SAARISTON RUOPPAUS & .....

  Muutimme suunnitelmia. Ajatuksena oli lähteä huomenna aamulla viemään Elinaa hammastohtoriin, tulla saman tien takaisin. Päätimme kuitenkin lähteä jo tänään; äidillä ovat aamut välillä vähän vaikeita, olo voi olla huono. Haemme hänet joskus ennen kuutta. Ehdimme mekin rauhassa käydä huomenna eväät juhannukseksi, minä leikata nurmikon. Kun Elina yhden maissa vapautuu piinapenkistä, sörnäytämme baanalle lisäämään osaltamme juhannusruuhkaa.

  Saariston ruoppaus & mökkihuolto suoritti tänä aamuna ensitoimikseen laiturirannalta pohjalle vajonneiden lehtien ja risujen poiston. Työvälineenä käytettiin rautaharavaa, työasuna kahluuhousuja. Onneksi niillä tuli vielä reikä veteen.

  Sitten SR&M:n huoltomies vaihtoi orjan kaavun timpurimalliin, ja teki valmiiksi talon takasivulla viime kesänä materiaalin loppumisen vuoksi kesken jääneen "sokkelilevyn" kiinnityksen.
  SR&M on ollut meille tarpeellinen yhteistyökumppani. Se hoitaa mm. polttopuuhommat, nurmenleikkuut, kunnossapitotyöt, venekuljetukset, haravoinnit, vesomiset ja, kuten nimikin kertoo, ruoppaukset. Voin suositella. Vaikka valitettavasti muut apua tarvitsevat joutuvat nuolemaan näppejään; firma on solminut monivuotisen, muut työnantajat pois sulkevan, sopimuksen kanssamme. Pienimuotoisia poikkeuksia on kuitenkin katsottu läpi sormien, ja niin katsotaan edelleenkin.

  Venevajan kohdalle kaislikkoon, Ilotin puoleisessa niemessä olevan alkuperäiskasvuston ja sieltä viitisentoista vuotta sitten laiturin viereen siirretyn väliin, ilmestyi pari kesää sitten uusi pehko kurjenmiekkaa. Nyt hän kukkii komeasti. Liekö ilostunut siitä, että Iiris ristittiin lähes hänen kaimakseen!

  Sain siis kymmeneen mennessä tehtyä nuo muutamat työt. Kirjoitan hetken. Iltapäivän taidan vetää lonkkaa, auringossa, mikäli se jaksaa paistaa. Viiden maissa jos kävisi uimassa, olisi pirteämpi ajella Hollolaan. Pintavesi nimittäin lämpeni eilisen aikana monta astetta. Joutuisi Iiriskin nöyrtymään; ei ole enää "viish ashtetta", on parikymmentä! Eli taitaa se kesä taas tulla. Ei ihan huonoa ole jussiksi lupeissa, ensi viikolla vielä lämpimämpää.
  Vähän on viimeisen lomaviikon suunnitelmat auki. Painetaan mielialan mukaan, ilman suurempia "pläänejä", "prisiippinä", siten, että kun on "momentum", niin antaa mennä. Eihän Don Tami tyhmä mies ole, eihän?!?!

  Nyt syödään eilisillaksi Hilpan loihtimaa nakkikeittoa. Juhannuksen tunnelmaan valmistaudutaan ennen Hollolaan lähtöä grillimakkaroilla. Tämä johtuu siitä, että jääkaappi alkaa olla aika tyhjä. Mutta grillimakkara on ihan hyvä eväs, varsinkin grillattuna. Ja riittävän harvoin syötynä.

TYÖLLISTYMISEN HELPPOUS

  Aamulla mietin, mitä tänään tekisin? Eipä aikaakaan, kun asia selvisi. Hilppa sanoi ryhtyvänsä siivoamaan, myös ikkunoita pesemään. Minä paremmen puutteessa tarjouduin hoitamaan ikkunat, vastoin parempaa tietoani ja perusteellista pohdintaa. No, aamupäivän aikaan homma tuli tehtyä, ei siinä mitään. Ikkunat eivät ole isoja, mutta ruutuja piisasi. Laskeskelin, että reilut kahdeksankymmentä pintaa pesin. Jos olisin kaikki tuplat avannut, olisi ylletty pitkälti yli sataan. Täällä saaressa ei onneksi ilman saasteet siinä määrin likaa laseja, kuin taajamapaikoilla, joten ulko-, ja sisäpuolinen pesu suurimmassa osassa aukkoja riitti. Mutta todettua tuli, että tämä talo on varsinainen lasimestarin erikoinen!

