KAHTOTAAN, SANO...

  Kahtotaan, sano silimäliäkärj' meikäläeselle eile puolilta päevin. Sitte se silimäilj' esitietoloeta, laitto kirkastustippoja silimiin ja kahto. Sitte se laitto mustuaisenluajennustippoja silimiin ja sano, että mennee kymmenisen minnuuttia, mäne vaekka lehtjiä lukemaan.
  Vartin piästä se sano, että Lehkonen sissään. Sitte se kahto ja silmiä pit' pyöritellä ylläältä ylävasemman kautta yläoikeeseen. Sitte se raapi piätään ja sano, että kaihipa kaihi, kaihi hyvinnii, eikä korjauvu lasiloella, leikata pittää.
  Minä kyselemmään, että mitä vaehtoehtoloeta, että mitä maksaa, että miten on kiire, että kauako aikoo toipumine kestää?
  Siihe se kerto, että yksityiselle (lue hänelle) piäsee vaikka ens' viikolla, jos lähete laitetaan kunnallissee ni 3 - 4 kuukautta. Se sano että toista tonnia maksaa yksityisellä, kunnallisella satasen huitteilla. Sitte se sano vielä, että ei oo mikkää mahoton kiire leikata, kuha ei vuosia viiraa. Ja vielä se sano, että paranoo normaalj'tappauksessa meleko äkkiä, muutamassa päivässä, vuan tippoja pittää tiputella jonnii aekoo. Vielä se sano, että ruumiillisen työn tekijälle kirjotettaan 3 - 4 viikkoo sairauslommoo, pöyvän takana istuvalla parisen viikkoo.
  Sitte minä siihe sanoin, että en enne heinäkuuta mihinkää leikkauksee jouva mänemää, pittää kesäkuussa painoo hommia Saimaalla. Sitte vielä sanoin, että miä tuumoon huomiseen, josko mänen yksityiselle, tahi jonnoon ilmottauvun.
  Tännään mänen liikkeesee sanomaan, jotta laettakkee lähete. Tonni on paljo pienestä eläkkeestä. Ja toimeen tulloo tälläikii. "Sellane vieras ku näläkä joutaa parj' päevee oottelemmaan", sano vanha kansa. Miähä johattelen: "Sellane vieras ku näkö joutaa muutaman kuukauven varttumaa".

  Että sellasta kuuluu. Min'oon ikkäin ollu vasempaan päen kallellaan. Kuitennii miun vasemassa korvassa on huono kuulo, miun vasenta lonkkoo kivistää ussein, ja nyt miun vasen sillimä rupes äittelemmään. Eikö kaikella kohtuuvella olis näinnii punertavan immeisen kohalla ollu kohtuuven rajoissa, jotta oilis oikeeta puolta alakana vaimaltammaan? Tai en minä häntä tiijä. Ei taija asjoilla olla yhteyttä eli syntroomoo.Vaikka oisha se metkoo, jos ois. Näkis het' piälle päen, että tuolla lyyhöö patamusta porvarj melko pahasti vasenta jalakoo. Ja että näkkyypä vanhalla kansantemokraatilla olevan oikee kylyki kippeenä, ku noen vaivasest' kulokoo. Ja jos ijäkkäät polliittiset kiistakumppanit istus vierekkäen, niihe pitäs olla sillä viisiin, jotta eistä päen kahtoen muinane SKDL:n jermu oes oikeella ja Pop'pilaene jäykkäniska vasemmalla. Sillä keinoin niillä ois kuulolaitteen vastakkaen.

  Alakaa luonto hilijalleen vihertöö. Mikäs, ku vettä tulj' enistäin kunnolla, nyt sitte lämmee. Nappasin äskön parvelleela kuvan.

  Siltä näöttää, jotta perjantakina Avoikkasee männään. Äet'-Elina tulloo tuas mukana Taenalle ja Hanelille. Ei tarvihe isseksee äetiiinpäevee olla.
  Suaressa outtaa hommija; Hilppa istuttelloo luatikoihi joetain kasviloeta, miä pieksän puita halaki. Taijan sörnyttöö pyhänä uuven nurmikon ylj' leikkurilla. Ei oo viittinä vasta kasvuvaa alottanneen nurmen päiltä kovin haravoija. Kun konneella yli ajaa, hienontuu lehet pois tiehesä lannotteeks.

  Huomenissa on pyhä. Se pyhittettää lötköttelylle ja joute ololle, ihan myötyriks pyhitettää. Jaksaa sitte viikonvaehteessa työjellä.

  Ei sitte muuta, ku hyvvee pyhhee. Ja muistakee, mitä uukovuarit on sanona: "Jos ei oon heiloo helatorstakina, ni ei sitä oon helluntainakkaa!"

YKSISILMÄINEN?!?!??

