisiä, jotka vastustavat kynsin hampain pois kotoaan joutumista.

  Ei mennyt kuin pari tuntia tapaamisesta, kun Palvelusantrasta soitettiin, kerrottiin, että väliaikainen paikka äidille on varattu Orimattilasta Vuorohoitoyksikkö Koivikosta. Vien Elinan sinne 8. kesäkuuta. Paikka on varattu 15. heinäkuuta saakka. Jos lopullinen sijoitus ei ole siihen mennessä selvinnyt, aikaa jatketaan.

  Hyvin on äidin asioita mielestäni yhteiskunnan taholta hoidettu. Vain yksi juttu hieman ihmetyttää. Olen aikeissa laittaa edunvalvonnan Elinalle hakuun. Lomakkeessa kysytän lääkäriä, jolta maistraatti voi hakea lausuntoa äidin tilasta. Olin asiasta jo aiemmin  kysynyt Tutkimussairaala Jalmarista, saako lausunnon heiltä? Siellä kerrottiin, että ehkä, mutta oikemapi paikka on kotihoidon lääkäri. Kysyin sitten kotihoidon sairaanhoitajalta, saako lausunnon äidin muistia ja kuntoa heidän kauttaan tutkineelta lääkäriltä, sain vastaukseksi, että sen saa paikasta, missä äiti on arviointijaksolla.
  Otin asian eilisessä palaverissa esiin. Siinä pyöriteltiin päätä, tultiin lopulta loppupäätökseen, että kyllä oikea taho on äidin kotihoidon kautta tutkinut lääkäri. Tai sitten omalääkäri. No, ei Elina ole omalääkärillä käynyt ollessaan nykyisessä kunnossa, eli jos asia siihen menee, joudun hänet raahaamaan lääkäriin. Ihmettelen hieman, että vaikka äitiä on tutkittu viime aikoina kolmessa eri hoitolaitosessa, ja lisäksi pari kertaa kotonaan, niin kaikki tuntuvat pallottelevan asiaa toisilleen. Onko kyse byrokratiasta? Ja uskoakseni tämä ei oe ensimmäinen kerta, kun huonoon kuntoon luisuneelle vanhukselle edunvalvontaa tarvitaan. Silti joka puolella tunnutaan olevan epätietoisia menettelytavasta. Jäi tunne, että näissäkin asioissa kaikki pyrkivät hoitamaan oman leiviskänsä, jättämään muut asiat toisten tehtäviksi.
  Ensi maanantaina menemme taas Hollolaan, siellä ollaan perjantaihin saakka. Eiköpä tuokin asia saada sinä aikana selvitetyksi.

  Nyt ollaan kuitenkin täällä saaressa. Lukuisa määrä maalipurkkeja on mukaan tuotu. Verannan tuunaminen jatkuu. Hilppa alkaa maalata sisältä kattoa ja seiniä. Minä listoittelen ikkunat ja oven, rakentelen terassin kaiteeseen ristikot. Niissä onkin nysväämistä, kun jokainen palikka on erikseen mitattava ja tehtävä. Eli sirkkelit soivat tiuhaan näillä kulmilla. Koska ilmojen haltiaja antaa lähipäivät työskenellä ilman sateen uhkaa, luulen, että veranta ja terassi, eli Auvis-Masan sanassa oivallisesti yhdistettynä veranssi, on melko lailla valmis, kun maanantaina täältä poistutaan. Ehkä jo pyhänä terassilla päiväkahvit hörpitään. Aurinkovarjokin tuli tarkoitukseen hommattua; kaiteeseen kiinnitettävä taittuva malli Clas Ohlsonilta, 17,99 €. Ei ollut hinnan kirossa!

  Kesäkuu alkoi. Tuntuu, että kesää on ollut ties kuinka kauan, vaikka nyt sen vasta pitäisi alkaa. Toivottavasti ei ota takapakkia suvi. Mutta vettä kyllä pitäisi tulla. Ja rutkasti. Muuten ovat puutarhan kotitarvenäpertelijät kusessa, oikeista maajusseita puhumattakaan. Tuhoisat metsäpalot suorastaan odotuttavat itseään. Eikä himosienestäjän tulevaisuus näytä vahveroiselta, rouskuiselta, eikä edes nuijakuukuselliselta. Mutta kun katson kymmenen päivän ennustetta Anttolaan, ei sadetta ole lupeissa, minkä nyt pieni mahdollisuus ensi tiistaina. Vaan eivät pienet mahdollisuudet pienestä kuurosta riitä. Kunnon vuorokauden maatiaissade tarvitaan, ensialkuun. Mutta minkäs teet. Tulee, mitä tulee. Ei ole pienen pottumaan laitaa tallaavan päätettävissä, muutamaa kasvulavaa kiertävän hyppysissä.