  Kun siitä askareesta pääsin, kävin nyhtämäss kukintansa ehtoopuolella olevia lupiineja ylös maasta. Etteivät suotta elintilaansa laajenna. Ei niitä vime kesän pihanmylläyksen jälkeen aivan tuhottomasti ole jäljellä, mutta kurissa täytyy pitää.

  Kun rouvalla oli siivous vielä hieman kesken, otin korin, otin sieniveitsen, otin saappaat, otin ja menin lähikoivikkoon. Siitä se alkaa, sienikausi.

   Koska lounas oli jo päätetty, jää kesän ensimmäinen rellukkasoosi illalla nautittavaksi. Toki yksi tattikastike on jo tämän kesän sadosta nautittu. Mutta ne pari yksilöä olivat harvinaisia edelläkävijöitä.

  Sain minimaalisten päiväunien jälkeen uuden toimeksiannon: hernekeppien tekoon maaniteltiin. Äkkiä kävin silpaisemassa viime kesänä vesotusta koivikosta metrin korkusia pihlajia tukitarkoitukseen. Niitä nimittäin on, pihlajia, kuten on haavanvesojakin. Pihlaja osoittautui kuitenkin rungoltaan suoremmaksi ja vähäoksaisemmaksi hernekeppimateriaaliksi.

  Kun tukitoimet tulivat tehdyiksi, päiväkahvit hörpityiksi, lähdin uistelemaan. Luvan kanssa. Tai ilman lupaa, kuinka vain. Mutta laillisesti joka tapauksessa. Hieman tuuleskeli, puolipilvistä, parikymmentä mittarissa. Heti laiturirannasta aloin laskea siimaa. Enkä ehtinyt, kuin muutaman kymmenen metrin päähän, kun nappasi! Hymypoika se sieltä tuli, reilun kilon painoinen. Hopean väriseen Professoriin, ruohikkomalliseen, tarrasi haukiraukka.

   Rehdin ja suoraselkäisen kalamiehen tapaan kiikutin saaliin heti Hilpalla siivottavaksi.

Otin uuden lähdön. Kiersin rantavesiä tunnin verran. Eipä enää napannut. Vaikka ei sen väliä, yksi kerralla riittää.

  Uistellessa muuttui ilma hautovan kosteaksi ja ukkosta enteileväksi. Enempiä enteitä ei kylläkään sellaisesta ole nähtävillä, nyt kun tulin tätä kirjoittamaan.

  Saa nähdä, kuinka illalla jalkopallon kanssa käy. Suoraan sanottuna suurinpiirtein eilen meni niin, että luovutin puoliajalla. No, turhaa olisikin ollut yläriman kestävyyden testauksen takia katsella. Tuijotetaan tiiviimmin sitten, kun pudotuspelit alkavat.

  Pitää lähteä pihalla koppistelevalta Hilpalta kysäisemään, syödäänkö kohta haukifilettä kantarellikastikeella, vaiko eilen grillattujen possunpihvien jäänteitä paistetuilla perunoilla? Molemmat käyvät. Pitää mennä pääkokin ehdoilla. Eikä ole valittamiseen tarvetta ollut.

Oli minulla muuten ikkunoita ulkopuolelta pestessäni kaverikin:

SADE, TUULI JA KISAT JATKUVAT

  Viimeisen kierroksen pelit alkavat alkusarjassa. Paljon on vielä auki. Mm. Portugali voi tippua, Islanti voi päästä pudotusvaiheeseen. Kaikkia pelejä en ole alusta loppuun täydellä huomiolla katsonut. Jokaista vähän kuitenkin. En lähde veikkailemaan tulevaa. Ei mikään joukkue ole aivan hirveää vaikutusta tehnyt. Ranska, Espanja ja Italia ovat tietysti hoitaneet leiviskänsä. Eiköhän noista ainakin yksi ole loppuottelussa.