  Viime aikoina olen huomannut, että käynti optikolla ei olisi pahitteeksi. Edellisestä on n. 1,5 vuotta aikaa. Konkreettisesti asian tajusin lauantaina aamulla; laitoin ensi hieman vanhemmat "duunilasit" päähäni. Ei tuntunut hyvältä, ihmeellinen, ennen kokematon ilmiö näkökentässä. Sellaisia outoja hämäriä alueita ilmaantui välillä silmien eteen. Kävin vaihtamassa uusimmat okulaarit, ei auttanut.
  Tilasin kotiin palattuamme heti sunnuntai-iltana ajan optikolle. Sain sen maanantaiksi iltapäivälle. Sinne siis astelin sovittuun aikaan. Ensin mitattiin paine, kuvattiin silmät ja johonkin kolmanteen laitteeseen piti myös tiirailla. Sitten pian neiti/rouva optikon käsittelyyn. Hän katseli tiedot ja kysyi: "Onko vasen silmä jo pitkään ollut pois pelistä?"
  Minä siihen, että mitä? Äkkäsin kuitenkin sulkea oikean silmän, ja kas kummaa; kaikki muuttui aivan sumeaksi! En ollut vaan huomannut heti oireiden alettua tiirailla toisella ja toisella silmällä.
  Kerroin, että vasta viikonloppuna todella huomasin jossain vikaa olevan. Optikko näytti koneelta kuvat silmämunistani ja kertoi sen, minkä minkä itsekin huomasin; oikea näköelin on aivan kirkas, vasen ihan sumea. Hän tarkasti sitten näkökykyni. Oikea on kutakuinkin samoissa arvoissa, kuin aiemmin. Vasen oli edellisessä reseptissä -3,00, nyt päälle -8!!! Eli kokoluokka pullonpohjan ja opaskoiran välimaastossa.
  Kysyin, mistä moinen voi johtua? Ystävällinen optikko kertoi, että ei osaa sanoa. Silmänpaineet ovat ok. Mutta vasemman silmän kuvasta ei sameuden vuoksi voi silmänpohjan rappeumasta mitään sanoa. Siis silmälääkärille aikaa tilaamaan. Optikkoni sai minut survottua huomiseksi puolen päivän aikaan. Sanoi, että puhuu silmälääkärin ympäri, että lyhentää vähän ruokatuntiaan.
  Huomenna siis ollaan tietävämpiä. Harjoittelin jo Hilppaa odotellessa yksisilmäisyyttä. Ihan hyvin yhdelläkin näkee, näkökenttä vain jää kapea-alaisemmaksi. Helppo on pimeän silmän puolelta yllättää, jos niikseen tulee.
  Toivon, että kyseessä on joku tipoilla sun muilla tropeilla korjautuva vika, eli että häverikki ei ole maata kaatava. Mutta jos on, niin ehkä korjautuu sitten edes laserilla. Mutta jos ei korjaudu, ollaan Moshe Dayan-klooneja tahikkas merirosvoja lopun aikaa.

  Kun asian laita minulle selvisi, aloin tarkkailla visummin näkymiäni. Ihan hyvin näin Triossa kauempaa kauppojen ikkunamainokset, ajaminen ei ollut sen hankalampaa, kuin ennenkään. Emmerdalet teksteineen katselin vanhaan malliin, tätä kirjoitan pois tiehensä. Mutta sellainnen outo "fiilis" katsellessa on. Testasin vielä, kuinka kirjan lukeminen sujuu, kun en siinä ollut mitään ongelmaa merkille pannut. Ei ollut ongelmaa nytkää. Minähän luen ilman laseja, ja se onnistuu, kuten aina ennenkin. Joten en aio koleeriseksi heittäytyä. Minulla on toki tapana stressata asioilla, joihin en voi vaikuttaa. Nyt en sitä tee, en tämän, enkä muutaman nimeltä mainitsemattoman minun valtani piiristä poissa olevan tapauksen vuoksi.

  Voipi olla, että Äitienpäiväksi Anttolaan mennään. Anna ja Iiris eivät näillä näkymin ole tänne päin tulossa. Jonihan on tietysti töissä! Kesäkuun alussa Joni jää sitten lomalla ja isyyslomalle. Anna menee heinäkuussa töihin, tekee, ainakin aluksi 4-päiväistä viikkoa. Joni alkaa sitten syksyllä maisterin papereitten eteen paiskomaan.

  Lauantaina, 14. kuluvaa kuuta, mennään Tiilikaisille lapsenvahdiksi, kun Annalla ja Jonilla on joku tilaisuus. Olaan heillä yötä, lähdetään sunnuntaiaamuna, me, Anna ja Iiris usmuuttamaan Hollolan kautta Avokkaaseen; Hilpalla on alkuviikosta kolme päivää vapaata.  Toivottavasti kelit jatkuu kesäisinä. Tänään, kun torilla puolen tuntia istuin optikkoaikaa odottelemassa, oli ihan t-paita-sää.

  Varmasti näiltä sivuilta tulee selviämään, monisilmäisenä tulee Peppen elämää jatkaa. Ja jos en hoksaa siitä kirjoitella, tihrustelkaa kaikkia silmälappuäijiä tyyliin "oisko tuossa mittää tuttuva näkövä?"

  PS. Suotta menin kehua retostamaan, että kirjoittaminen sujuu puolitoistasilmäisenäkin. Olisi, hitto, voinut "kirotusvirheet" laittaa näkövian piikkiin! Mutta mikä on kirjoitettu, se on kirjoitettu! Verba volant, littera scripta manet!

Lopuksi Halkoluotojen suopursu ikuistettuna ihan seisovilta jaloilta vähän pitemmällä putkella.

KOPUTUSTA KUULUU...

  Jos, ja kun, kuulette koputusta Avokkaan suunnalta, aiheuttaja on joko käpytikka tai Peppe. Jatkuva päräyttely puolestaan kuuluu palokärjelle.