  Joopa joo. USA laittaa tullit voimaan, Italissa painitaan hallitusongelmien kanssa, Espanjassa päämisteri taitaa saada kenkää, Ukrainassa lavastellaan murhia, Avokkaassa odotellaan sadetta. Murheensa kullakin. Mutta minä ryhdyn aamupalaa rakentamaan.

Tällään lopuksi, koska tapana on, kuvan. Siinä lokki antaa kalasääskelle kyytiä. Mitäs lähti lentelemään, sääskeläinen!

KALASTUSTA, LÖYSÄILYÄ, ÄHELLYSTÄ

  Kun perjantaina käytiin sahalta puutavaraa, kysäisi Haneli, että lähdenkö mukaan Lietvedelle uistelemaan. Minähän olin valmis! Utelin, voiko naapurin Hannu lähteä messiiin, kun siitä on ollut puhetta.
  "Mikä ettei", vastasi velj'-Hanski.
  Niinpä kolmen kantissa lähdettiin uippuuttamaan kohti kala-apajia.

  Heti kohta, kun kaikki täkyraksilla varustetut vavat (14) olivat viritettyinä, paukahti kahteen kala. Haneli sanoi kaimalleen, että alahan kelata. Tämä teki työtä käskettyä. Hauenpuikkari sieltä nousi, rehdisti kiloinen. Neuvosto päätti yksimielisesti, että sitä ei tarvita, joten se nakattiin kasvamaan.
  "Eiku uutta ylös" virkkoi velipoika taas kaimalleen. Tämä tarttui vapaan, alkoi kelata.
  "Tää on isompi, eikä taija olla hauki", ilmoitti Hannu kohta.
  Pian kala näyttikin, mikä oli kalojaan; hopeakylkinen kävi pinnassa näyttäytymässä. Aikanaan pääsi Haneli saaliin haavaamaan.

3,34 kg:n jävilohi se oli. Nätti vonkale.

  Sitten oli hiljaisempaa. Tuossa kuuden ja seitsemän välillä Haneli ryhtyi vaihtamaan täkyrakseja vaappuihin, toinen Hannu luotsasi purtta kohti kuhavesiä.
  Ei ollut kuha vielä liikkeellä, tai ei ainakaan napannut. Vielä saatiin veneeseen yli kolmen kilon hauki ja kaksi kohtalaista ahventa. Hauki ja yksi ahven tulivat ylös yhdellä kelauksella; oli jompi kumpi kiepauttanut siimat yhteen.

  Yhdeksän maissa ilmoitti kapteeni, että koska kuha ei liiku, nostetaan kalusto, lähdetään pois. Niin tehtiin. Kauniisti paisteli ilta-aurinko, kun arsenaalia otettiin ylös.

  Avokkaan rannassa Haneli sipaisi lohen fileiksi. Tehtiin tasajako, ei kristillinen, eikä matemaattinen, vaan oikeudenmukainen: toinen fileistä kapteenille, toinen meille kansipojille puoliksi. Kaikki pääsivät punalihaisen makuun.

  Lauantaina pidettiin vapaapäivä, eli ei juuri töihin puututtu. Iltapäivällä lähdettiin veneellä liikkeelle, tarkoituksena usmuuttaa kylille kahville. Niin usmuutettiinkin, mutta kyläpaikan kautta. Hilppa sai pitkästä. tosi pitkästä, aikaa muistella menneitä vanhan ystävänsä kanssa. Tämä lähti vielä kanssamme Anttolaan, jätti miehensä maalailemaan. Käytiin Poijun terassilla kahvit hörppimässä, sitten Salessa. Saattaa olla, että noita ihmisiä tulee täst'edes hieman useammin tavattua.

Tänään pyhitin lepopäivän aloittamalla terassin teon. Ensin verstas toimitakuntoon, sitten perustukset...

...sen jälkeen tolppaa pystyyn....

....vielä kansi päälle.

  Sitten alkoi arska paahtaa kulmalle siihen malliin, että oli lopeteltava. Vaikka tänään oli viileä päivä! No, huomenna pitää hyökätä laittelemaan rappuset ja suunnittelemaan kaiteita. 

  Keskiviikkona täytyy lähteä Hollolaan. Mutta eilen päätettiin, että takaisin tullaan jo torstaina. Minulla on tapaamien äidin tiimoilta klo. 9:00. Sen jälkeen ruokakauppaan ja baanalle. Keskiviikkona ehtii ajella kotinurmet, käydä maalikaupassa, sekä hankkia muita puutteita.