  Eilen käytiin tosiaan äiti-Elinan ysinelosilla. Ihan pirtsakassa kunnossa hän oli. On tainnut saada hieman lihaakin luidensa ympärille Irman ja Markun hoidossa. Tuuli oli eilen, yölläkin, puuskissa melko kovaa. Onnistuimme Piskolassa käymään siedettävissä olosuhteissa, niin sateen, kuin tuulenkin osalta.
  Kelin pitää olla aika kurja, ennen kuin autolla Piskolaan lähden; maamatkaa tullee rapiat 20, veneellä viitisen kilsaa. Ja veneeseen on hypättävä joka tapauksessa autolle päästäkseen.

  Ilmat näyttäisivät vähän korjautuvan. Ei kovin lämpimäksi äidy, pariin kymppiin kuitenkin. Eikä joka päivä satele. Juhannusaatosta näyttäisi tulevan sen kaltainen, että Hanelin luo kokolle mennään, itikoiden ruoaksi.

  Pitäisi lainata Hanelilta peräkärriä, vähän tarvikkeita lähteä saareen hankkimaan. Mutta en tiedä, viitsitäänkö. Torstaina lähdettään käymään Lahdessa/Hollolassa; Elinalla on hammaslääkäri puolilta päivin. Ajatuksena on hakea äiti kahdeksan maissa, ajaa meille jotakin syömään. Sitten vien hänet keskustaan (Lahden) lääkäriin, käyn katsomassa postit Saimaankadulla, vähän kaupoissa. Lääkärin jälkeen kotiin kahville, Lidl'iin, Hilpan pesemät kosteat pyykit Ikean kassiin, takaisin Anttolaan.

  Juhanneksen jälkeen onkin enää viikko lomaa jäljellä. Tuon aittatien liuskekivet kun saisi hommattua, paikoilleen laiteltua, ehkä vähin vesoskeltua. Iiriksen leikkimökki jää loppukesän alennuksista hankittavaksi, näin päätin.

  On pakko tunnustaa, että Hilpan ikiaikainen tuuri lomasäiden suhteen on nyt hieman pettänyt. Joskus niinkin. Nöyrä anteeksipyyntö kaikille niille, jotka uskoivat hehkutustani keäkuun lomailmojen parahultaisuudesta. Toisaalta, mitäs menitte uskomaan!

Kukkapenkit kukoistavat....

 ....kasvulavoissa retiisit rehottaa...

....salaatti odottaa harventamista....

....ja pari viinimarja-, ja yksi karvaiaspensas voivat hyvin.

  Vettä ovat saaneet. Hieman läpöä, varsinkin kasvulavat, kaipaisivat.

  Pellit leivin- ja kammarinuunista on saatu kiinni. Taidan lopetella, lukea hieman. Aika vähiin on jäänyt, lukeminen. Tallenteitakin on kertynyt katsottavaksi. Kaikki aikanaan. Illankahussa saunotaan, peliä alkuyöstä katsotaan. Eikö siinä yhden päivän toimintasuunnitelmaa riittävästi. Lisättynä grillimaisteri Peppen virtuoosimainen suoritus lounaaksi. Onneksi mahtuu aitassa grillailemaan.

Juuri, kun aioin laittaa tämän eteenpäin, näin silmäkulmasta jotain vilahtavan  takapihalla. Pupuhan se siellä, olisko käynyt harventamassa salaattia.

PURISTIT, TULKAA TUPPUKYLÄÄN TÄNNE...

  En tiedä, onko Suomi helmi koko maailman, tai edes napa, kuten Junnu vakuutti turisteille rallissaan. Meillä on turistien houkutukseksi eukonkannon, suopotkupallon, suolentopallon, kesäpilkin, ties minkä mm-kisoja, lypsyjakkaranheiton sm:stä puhumattakaan. On tapahtumaa, festaria, miittinkkiä, biennaalia, you  name it, laidasta laitaan. Eikö olisi tilausta myös purismiturismille?