  Tikka koputtelee ruokansa persolla, Peppe siksi, että kaikki kevättoimet ovat menneet kohilleen. Ja kerralla, ilman isompia lointeluita tahi belsebuubin avun aneluita. Eli Peppe koputtelee puuta, tiuhaan tahtiin, jotta asiat jatkuisivat yhtä mallikkaasti.
  Toinni,i ensitöikseni aamukahvin jälkeen viritin vesijärjestelmän käyttökuntoon. Uusi painesäiliö paikoilleen, kaivosta tyhjennysventtiili kiinni, pesukoneen ja varaajan liitännät kuntoon, pumppu päälle. Ja kaikki pelitti! Ei vuotanut yksikään liitos, ei edes vesilukko tihkunut tiskialtaan aluskaapin pohjalle! Harvinaista!
  Eikä siinä vielä kaikki. Menin laittelemaan sauna/kasteluvedelle tarkoitetun pumpun asemiinsa. Imuletkun takaiskukappale paikoilleen, letkun ankkurointi pohjaan, pumppu sijoilleen, pohjaproppu kiinni, vesiliitäntä paikoilleen, imuletku täyteen kastelukannulla, pumppu täyteen, yläproppu kiinni, virtaa kehiin. Ja niin se alko nostaa vetttä pois tiehensä. Ja ei vuotanut, ei tihkunut, ei tyhjentänyt siemenvesiä huut helevettiin Saimaaseen!
  Ei oo ikäpäivänä onnistunu nuo molemmat jutut kerralla nappiin! On siis syytä koputella puuta!

  Kun reuhtomaan alettiin, niin menköön! Hilppa aloitti kevätsiivon (imurointi ja lattioiden luuttuaminen). Minä kääntelin soutuveneen oikein päin, putsasin räystäskourut, asensin uimarappuset, haravoin vevevajan seinustan ja rantapolun (muuta ei juuri ollut tarve haravoida, kun syksyllä se kertaalleen tehtiin ja Hilppa hoitaa kukkapenkit). Jo kulahti aika ensimmäiseen grillaukseen. Kanaa kuumensin.

  Vaikka maha oli pullollaan kanaa, pottua, porkkanaa, vihreää salaattia ja sienisalaattia, päätin jättä perräiset väliin. Lähdin pienelle veneajelulle. Aurinkokin alkoi ilmaantua näkyviin. Ei näkynyt veneitä, ei ihmisiä. Aika vähän lintujakin. Siis lintulajeja; lokkeja kyllä oli kymmenittäin. Yksi kuikkapariskunta uiskenteli myös kauempana huhuillen. Samoin Halkoluodoilla lillui sinisorsapari. Mutta onneksi olivat kalasääkset taas palanneet! Hiippailin hissukseen Halkoluotojen yhtä saarenniskaa pitkin kohti sääksien pesää. Mutta kovin tarkkoina olivat. Ei minun kärsivällisyydelläni, laitteillani ja taidoillani noista hienoista linnuista oikein kunnon kuvia saa.

  Mutta hienoa oli Luonterin naisemia taas katsella!

  En muuten uistellut enkä virveliä nakellut vesireissullani. Siksi, että minulla ei ole tälle vuodelle mitään lupia. Enkä lunasta! Kun kesäkuussa tulee 65 mittariin, en enää tarvitse kalastuskorttia, ja saan kalastaa yhdellä vieheellä käytännössä koko Suomessa. Saattaa olla, että parille verkonrisalleni ostan kuitenkin kalastuskunnan merkit syksymmällä; eihän ennen heinäkuuta niitä saa norppien suojelun vuoksi edes veteen laittaa. 

  Palattuani juotiin munkkikahvit. Hilppa ryhtyi kukkapenkkejä siistimään. Minä tälläsin Hanelilta saadun kilon kuhan haikupönttöön. Oli velj'-Hanski käynyt Kangasniemellä kuhanpyynnissä. Olivat toistakmmentä saaneet. Illalla mokomaa sitten maistetaan. 

  Huomasitteko, etten heittäny väliin yhtään "no kuha on"-juttua. Arvannette, miksi? 

  Kun kala oli haikutettu, laittelin kammarin uunin palamaan ja saunan kans. Saunaa sytytellessä huomasin, että on täällä muitakin. 

Ensimmäinen bongattu vene tälle suvelle.

  Tätä juttua kirjoittelin kuhan savustuessa, saunan lämmetessä. Nyt on saunassa käyty. Ja talviturkki pois nakattu! Kylmää oli vesi, eikä sitä uimiseksi voi sanoa, mutta ump'sukkelissa käväisin. Eetvarttia teki. 

  Jatkan naputtelua. Takanani pauhaa televisio. Vennään poika teki just' maalin. No, ...kele, heti Suomi tasoitti. Koskiranta teki, katoin hidastuksen. Antaapa poikain pelata. Pitää käydä laittamassa kammarin uunin pelti kiinni. Ennen tuli laitettua ihan eri pellit kiinni. Menköön nyt näin. Vaikka kyllä se omakin pelti tulee vielä suljettua, mieli nollattua. Ehkä kesäkuussa, kun lomalla ollaan.

  Elina-äiti tuli eilen kanssamme, on nyt Tainan ja Hanelin huushollissa. Vähän vaihtelua vanhalle rouvalle. Ja jos innostuisi vähän ulkona liikkumaan. Kovasti vielä eilen tulomatkalla intti, että menee yöksi Piskolaan. Talven peruslämmöllä ja asumattomana olleeseen taloon! Eikä meinannut uskoa, ettei siinä ole mitään järkeä. Hanelin huushollissa on valmiina lämmä huone ja vähän palveluakin. Äiti vaan jankutti, että olenhan minä ennenkin itsekseni yötä ollut Piskolassa ja Avokkaassa. No onhan hän ollut. Onhan hän ollut ennen tansseissa ja ulkomailla ja sienimetsässä ja ties missä. Vaikka yksin pärjääkin kotonaan, turha lähteä oudompiin olosuhteisiin onneaan koettelemaan. Kun Tainan kanssa päivällä puhuin, kertoi hän, että olivat illalla juoneet lasilliset punaviiniä, ja että äiti oli nukkunut yhdeksään asti. Hyvä niin. Ja oli nyt lähtenyt kävelemään vanhalle talolle. Niin sitä pitää!