  Ajateltiin aiemmin, että ollaan kotona viikon verran, koska Helsinkiin pitää mennä tiistaina 5.6. Mutta sateita ei ole tiedossa, vähät istutukset vaativat vettä. Pottukin on jo lähes vaaksan verran vartta työntänyt. Ei sitä viitsi jättää kärsimään. Siis ajellaan tänne, sinne, ja sinne tänne.

  Nyt katsomaan Rantahotellia. Näpytellään lisää tuota tuonnempana.

SÄÄTIEDOTUS VEDENKULKIJOILLE

  Avokas, Saukonsalo, +10, selkeää, näkyvyyttä Juvalle saakka. Aivan peilityyni. Järviveden korkeus reilusti plussan puolella.
  Hieman eroa eiliseen: +12, ohutta yläpilveä, hieman aamusumua, näkyvyyttä Vattusaarille. Kevyttä kakkoistuulta, 1 m/s. Järviveden korkeus reilusti plussan puolella.
  Säätiedotus vedenkulkijoille on Luonterin alueelle tarkoitettu, esikuvanaan "Säätiedotus merenkulkijoille-ohjelmaa" pitävä palvelu. Jälkimmäisen tekee Ilmatieteen laitos, edellisen minä. Säätiedotus vedenkulkijoille on vielä suppean ryhmän käytössä (minä), mutta ehkä veneilijät huomaavat sen olemassaolon, ja suosio alkaa kasvaa.

  Sikäli tärkeitä nämä säätiedot vedenkulkijoille, että lähdetään tänään käymään kylillä veneelle. Mennään kauppaan, siitä sahalle. Kuistin rempan tarpeet pitää hakea. Haneli tulee avoveneellään talkoisiin. Saadaan kevyesti kaikki kerralla kulkemaan, eikä tarvitse uuteen paattiin kovaa lastia ahtaa.

  Kuisti etenee hiljalleen. Tai ei sentään, mutta sen remppa etenee. Näillä ilmoilla, vuosilla myös, tulee duunailtua vain aamupäivät. No, ikkunat ovat paikoillaan, ovi samaten. Tänään haetaan tarpeita, huomenna aloitan terassin väsäämisen. Kun keskiviikkona lähdetään, viikko siitä takaisin tullaan, niin meillä on maalit matkassa. Näyttää siltä, että veranta luovutetaan käyttäjilleen hyvissä ajoin ennen aluperin kaavailtua deadlinea, juhannusta.

  Katiskat ovat antaneet kalaa mukavasti: pari haukea ja melkoisesti keskipannun ahvenia. Saarelan tilan päävastuullinen kalankäsittelijä työssään.

   Savuahventa ja paistettua haukifilettä on syöty. Kevyttä kesäruokaa. 

    Toissa aamuna oli toisiaan taas silmien hieraisun paikka. Aamukahvilla äkkäsin kauriin mutustelevan talon takana heinää. Sain siitä pari kuvaa ikkunan läpi napattua. Kun lähdin hiljaa hiippailemaan kohti ulko-ovea, jokin säikäytti eläimen, se loikki metsään. 

  Liekö yksilö tänne talvella jäänyt, vaiko jostakin uinut? Tiijä, vaikka olisi useampi, ja vasoja myös. Täällä voi kohta olla melkoinen tokka, jos niikseen tulee.

  Eilen ajelin sähkökoneella ringin saaren ympäri. Ei näkynyt norppia, mutta huomasin kauempaa, kun lokit antoivat kyytiä sääkselle. Pesiään puolustavat, vaikka ei taida sääskeläinen  heidän kotirauhaansa häiritä? Tai en ole ihan varma.

  

  Sateita ei ole tiedossakaan. Kohta on alettava kastelemaan. Tai alettiin jo eilen. Mutta tätä menoa on tihuletkua viritettävä nurmikollekin. Saisi kyllä ravauttaa kunnon sateen, mieluumin yöllä jos toive sallitaan. Ja ehkä se sallitaan, otetaanko käsittelyyn, onkin eri juttu. 

  Sellaisia saarellisi tänään, on ryhdyttävä kahvin keittoon.