  Minkälaista potkua vaikkapa Luhangan pienen kunnan talous saattaisi saada vuotuisesta vanhojen vaatteiden nimeen vannoville  järjestetystä tapahtumasta? Heinäkuun helteessä Päijänteen rantamilla sarkapuvuissaan hikeä pyyhdiskelävä vaatepuristien joukko olisi toki hyvin suojatunut itikoiden hyökkäystä vastaan.

  Tai kuinka suuria laumoja Pelkosenniemelle vyöryisi Hanoi Rocks'ia ainoana oikeana pitäviä  rock-puristeja? Hulkko-Fagerholm-festival voisi muodostua Kemijoenvarren pelastajaksi ja Pyhätunturin kesämagneetiksi.

  Sodankylän elokuvafestivaalien rinnalla voitaisiin Ivalossa järjestää Silent Black'n White-tapahtuma mykkäelokuvien kannattajilla. Ukonjärven lomakylä pullistelisi joka puolelta palloa saapuneita Chaplin-, Keaton-, Lloyd-, Negri-, ja Pickfordklooneja. Inarinjärvelle järjestettäisiin risteilyjä panssarilaiva Potemkin'in pienoismallilla.

  Rantasalmen kannattaisi kehittää vetonaulaksi marjapuristeille suunnattu mustikkamarkkinat. Samaan aikaan Outsiderfriikit Haapasaloseura viettäisivät Rinssieverstijuhliaan. Suut sinisinä tapailisi kirjava turistijoukko savonkielen mehevimpiä sutkauksia.

  Ruokolahti vetäisi isoihin kissaeläimiin keskittyneitä Lion-tapahtumallaan sankoin joukoin kotikissavihaajia. Koko Euroopan suurpetotutkijat hyödyntäisivät tilaisuutta oman vuosikokouksen merkeissä. Kunniavieraaksi ja vuotuiseksi pääpuhujaksi nimettäisiin Auvisen Masa.

  Perdersören kunnan valttina olisi kevätpäiväntasauksen aikoihin pidettävä svetisismiliputtajien hapansilakka&makkaraperuna-juhla, mihin pohjanlahden tuolta puolen suorastaan rynnättäisiin.

  Ison veden takaa houkuteltaisiin joka toinen syksy ruska-aikaan uskontopuristeja Sotkamoon John Smyth-biennaaliin. Juhlat limittyisivät sopivasti jokavuotisten kirjallisuusfriikkien Konstan Pylkkerö-iloitteluun.

  Kyllä Anttolan satama-aluetta elävöittäisi Lotjafestarien noita puupaatteja ainoana oikeana rahtivälineenä pitävien lukuisa joukko. Samaan aikaan järjestettävä Anttolan Kihut saisi aivan uuden ulottovuuden tervantuoksuisien logistiikkapuristien toimesta.

  Tapahtumien luvattu maa Suomi ei ole, kuten huomaatte, käyttänyt läheskään kaikkia mahdollisuuksiaan. Kuntien ja kaupunkien matkailuvastaavat: vain mielikuvitus on rajana, antakaa ajatuksen lentää!

  Nyt vakavista aiheista arkeen. Ruokailun jälkeen lähdetään vitomaan. Tiilikaiset Aijalle Lahteen, huomenna kotiinsa, me Hollolaan pakollisiin puuhiin, huomenna takaisin saareen. Siksi kirjoitan, kun en lähdön alla osaa muullekaan ryhtyä. Reppu on pakattu hetkessä, roskasäkin vaihto, täyden sinetöinti ja rantaan kiikutus eivät nekään paljon nokkaa tohisuta. Kananrinnat pitää lounaaksi grillata. Siinä pakolliset valmistelut. Annan, Iiriksen ja Jonin heitän autolle syötyämme. Sitten Hilppa ja vähät tavarat hakemaan, ja avanti!

  Todella kaunis ja tyyni aamu on takana, toisille ehkä alkamassa, eräille vasta edessä.