  Aamupäivä oli pilvipoutaa, iltapäivä aurinkoista (+20 etupihalla), illasta näyttää tulevan tyyni. Huomennakin lienee kelpo keli. Varmaan lähdetää hyvissä ajoin poispäin. Tempastaan päiväkahvit Tainallla ja Hanelilla: Taina kehui päivällä olevansa munkkeja tekemässä. Me ollaan oltu Lid'in munkkien ja siman varassa. Eikä oo ilmapalloja, eikä serpentiiniä, eikä naamareita, eikä kuohuvaa. Mutta on itse haikutettua kuhaa, sienisalaattia, paistettuja pottuja ja raikasta vettä. Ja huomenna ihan kelvon olo. Pittää siis ruveta purasemmaan.

  Laitan lopuksi Heinrich-nimisen sulkulaisen 11.7.1962 tussilla piirtämän kuvan "Der Kampf mit der Schange".  Vuosien saatossa olen muutaman kerran tavannut kärmeen saunassa, joskus kyyn, joskus tarhakäärmeen. Tätä episodia en ollut todistamassa. Ja taistelu näyttääkin huipentuneen kamppailuksi sammakon kanssa. Hyvin on Heinrich kuvan tussannut; Pekka ja Emchen ovat ihan tunnistettavissa, samoin atraimen kanssa touhuava enoni Olli. Saunassa ovat lauteet, kiuas ja pata vaihtuneet tuon tapahtuman jälkeen.

  PS. Kyseinen taideteos viihdyttää tätä nykyä paskiossamme vierailevia.

TÄSSÄPÄTÄTÄ

  Mitäskummaa?Mikäsetuollainenotsikkooikeinon?Jatällainenkirjoitus?Eihäntästäsaamitäänselvää!Einiin.Ehkäjätänasiankokeiluasteelle.

  Ei ollut hyvä idea. Ajattelin, kun kaikessa pitää säästää, aloittaa oman korteni kantamisen yhteiseen kekoon säästämällä sanavälien käytössä. Ei keino näin kuvaruudulla merkittävästi mitään säästä, paitsi space-näppäintä. Mutta printatussa tekstissä hieman säästöä tulisi. Ajatellaanpa, että sanojen keskipituus on kuusi kirjainta. Jos sanavälin jättää pois, tilaa kuluu 1/10 * 100 = 16,67 %. Tai selkokielellä säästyy joka seitsemäs tulostearkki. Mutta onhan Suomessa puuta mistä paperia valmistaa. Vaikka sademetsiin ne taitavat paperijätit olla tunkeutumassa. On myös mietittävä, kuinka paljon enemmän aikaa virkamiehiltä sun muilta paljon työssään lukevilta kuluisi sanavälittömästä kapulakielesta tolkkua ottaessa? Puhumattaaan 16,67 % ohuempaa kirjaa lukevalta Meikäläisen Masalta? Pysytään siis entisessä. Minulla on varaa myöntää, jos ideani on käyttökelvoton. Kunpa "isoilla pojilla" olisi sama taipumus.

  Kello on 4:07. Kirjoitan sateen ropistessa kattoon. Eilen lenkille menin, räntäsateessa. Tänään aioin taas laistaa. Ei ole pakko itseään kastella. Vaikka lämmin on yö ollut, +8 mittarissa, kun äsken tarkistin. Joten sanavälinaputtelen vanhaan malliin aamuyön tuntoja mr.Googlen arkistoitavaksi.

  Tappara voitti sitten mestaruuden. Kai oli aikakin; jokavuotinen finaalitappio saattaa syödä niinkin kovia kavereita. En ole isommin surffaillut, vieläkö tuon sunnuntaisen ottelun voittomaalista puhutaan. Niin tai näin, eiköhän mestaruus kuitenkin mennyt oikeaan osoitteesee.

  "Suuri sikala palaa Vöyrillä".
 "Tappara sekosi".
 "Yhdysvaltain esivaalit käynnissä".
  Siinä muutamia Ilta-Sanomien pääotsikoista.

  IltaLehden vastaavia ovat:
  "Kuuma kultapusu".
  "Suuri sikala ilmiliekeissä Vöyrillä".
  "Trump ja Clinton vahvistivat asemiaan".

  YLE puolestaan kertoo:
  "Trump voitti kaikki viisi esivaalia".
  "Ei enää hopeaa".
  "Applen iPhone-myynti kääntyi laskuun".

  Maikkarin antia:
  "Applen puhelinmyynnissä historiallinen käänne".
  "Karhu eksyi kaupunkiin, pelastusoperaatio sai lohduttoman lopun".
  "New Delhissä museo ilmiliekeissä".

  Johtopäätös: Iltapäivälehdet?!?!? ovat kuin kaksi marjaa,  YLE samoilla linjoilla, maikkari pitää, lienee syystä, New Delhin museota Vöyrin sikalaa tärkeämpänä.

  Kello on nyt 4:43 Kahvia tekee mieli, kovasti tekeekin! Maltan kuitenkin mieleni, kukistan himoni. Tuota nautintoaietta tulee muutenkin liikaa päivän mittaan latkittua, joten sinnittelen normaaliin aamukahviaikaan asti.