KESÄ RÄJÄHTI

  Viikko oltiin veke saaresta. Kaksi huomion arvoista juttua on tapahtunut: Luonto on räjähtänyt valtavalla voimalla; lehdet täysiä, ruoho pitkää, raparperi yli puolimetristä, nämä ensi silmäyksellä.
  Toinen asia on, että vesi jatkaa nousuaan. Parikymmentä senttiä viikossa oli hilautunut ylös. Ei haittaa, nyt on laituri vaaterissa. Parikymmentä senttiä vielä, niin ollaan viime vuosikymenten huippulukemissa. Voi se sinne noustakin. Vaan kyllä oli hienoa eilen illan kahussa tänne tulla.

  Eilen, enne tänne lähtöä, vietiin Elina Lehtiojan Palvelukeskukseen Mukkulaan.Tanssijytke kiiri korviin, heti kun ovi avattiin. Oli päivätanssit menossa. Mutta ei äidistä siihen hommaan nykykunnossa ole. Huoneeseensa vietiin. Iso huone, siistit tilat, uudehko rakennus. Siellä äiti kolme viikkoa viettää arvioitavana. Sitten nähdään, millainen päätös lyödän käteen.

  Tänään aloitin verantaremontin; neljä ikkunaa tälläsin Hilpan avustuksella paikoilleen, ennen kuin alkoi aurinko paahtaa tosi tarkoituksella.

   Hilppa, kun hanslankarin hommiltaan ehti, otti harsot pois pottumaalta, kylvi hernettä kasvimaalle...

...ja kasvulavoille jotain muuta.

   Iltapäivällä käytiin naapurin Hannun kanssa nostamassa kimppalaituria. Pitää vielä ensi viikolla tehdä lopullista säätöä, kun vesi vähän lämpenee.

  Nurmikon leikkasin ennen saunomista. Ruohonleikkuri on tullut talven aikana hulluksi. Viime syksynä se oikutteli, ei jaksanut kunnolla käydä. Vaihdoin siihen uuden bensaletkun ja tulpan jo viime syksynä. Ei silloin kuitenkaan lähtenyt käyntiin, kuin irrottamalla tulppa, laittamalle reikään hörppy. Mutta nyt lähti! Ja käydä rommeltaa sellaisilla kerroksilla, ettei ikinä! Se vain haittana. että on niin vinha pyörintä, että keskipakovoima liimaa ruohon leikkurin kopan laidoille, eikä tiputa sitä maahan. Eikä edes ulosheittäjän kautta tule juurikaan silppua ulos. Sitten, kun paikat täyttyvät, kone alkaa yskähdellä, meinaa tukahtua. Ja kun nostan hieman takapyöriä ilmaan, pölläyttää masiina melkoisen tuhjon tummanvihreää möhnää alleen.
  Toinen muutos on, että bensaa kuluu vähintään tuplasti aikaisempaan verraten. Tottahan kone kuluttaa, kun käy, kuin viimeistä päivää. Ei kuitenkaan ollut vielä viimeinen päivä värkille; se hoiti homman loppuun. Pesin sen painepesurilla, jätin huilaamaan. Katotaan, mitä on apukone mieltä, kun seuraavan kerran ruoho leikkausta vaatii. Oli mieltä mitä tahansa, en minä sille kelvottomalle oikein mitään osaa tehdä. Korkeintaan sadatella.

  Huomenna laittelen loput ikkunat. Ehkä laitan oven, ehkä en. Nuohoojakin tulee johonkin aikaan. Tai tulee yhdeksältä. Hannu hakee ensin Potinlahdesta. Nuohoaa kolme mökkiä Hannun johdolla, sitten haen sutarin meille, je vien lopiuksi Rehulalle. Eli viisi paikkaa pääsee mies rassaamaan kerralla. Sehän on melkein provikan paikka, minulle ja Hannilan Hannulle. Tai alennusta. No, ei taida tulla. Mutta puhdistuupahan hormit.

  Huomenna soittelen Lehtiojan Palvelutalolle, kyselen, kuinka äidillä on mennyt. Hänen kanssa on valitettavasti jollei mahdotonta, niin ainakin erittäin vaikeaa, puhua puhelimessa. Tarkoitan tietysti Elinan kuntoa, en omaani, joka on kohtalainen. Oma kuntoni, tarkoitan. Kuulen kuitenkin, onko mitän erityistä äidin kunnossa, puoleen, tai toiseen, tapahtunut. Jalmarissa todettuun aivojen kalkkeutumaan ja alkavaan alzheimeriin hän on nyt muutamia päiviä saanut lääkettä. Vaikutusta ei vielä eilen ollut havaittavissa.

  Näin elo etenee. Me täällä vielä voimissamme huhkitaan, jotkut vähissä voimissa muitten autettavana ehtoopuoltaan kuluttavat.