Eilenkin oli hieno keli, keli minun mieleinen. Ei ollut liian kuuma rannalla duunata, pihassa riittävän lämmin Iiriksen nakupellenä puuhata. Viikonlopuksi povaillaan sateita, lämpötilaa kuitenkin pariinkymppiin. Ei vesi pahaa tee, koska tarkoitus on ennen jussia kanttarellisoossit syödä.

  Nyt vähiä puuhasteluja tekemään.

VIIKKO ALKAA

  Tuulisena alkoi viikko 24. Uhmasimme luonnonvoimia, lähdimme veneellä kirkolle kauppaan. Iiris on nyt, uransa alussa, navigoinut Anttolan satamaan. Mielessä siintelevät seuraaviksi Hyväntoivonniemi ja Kap Horn.

  Aika rytkytystä oli Luonterilla ja Harviolla, vaahtopäitä vyörytteli. Onnellisesti, ainoastaan takatuhdolla vieressäni istunut Hilppa pärskeiden kastelemana, takaisin saavuttiin. Itse amiraali ei kastunut, kun oli tuulilasin takana. Raskaan velvollisuuden suoma etuoikeus. 

   Nyt Hilppa ja Anna kokkailevat lohikeittoa, Joni ja Iiris ovat hiekkalaatikolla, minä koneella.
  Aamulla otin jo puolentoista tunnin session viimeisten sitkaiden haapapöllien kanssa. Niitä sai peittää tosissaan, mutta pinossa ovat. Nyt on tämänkertaista klapisavottaa jäljellä enää ison haavan oksia ja latvus. Moottorisahahommaa vähän, niin tupapuiksi ne muuttuvat.

  Kun keitot on popsittu, Iiris (ja muutkin) päiväunet ottaneet, lähdetään laavulle eväsretkelle. Palaan asiaan asian tultua asioitua. Mutta sillä välin runoilen minkä mitäkin.

  Jenkeissä taas surullinen välikohtaus. "Kunpa keino joku ois, millä noita estää vois!" Tekijä kai ollut tarkkailussa ja listoilla, mutta niin vain pääsi riehumaan. Ei kaikkia sekopäitä, aivopestyjä fanaatikkoja, mielensä tasapainon menettäneitä, tai ihan vaan huvikseen ammuskelevia voida etukäteen kiinni ottaa, mutta olisiko vähän tiukemmilla aselaeilla edes jotain vaikutusta?

  Puolueissa tehtiin valintoja. Sitten odotellaan vaaleja, joissa ihmiset valitsevat puolueita. Ja kohta tehdään puolueissa taas valintoja, ennen kuin kansalaiset valitsevat puolueita. Muuttuuko mikään?
Puolueet pysyy, ihmiset muuttuu, mielipiteet muuttuu, ihmiset pysyy. Elämä jatkuu, politiikka jatkuu. Lamoja tulee, lamoja menee, konsteja sorvataan, etuja tallataan. Kaikki muuttuu aina, enemmän tai vähemmän. Joskus tuntuu, että parempi olisi, jos vähemmän.

  Jalkapallo kulkee kulkuaan. Ei yllätyksiä vielä. Isot porskuttaa, pienemmät taistelee, kannattajat kahinoi. Maailman paras peli tuottaa kuumia tunteita. Kaikella on varjopuolensa. Ja onko järkee matkustaa kisoihin viettämään aikaa silmät mustina paikallisessa putkassa? Eikä itse pelistä välttämättä muista mitään, jos sinne asti edes pääsi? Kyllä sotien ja terroismin täyttämässä maailmassa tultaisiin toimeen ilman huligaanejakin. Samaten, kuin huliganismin täyttämässä maailmassa ilman sotia ja terrorismia, jos niikseen tulee.
  Itse peleistä vielä. Se ainakin on hyvä, ettei yhtään 0-0 peliä ole tähän mennessä nähty. Tänään mielestäni kaikki matsit mielenkiintoisia; mikä Espanjan kunto?; pärjääkö Ruotsi?; illan lopuksi kohokohta Belgia-Italia. Jos jaksaisi tänään koko ottelun katsoa.

  Kipasin muuten nuuskimassa kanttarellitilannetta. Pieniä alkuja on jonkin verran tulossa. Vettä ne näyttäisivät yhä kaipaavan. Mutta hyvät on merkit ennätyksen lyömiseen. Voimassa oleva: Rellukkakastike juhannuspäivänä. Taitaa siirtyä historian lehdille.