  Hommasin Elinalle, taisi olla perjantaina, uuden kännykän. Hän kertoi, että jo ties kuinka vanha Nokia pitää ladata jopa pari kertaa päivässä. Ei äidille mitään kosketusnäyttömallia voi ostaa. Sellaisen opettelu olisi hänelle aivan liian työlästä. DNA:lta löysi peruspuhelimen hintaan 25 €. Mutta ei äiti oikein siihen oppinut. Näppäimet kovin pienet, ehkä psykologistakin estettä ja ikävää entiseen. Niinpä otin vanhan liukukansimallin maanantaina mukaani ja latasi sen. Nyt puhelin on ollut liki kaksi vuorokautta päällä, ja akku näyttää täyttä. Äiti lienee tulkinnut väärin virrankulutuksen symbolia. Vien tänään vanhan palvelijan takaisin. Liukukansimalli on niin helppo käyttää sen kun liuttaa kannen ylös ja alkaa puhua. Samoin siihen, päinvastoin kuin uuteen, karvahattumalleistakin pelkistetympään, saa numeroita pikavalintaan. Eli kun Elina vaikka minua tavoittelee, ei kun painaa kakkosta ja luuria!
  On äidillä vielä lankaliittymäkin käytössä. Onneksi on, ei vanhaa rouvaa uskalla pelkän kännykän varaan jättää. Mutta sen tiedän, että ilahtuu, kun saa entisen palvelijansa taas käyttöön. Toivottavasti akku vielä pelittää. Jos ei, niin pitää googlailla, josko malliin vielä jostain uuden virtalähteen saisi hommattua.

  Kävin vilkaisemassa, olisiko lehti tullut? Olihan se. Pikaselauksella Etlarilla on mielen päällä mm:
  "Hankintalaki ajoi kunnat ja yrittäjät vastakkain".
  "Kannabiskasvattamo johti myyntiliigan jäljille Lahdessa".
  "Naton Itämeri-harjoitus Suomeen".
  "Manian ja alakulon vankina".
  "Kymi kahmii lisää puuta Hämeestä".
  "Tapparan pitkä piina pättyi juhliin".
 
 Pitää tuonnempana lukea tarkemmin. Ainakin juttu hankintalaista; en nimittäin ole lainkaan kuusalla, mikä se sellainen laki on.
 
Pasi Nurmisesta tuli joku aika sitten Pelicnsin pääomistaja. Varmaan "Liipolan Hasekilla" on joitain seuran tulevaisuutta ja imagoa koskevia suunnitelmia. Olen huomannut, että Etlarin etusivulla on muutaman kerran mainostettu isoilla kirjaimilla "KAUSARI SEISOMAKATSOMOON vain! 99 €". Se sisätää 30 runkosarjan kotiottelua, harjoitusottelut ja turnauksen, A-nuorten runkosarjan ottelut ja etuostooikeuden playoffs-pakettiin. Ei paha, ei paha. Lulisi tervejalkaisten lätkälahtelaisten, miksei hollollaistenkin tarttuvan tilaisuuteen. Sitä paitsi on mahdollsta, että käy, kuten Mikkelin Urheilupuistossa joskus 1970-luvun alussa. Oltiin MP:n pelissä  ja katsomo oli tupaten täynnä. Kun puoliajalta ängettiin takaisin paikoillemme valitellen ahtautta, tokaisi edessämme istuva rouvashenkilö: "Ens' pyhänä mahutte makkomaan!". MP oli nimittän 0-3 tappiolla! No, en tietysti toivo Peltsuille niin huonoa sukseeta, että seisomkatsomossa mahtuu istumaan.

  Kun tuossa puoli yhdeksän hippeillä kaupunkin lähden, rouva kyydissä tietysti, käyn ensin Elinalla. Sitten pitää mennä käymään verotoimistossa. Pientä epäselvyyttä, lähinnä tarkennusta kaipailen muutamassa asiassa. Verkossakin homman voisi hoitaa, mutta kun aikaa on, menen paikan päälle. Selviää samalle itsellenikin, missä mennään.
  Loppupäivä on kai sateen pitoa. Huomenna vissiin poutapäivä. Joten lenkki, tai pari, pitää pyöräyttää.
  Perjantaina onkin haalittava tarpeellista tavaraa mukaan. Kohti Anttolaa!

  Kello näyttää 5:58. Sade jatkuu. Minä poistun suihkuun,sitten kahvin/puuron keittoon.

Kuva viime Vapulta Avokkaasta. Helmi (niisk!) oli vielä leikkisä ja voimissaan  

AAARGH, JA SOTILASVAATTEISSA....!

  Aamulla heräsi normiaikaan. Peltikatto ropisi roimasti, puitten latvat viuhtoivat vimmasena. Niin jäi aamulenkki tekemättä. Viimeeksi näin kävi, siis kotona ollessa, joskus helmikuussa, kun Maija ja Ilu olivat kylässä. Aika harvoin on sattunut sellaisia kelejä, etten ole viitsinyt nokkaani ulos pistää. Syksyllä, vaikka se pitkältä ja märältä muisteluissa tuntuu, taisi olla pari missattua aamua.
  Se, että huonon sään vuoksi jätän aamusauvailun väliin, on ihan jees. Siitä olen kuintenkin yrittänyt pitää kiinni, että vaikka aamulla kuinka väsyttäisi, keho unta jatkamaan kehottaisi, revin itseni ylös, ulos ja lenkille. Ajattelen niin, että kun joskus jättää homman väliin, kynnys seuraavan kerran, kun kehtuuttaa, tehdä samoin on matalampi.
  Ihan leikittömän totuuden sanoakseni ei aamuisin lenkille lähtö ole minulle rasite. Päin vastoin; yleensä siitä nautin. Huonommalla kelillä, kun sade ja tuuli tutkista ja ennusteista poiketen painavat päälle, saattaa joskus ipottaa. Mutta ajattelen, että itse olen tieni valinnut. Ja mitä vastenmielisemmältä kävely on tuntunut, sitä autuaampi on olo, kun sen on suorittanut.