  Nyt on lohisoppaa syöty. Suun mukasta oli, vaikka tämänkertainen pääkokki Anna harmitteli, kun laakerinlehti puuttui.

  Sellaset on suunnitelmat, että keskiviikkona Tiilikaiset lähtevät kohti kotiaan. Me myös, joko keskiviikkona tai torstaina, piipahletaan Hollolassa; nurmen leikkuu, pyykinpesu. Yö ollaan, sitten takaisin.
  Muutamia budjetoituja hommia juhannuksenalusviikolle on. Pitäis hakea liuskekivä lasiverannan päätyyn yläaitan polulle. Joku päivä Elina, Irma ja Markku on tulossa käväisemään. Ja torstaina, aatonaattona, pitää äiti käyttää Lahdessa hammaslääkärissä. Kun jussi on takana, on enää viikko lomaa jäljellä. Räsäset tulee ehkä pariksi päiväksi saareen. Rohusen Markku jos lomansa Puumalassa aloitaa, olisi mukava tavata. Joo, aika rientää, äkkiä kuluu, aika. Tosin Hanhiniemen Pauli on todennut: "Ei vuodet kulu, ne kuluttaa". Totta sekin, pakko myöntää.

  Lopetan toviksi, jos muutamaksikin. Jatkan, kun ollaan laavulla käyty, Espanja- Tsekki-tunnelmissa.

  Jep, peli alkaa, laavulla käyty. Maisemat oli hienot, kuten ennenkin....

....Iiris sai evästä maruun....

...ja jaksoi sitten lähteä ihmettelemään korkeutta....

  Että sellanen reissu. Ja kun tuossa ylempänä spekuloin kanttarellisatoa, niin heti löytyi pari koivutattia. Ja puhtaita. Pieni soossi tehdään. 

  Nyt alan keskittyä peliin. En omaani, vaan Espanjan ja Tsekin.

JALKAPALLOA VAI EI?

    Eilen käytiin aamusta Mikkelissä, ihan cityssä asti. Lidl, Tokmanni, toriparkki, Minnan torikahvila (Mortin kanssa kahvin ajan rupateltiin), apteekki, huoltsikka, takaisin, siinä ohjelma.
  päivällä haettiin veneellä Hanelin luota yhdet paperit, sörnäytettiin kylille ostamaan kauppalapulta unohtunut riisi, sitten Leinosen sahalta hiekkalaatikkotavarat.
  Joni kärräili puita liiteriin, minä hohhailin, lohifileen savustin. Illalla saunottiin.

  Kisat eilen alkuun vihelletiin. Olin henkisesti valmiina avausmatsia katselemaa. Mutta vartin pelin jälkeen töräytti puhelin "Sedät jaksaa heilua". Hanelihan se siellä. Kertoi, että jos muikkuja halutaan, niin Hiekkalahteen, ja sassiin. Rätti alkaa mennä järveen pika puolin.
  Jonin kanssa pidettiin seitsemän sekunnin neuvonpito; ei ku pilkkihaalaria esiin kaivamaan. Joni ei ollut nuotalla ennen käynytkään. Tuli sekin epäkohta korjattua.

Näkymä nuottarannalta oli hermoja lepuuttava

  Oli tyyntä, vain muutamia itikoita, riittävästi vaatetta yllä. Mikäs oli ollessa. Kalaakin tuli sopivasti. Muikkuja varmaan reilu 20 kiloa, pari siikaa, pari keskipannun ahventa ja harvemmin nuottaan eksyviä haukia kaksi. Isompi oli yli kolmikiloinen. Ilmankos nuotan sisällä kävi melkoinen värinä, kun perät rantaa lähestyivät. Luultiin, että nyt on enemmänkin mujeita, mutta hauenperhanat ne siellä saivat sutinaa aikaan.

  Kahden jälkeen yöllä pääsin pötkölleen, joten vasta puoli seitsemän ylös kahvinkeittoon. Ja Iiriksen hiekkalaatikon kimppuun. Sora tontilla oli kiven alla, mutta saatiin siihen sen verran seulottua, että tyttö pääsi iltapäivällä tyypit ottamaan.

 Päivällä syötiin paist'muikut. Päätettiin, että en savusta, kun eilen lohta vasta haikutettiin. Hyviä oli mujeet. Kyllä maistuivat Iiriksellekin. Pyrstöstä kiinni, ja ääntä kohti. Tolkun tyttö, mitäs noita tuon kokosia kaloja ruotimaan!

  On tässä kaikenlaista puuhailtu. Tuli vielä yksi kirjallinen homma tehtäväksi. Sitä olen aika-ajoin rustaillut. Ei tullut edes perräisiä tempastua; naputtelin muiden nukkuessa kuivaa asiakirjaa. Nyt alkaa olla voiton puolella tuokin. Päätinkin, että aloitan puolentoista päivän loman. En enää tänään, enkä varsin huomenna, puuttaudu mihinkään työlle haiskahtavaan.
  Nyt kirjoitan, minkä kirjoitan. Takanani pelaavat Albania ja Sveitsi otteluaan. Sveitsi meni heti kohta johtoon kulmapotkusta.
  Illalla taas saunotaan. Wales-Slovakia-matsia sivusilmällä seuraillaan. Illan lopuksi Englanti-Venäjä kiinnostaa enemmän. Jos ei ala uni painaa. Tai jos ei Haneli taas soita, johonkin kuhauisteluun pyydä. Vaikka enpä usko pyytävän. Eiköhän velj'-pojalla jääneet yöunet meikäläistäkin vähemmälle. Sinne ne jäi nuotan verkoista muikkuja pois raksimaan, kun me Jonin kanssa poistuttiin apajalta.

  Kohta puoliajan palloa pelanneet. 1-0 näkyy olevan. Albanialle tuli yksi ulosajokin. Voi olla peli siinä. Tai onko?
 Taidan lopettaa tähän, ryhtyä sitä lomaa viettämään. Joni nyt saunamajurin virankin on ominut, joten jalkapallon pariin.

HIENOINEN HIIVARI

  Myrskystä ne puhu, puhuri tuli. Illasta vähän tuuleskeli, aamulla vaahtopäitä kuljetteli, ennen puoltapäivää laantumaan kääntyi. Vettä sateli eilen ihan mukavasti, yöllä vähän, aamupäivällä pieniä ripsauksia. Niin pieniä, etteivät keskeyttäneet kolmen ja puolen tunnin halkosavottaa. Ja väliin näyttäytyi sinitaivas, ei aurinko kuitenkaan verhostaan vapautunut.

  Pienimistä riittää. Sitkaimmat pölkyt alkaa olla voitettu. Kyllä mokomat juhanukseen tehdyiksi tulee. Vuotta ei ihan vielä uskalla ennustaa.
  Kun rannalla työjelin, seurasin sivusilmällä tiirojen ahkeruutta. Kolme-neljä lintua etsi uutterasti saalista. Ne sahasivat Avokkaansalmen kumpaakin rantaa eestaas. Vissiin aallot ja vihurit sotkee veden pinnan niin, että eivät kunnolla kaloja pinnan tuntumasta huomaa. Pariin otteeseen yritin niistä kuvaa ottaa, mutta vikkeliä ovat tiirat, eivät meinaa etsimessä pysyä, saatikka tarkentua.

  Nyt on spagettia ja jauhelihakastiketta syöty. Iiris ja muut naiset ettosilla, minä en. Joni tulee iltapäivällä. Huomenna lähdetään aamusta Hilpan kanssa Mikkeliin täydennnystä ruokavarastoihin haalimaan. Venebensaa, toisen kaasupullon vaihto täyteen, apteekissakin pitää poiketa.
  Kun reissulta palataan, pitää, sään salliesa, lähteä venheellä Leinosen sahalle. Tilasin eilen Alpilta vähän puutavaraa, lähinnä Iiriksen hiekkalaatikkoon. Vanha kasa soraa löytyy. Hölmö kun olen, kysäsin Hanelilta, onko Piskolassa tallella hiekkaseulaa. Tämä vastasi, notta saattaa rek'liiterissä lojua, mutta eikö teillä oo hetekata? No onhan täällä, useampikin. Sehän on oiva seula! Ei vanha mestarikaan aina kaikkea älyä! Joten kyllä Iirikselle hiekkakakkumesta viikonlopun aikaan tulee käyttökuntoon. Jollei maankaatoihmeitä tapahdu.