  Mutta kun en sitten ulos lähtenyt, katsoinkin Areenalta Ruotsi-Suomi-finaalin kolmatta erää. Hyvin kävi. Puljujärvi on sellainen puliveivari, ettei paremmasta väliä. Taisi hänestä tulla myös ensimmäinen "poikanen", joka on voittanut kaksi nuorten maailmanmestaruutta samana vuonna. Suomella on tällä hetkella ainakin kolme sellaista kultakimpaletta lätkärintamalla, ettei paremmista väliä. Voipi niitä kimpaleita olla enemmänkin. Sen verran heikosti nykyään asioita seuraan, että vain isoimmat otsikot huomaan.

  Tämän blogin otsikosta. Kun olin vuonna se ja se Kouvolassa palvelemassa 3. Er.Vk:ssa, tapahtui seuraavaa: Viestissä varusmiesaika oli kaikilla 11 kk, ja uusia astui riviin kolme kertaa vuodessa, me olimme "mopoja", keskimmäinen joukko "könsikkäitä" ja vanhat "maseja". Olimme vielä "mopoja", kun eräänä aamuna kuului kutsu käskynjakoon. Kaikki siis käytävälle paririviin, ja sassiin! Päivystäjä komensi rivit suoriksi, karjaisi: "HUOMIO, KATSE OIKEAAN PÄIN!", ja ilmoitti joukon komppanian päällikölle kapteeni Sille ja Sille (nimen olen valitettavasti unohtanut). Kapteeni puhui jonkun sanan, ja komensi sitten kolme "masia" rivin eteen. Oli käynyt niin, että nuo veijarit olivat iltalomalta palanneet juovuksissa ja viinaa mukanaan kasarmille, jatkaneet juopottelua rakennuksen vintillä siihen saakka, kunnes päivystävä upseeri oli heidät löytänyt. Kapteeni määräsi melko nyrpeän oloisille kanaljoille kaksi viikkoa poistumiskieltoa. Se tarkoitti sitä, että nuo kelvottomat eivät pääsisi "siviileidenhakulomalle" koska palvellusaikaa heillä oli jäljellä vain nuo pari viikkoa. Komppanian päällikkö sanoi vielä, että jos kotiuttaminen ei olisi ollut niin lähellä, olisi "häkki" heilahtanut. Mutta parhaiten on mieleeni jäänyt tuosta käskynjaosta se, kun kapteeni kertoi rangaistusten syistä. Kun hän toi julki, kuinka kolmikko oli, sivullisten kertoman mukaan, örveltänyt ja herättänyt suurta pahennusta kaupungilla ennen kasarmille palaamistaan, tämä sotilaallisuuden perikuva suorastaan voihkaisi: "Aaaarrrghh!! Ja vielä sotilasvaatteissa!!!"
  No, en tuosta tilaisuudesta opiksi ottanu; sain myöhemmin viikon poistumiskiellon. En kylläkään sotilasvaatteissa meuhkaamisesta, vaan siitä, että kun eräältä iltalomalta palattuani en millään löytänyt kaappini avainta, nakkasin manttelin ikkunalaudalle ja kävin petiin vaatteen päällä. Kun PU aamuyöstä oli ovelta kurkattuaan huomannut tilanteen ja tullut herättelemään, olin tokaissut "Haista paska!". Kun sitten seuraavana päivänä jouduin vääpelin kansliaa kuultavaksi, naureskeli kyseinen PU, ihan leppoisa sotilasmestari, että tämäkö mies se minulle haistatteli?
  Viikkohan siitä tuli arestia. Onneksi en kuitenkaan ollut häväisstyt 3. Er.Vk:n viininpunaisia kauluslaattoja.

  Mistä tuokin käskynjako mieleeni pullahti? Kyllä ovat omituisia, ihmisen aivoitukset, arvaamattomia ovat.

  Sadetutka antaa ymmärtää, että iltapäivä olisi puotaa.Taidan korvata aamun mukavuudenhaluni silloin. Voi olla, ettei jäänyt ainoaksi aamuksi tällä viikolla, kun kuntoilun joutuu laistamaan. Ainoastaa torstaiksi on povailtu hiukkasen säällisempää keliä. Vappuaatoksi ja Valpuriksi lupaa pitempijaksoinen ennuste Anttolaan sentään jopa aurinkoa. Näillä tietämin sinne perjantaina sörnäytetään. Perjantaina vissiinkiin sataa mutta tulkoon vaikka puukkoja, kunhan tulevat perät edellä! Sen verran löytyy sadevehkeitä, että tuon viiden kilsa vesimatkan Piskolasta Avokaaseen pystyy ajamaan.

  Saa nähdä, kuinka pihat jaksavat? Vaikka ei siellä vielä juuri merkkejä kasvusta varmaan näy. Uusi paineastia on hankittu. Vanha rupesi syksyllä oireilemaan; käydä säksätti vähän väliä. Kun sitten järjestelmää talvikuntoon tyhjensin, huomasin, että astia oli täynnä vettä. Karvo oli rikkoutunut. Toin tietysti pytyn Hollolaan. Naapurin putkimies tutki tapauksen ja kertoi, että siihen ei pysty kalvoa vaihtamaan. Joku italialainen se oli, ei löytynyt enää Suomesta edes jälleenmyyjää, kun asiaa googletin. Uusi piti siis ostaa, nyt sitte uusi Pumppu Lohja Oy:n tekele töihin asentaa. 15 vuotta kesti edellinen. Luulisi noitten värkkien olevan vahvempia, mutta nyt näin. Jospa uusi yltäisi pidempään elinkaareen?

  Tässä on ollut aamusta aikaa kirjoitella. Kohta täytyy startata kaupunkiin. Elinalla poiketa tilannearviota tekemässä, etc. Joten tällätään teksti ilmoille.

PRONOMINIDROMEDAARI PROMENADILLA

  Jos kameli tulisi kaupungilla vastaan, voisi kysyä: "mikä eläin on tuolla kävelykadulla?", käyttäen siis interrogatiivi-, ja demostratiivipronomineja.

  Jos taluttaisi kamelia, voisi lausahtaa: "itseni kanssa kulkee eräs kameli", refleksiivi-, ja idefiniittipronominia käyttäen.

  Tai saattaisi todeta: "tässä kuljemme itse itsemme kanssa, kameli, mikä on drommedaari,  ja minä, pitkin promenadia",  resiprookki-, persoona-, ja relatiivipronominia käyttäen.

  Siinä tämän päiväinen kieliopin kertaus koskien suomen kielen pronomineja.

  Anna ja Iiris Tiilikainen tulivat eilen meille. Aika kuluu, Iiris, sanavarastonsa ja tukkansa kasvavat.

  Retrospektiivisesti tarkasteltuna kulunut rehti puolitoista vuotta on ollut hienoa aikaa; kummasti omien lasten kehityksen vaiheet ovat jo päässeet unohtumaan. Nyt, kun Iiriksen varttumista seuraa, muistaa, että noinhan se meneekin. Silti kaikki on uutta ja ihmeellistä. 

  Viilee keli aamupuoleen, mutta leikkipuistossa poikettiin. Sepelkyyhky suhtautui meihin yliolkaisesti, käänsi selkänsä......

  .....mutta Iiriksellä oli hauskaa.....

.....ja Iiriksellä sekä Peppe-papalla oli kivaa......

...ja Peppe-pappaa meinasi huimata...

    ....mutta siitäkin selvittiin.

  Sanavarastoni laajeni männäviikolla yhdellä uudella ja yhdellä jo unohtumaan pässeellä sanalla. Olen seurannut uutta espanjalaista sarjaa "Ommelten välinen aika". Sarjassa erään pensionaatin aamukahvipöydässä syttyi asukkaiden kesken sanasota. Muuan rouva täräytti sanoa vastapäiselle miehelle: "rappioateisti!" Käsitteenä se on minulle hieman outo, mutta sana soinnahtaa hienosti. Samaisen majatalon rempseä emäntä käyttää useasti luonnehdintaa "kanalja" tiettyjä henkilöitä kuvaamaan. Erittäin kätännöllinen ja kuvaava ilmaus, pitääpä ruveta viljelemään.

  Tuo kyseinen, kotimaassaan erittäin suosittu sarja sijoittuu Espanjan sisällisodan aikaan. Tällä hetkellä (neljän jakson jälkeen) pääosan esittäjä on olosuhteiden pakosta jumissa Marokkossa Tetouan kaupungissa. No, ei tuosta enempää. Mutta en oikein ole vielä älynnyt onko sarja hyvä, vaiko enemmän "akkojen ja paskahuosujen" juttuja. Voi olla, etten koko pitkää tuotantoa jaksa läpi katsoa. Tai sitten jaksan. Tietynlainen  historiallinen aspekti siinä kuitenkin on. 

  Mitäs muuta Peppen tv-tallenteiden maailmaan kuuluu? Ainakin "Hunted", "11.22.63", "Nuori Morse" ja "Syke". "Peaky Blinders'ien" toinen tuotantokausi päättyi eilen. Loppu oli sen kaltainen, että kolmatta voi odottaa. "Limitless" alkaa jo kyllästyttää. Huomenna on ensimmäinen jakso kolmiosaisesta englantilaisesta "Pahan vanki"-minisarjasta. Odotellaan, David Tennant ainakin on yksi suosikeistani.

  Siinä tarinaa kieliopista leikipuiston kautta tv-tarjontaan. Pitää lopetella, ryhtyä päivän muihin toimiin.  

EPÄORTODOKSISTA TOIMINTAA

21.4.2016 klo. 6:52  

  Aloitin tämänaamuisen kommunikoinnin Hilpan kanssa epäortodoksisesti; toivotin ortodoksisen kalenterin mukaista hyvää nimipäivää. Hän kiitti ortodoksisesti.
  Tuosta herätteen saatuani mietin, kuinka voisin jatkaa päivääni samaan malliin. Renkaiden vaihtoon pitää mennä, sitä ei kovin epäsovinnaisena voi pitää. Entä jos jos kaahaisi huomattavaa ylinopeutta? Se olisi minulle epäortodoksista, varsinkin, kun poliisi on tänä aamuna aloittanut nopeusvalvontamaratonin. Mutta ei kuitenkaan, voipi käydä pussin päälle.
  Tai jospa joisi päiväkahvit klo. 11:00, söisi luonaan klo. 14:00, tempaseisi espressot klo. 17:30 ja nauttisi illallisen klo. 20:00? Siinä muutosta rytmiin. Ei kuulosta järkevältä.
  Summa summarum: Epäortodoksisuus ei ole itsetarkoitus, vaan spontaania toimintaa, ainakin minulle. On huomioitava, että tarkoitan sellaista toimintaa, mikä on minulle, ja mitä itse pidän epäortodoksisena. Sivusta seuraten saattaa jokapäivänen elämäni näyttää toisen silmillä katsottuna kovinkin epäsovinnaiselta. Ortodoksisuus on katsojan silmissä, mukaellen ilmastuna.