  Nyt paistaa aurinko, kevyttä lonkkatuulta luoteesta. En aio tänään enää kirvesvarteen tarttua. Jos ei kahvilta kehtuuta, voin vähin vesoskella.

  Viime kesänä, näihin aikoihin, katsoin postilaatikkoomme Miekkaniemen rivistössä. Siellähän oli jonkun tiaisen poikue! Laatikon taka-, ja ylälaidassa on ehkä kolmen sentin rako. Sieltä lintu on päässyt pesän tekemään, munat munimaan, pojat ruokkimaan. Minun piti pesueen lähdettyä liitoon käydä kolo paikkaamassa, laatikko tyyhjentämässä. Mutta arvatkaa, muistinko?!?! No, eilen selvisi, että meille on tulossa yksi tähdellinen kirjelähetys. Minä olin muutenkin lähdössä liikkeelle, nimittäin hakemaan velj'-Hanskilta haukifileitä. Joten sörnäytin Potinlahteen tarkastamaan postilootan nykytilan. "Seihtemän tenavata" siellä oli suut ammollaan! Ja laatikon kanteen oli teipattu: "ÄLÄ AVAA!" Tuumasin tovin, kurkistin vieressä olevaa laatikkoon, mihin tiesin postin tulon olevan enemmän kuin harvinasta. Siellä oli pari kellastunutta mainosta. Sitten soitin Pesosen Hegulille. Hän olikin kotona. Astelin taloon rupattelemaan. Heikki oli varoituksen laatikon kanteen tällännyt, kun oli sirkitystä kuullut. Häneltä sain myös erään reittiä jakavan posteljoonin numeron. Soiti heti. Asian selvitettyäni postimies ei luvannut soittaa kahdesti, vaan sanoi viestin menevän sille jakajalle, joka lähipäivinä kyseistä reittiä ajaa. Siis viesti, että Lehkosen posti laitetaan teporarily viereiseen lootaan. Joten Juha, jos luet tämän, kiitän lainasta. Tulet hämmästymään korvauksen niukkuudesta!

  Haneli ja kalakaverinsa olivat toinnii toissayönä Lietvedellä kuhaa hakemassa. Yhden parikiloisen olivat saaneet ja hymypoika muutamia. Minulle oli silloin yöllä tullut tekstari: "Nyt on kalaa". Aamulla soittelin, kuulin haukea olevan tarjolla. En tietysti aamun vesisateessa hakemaan lähtenyt. Mutta kahden maissa paisteli jo aurinko. Pääsin postiasiat ja kalanhaun hoitamaan kirkkaassa, viileässä ja puuskittaisen tuulen sävyttämässä kelissä. Illalla haukifileet paistettiin (lue "Hilppa paistoi"). Juustoa oli laittanut tykötarpeeksi, liekö Hampurin haukea? Kyytipokana peruna/lanttu/porkkanamuussi. Sellainen sose on hyvä keino saada isäänsä tullut Iiris syömään juureksia. Hyvää oli hauki, tytöstäkin. Hänelle pitää aina olla laittavinaan lisukkeita, jos aikuiset ottavat; sitruunaa piti olla puristelevinaan kalan päälle, mustapippuria piti olla jauhavinaan lautaselle, salaattikastiketta piti olla suihkuttavinaan sekaan, vaikka hänellä ei salaattia edes ollut. Näillä opeilla rupesi ruoka maistumaan entistä paremmalta. Niin hyvältä, että pisteli menemään kaksi annosta.

  Kovin on hiljasta talossa. Taidan lopettaa, lähteä ulos haistelemaan alkukesää. Vielä laitan aamulla otetun, puolueisiin sitoutumattoman, mutta yleissävyltään vihreän kuva.