  Tästä on pian toimeuduttava matkaan: Keinokartanontie Hollola - Kauppakeskus Trio Lahti - Vianor Laune - City-Market Laune - Keinokartanontie Hollola. City-Marketiin poikkean mainoslehtisen houkuttelemana; neljä pakettia Kulta Katriinaa kympillä. Pitää hakea, kun kerran kulmilla ollaan.

21.4.2016 klo. 9:33

 Tillai, gummit päivitetty, kahvivarastoa täydennetty. Kahvin hankinta, suurimaksi osaksi myös valmistus, on kuulunut vastuualueeseni jo vuosia. En muista noiden vuosien aikana normaalihintaista kahvia ostaneeni. Paitsi espressojauhetta, se kun on harvemmin tarjouksessa. Aina on kymmenkunta pakettia kaapissa. Olen kai sisäistänyt viimeiset säännöstelyajat, kun tuota nautintoainetta tulee jemmailtua ikään kuin se voisi yht'äkkiä loppua. 

 Ei muuten näkynyt aamun kierroksella yhtään tutkaa. Saattoivat toki autosta tai puskasta tähtäillä. Perästä ei kyllä kuulu, pidin lukemat sallituissa. 

  Liikenteenvalvonnasta ja epäortodoksisuudesta tuli mieleeni Oululaisenmäen mummeli. Tämä meillä päin tunnettu persoona on vuosikausia, jopa kymmeniä, ollut lähes päivittäin Läntisen hautausmaan kohdalla vahtimassa meitä autoilijoita. Yleensä hänellä on sateenvarjo kädessään, ja sillä hän huitoo merkkejä ties mistä, vain itse tietämistää huomioista, ilmoittaen. Jo vuosia hän on pukeutunut huomioliiveihin. Karpon ohjelmassakin aikanaan haastatellun mummelin motiivit eivät ole minulle selvinneet; joku sanoo, että lapsi, joku että koira, on häneltä paikalla jäänyt auton alle ja menehtynyt. Tiedä häntä.

  Mutta viime vuoden puolella hänen esiintymisensä alkoivat harveta. Liekö ikä alkaa painaa päälle. Joskus, kai tammikuussa, hänet kerran, pari, näin. Sitten ei ,mitään. Ajattelin, että kunto on pettänyt, tai jopa noutaja tullut. Mutta vielä mitä! Tiistaina, kun ajelin useampaan otteeseen Lahteen ja takaisia, oli mummo ennen kymmentä tulossa työpisteeseensä touhukkaasti sateenvarjolla huitoen. Ja kahden korvilla oli hän vielä täydessä touhussa. 

  Tämä liikenteenvalvoja sai muuten Karpolta ainakin kukkapuskan, ja tietämäni mukaan poliiseilta huomioliivit ja "Kissalan pojat"-merkin. 

  Tällaisia "kylähulluja", siis hyvässä mielessä erikoisia ihmistyyppejä,  maailma kaipaa. Johonkin sellaiset ovat kadonneet. Suljetaanko ne laitoksiin, vai missä syy? Vaikka saattaa heitä ollakin. Pitäisi vaan päästä sisään pienempiin ympyröihin ja yhteisöihin. Voipi monestakin lähikuppilasta tai viimeisten kyläkauppojen liepeiltä löytyä herkullisia tyyppejä, eksentrisiä persoonia. Sellaisia, kuin Anttolassa olivat Mäkipään Jussi, Sarvelaisen Masa, Mualar-Väisänen, Hännisen Valtteri, Tirrosen Usko, Kissa-Alappo, Räätälj'-Tassi ja Taivalantin Heta, muutamia mainitakseni. Tuollaiset elämän ilostuttajat jäävät tietysti pienehkön joukon tietoon. Niin se, tarkemmin ajateltuna, oli ennenkin. Olivat vaan niin joka päivään kuuluvia, että piti heitä itsestäänselvyyksinä.

  Vastuujaosta vielä. Minun hommiini luketuvat meidän pienoisperheessämme, kahvin hankinnan ja valmistuksen lisäksi, aamupuuron keitto, siivous, lumen luonti, tv-liitteen hankinta keskiviikkoisin, tv-ohjelmien tallenteet ja niiden ylläpito, autoon liittyvät asiat ja lipun nosto liputusvuoron painaessa päälle. Mökkikauden vastuunjakotaulukon mukaan minulta odotetaan sitten huomattavasti työläämpiä ja vaativampia suorituksia. Mutta se on oma lukunsa se. 

  Melko helpolla pääsee huru-ukko, eikö? Mutta se kai on eläkkelläolon tarkoituskin? Tällaisissa mietteissä odottelen Valpuria ja laajennetun vastuuajan alkamista.   

Viime toukokuun uistireissulla ei ollut hiki!