Seuraavat päivät seuraavat samaa kaavaa, toinen toistaan seuraten, asiaankuuluvasti seuraavia pieniä kosmeettisia muutoksia erittelemättä. Järisyttävin?!? tapahtuma lienee lauantain Mikkeli-reissu Shaden kymppivuotisille. Iiris matkustaa kanssamme. Annalla on ystävänsä baby shower'it, jo aikaa sitten sovitut. Joten Iiris Helmi Orvokki sörnäyttää Etelä-Savoon. Tyttö ei onneksi ole millänsäkään, se on meihin tottunut, Hilppa-mumman varaäidiksi hyväksynyt.
Saa nähdä, onko Iiris viikossa uusia sanoja tapailemaan oppinut. Viikonloppuna tuli ainakin "mumma", Peppe-pappa", ja "vika" valikoimaan. Annaa Iiris kutsuu "äijäksi". Äiti ei siis ihan taivu, mutta olkoon "äijä", jonkin aikaa.
Kun olin tähän asti jutussa päässyt, ajattelin, että onpa kaavamaista Peppen elämä; klikkasin Finnkinon sivuille, lunastin lipun "Jättiläiseen" (ke. klo. 14:30). Eli pientä vaihtelua. "The Revenant" on tarkoitus myös nähdä. Siitä ei ole iltapäivänäytöksiä. Mutta Hilppakin haluaa sen katsoa; ehkä joku ilta ensi viikolla mennään.
Nyt on lähtö edessä, lähtö, ku lapikas. Mistä tuokin sanonta juontunee?
Kotona taas. Sen verran joustin ja annoin itselleni luvan muuttaa yllä olevaa työjärjestystä, että autonpesun jätin väliin. Nimittäin nollakeli, suolatut tie. Kun Hollolaan Lahdesta olisi ajanut, ihan sama, oliko pirssi pesty, tai ei. Eli likainen. Odotellaan rauhassa, ehkä huomenna on vähän pakkasta.
Ja vielä työjärjestyksestä; Hemppa soitti. Kertoi, että nyt ei käy, kahvittelu. Siirsimme sen yhteisellä ja yksimiellisellä päätöksellä huomisaamuun.
Elinan kauppajutut, kirjasto ja isännöintitoimiston asia sentään onnistuivat. Ei huonosti, kolme viidestä. Kirjastosta lainasin: Carlos Ruiz Zafon'in "Taivasten vanki", Mark Billingham'in "Vailla elämää" sekä Alexander Söderberg'in "Andalusialainen ystävä" ja "Kolumbialainen liitto". Ursula K. Le Quin saa jäädä hetkeksi lepäämään, jatkan kertausta tuonnempana.
Huomiselle tuli täten sisältöä, kun auto ja Hemppa saivat siirron. Tällaista taiteilua se huru-ukon elämä on. Mutta helposti on aikataulu rukattavissa, joustavuutta löytyy. Jos olisi kiireinen minäilijä, olisin sanonut Hepalle, että katellaan joskus syksymmällä, ja autolle, että ole sitten likanen vaikka pari viikkoo vielä. Mutta kun en ole, kaikki käy jouhevasti. Onneksi. Kauhulla ajattelen niitä, joiden elämänrytmi häiriintyy pienestäkin vastoinkäymisestä, vähäisestä suunnitelmanmuutoksesta. Kyllä eläkkeellä olossa on puolensa!
Niinpä, taidan vetäytyä lämmittämään eilistä perunamuussia ja broilerin minuuttipihvejä. Hyösteeksi Sauvon Vanhan Ajan Perinteisiä Kurkkuviipaleita (peltipurkissa, 2,49 €/850 g, Lidl) ja tomaattia. Sitten sohvalle pitkälleen, kirja käteen, luultavasti pienet tirsat, välipalaksi Arlan Luonto+mustaherukka rahkajogurttia (1,25 €/400 g, Lidl), tuokio kirjan kanssa, päiväkahvit (pressopanulla itsejauhetuista pavuista) kyytipoikana hapankorppu piparjuurituorejuustolla, laatuaikaa kirja kumppanina. Näin kuluu päivä, kunnes usmuutan Lahteen Hilppaa hakemaan. Ei minun elämäni kovin tapahtumarikasta ole. Mutta ei kovin kurjakaan. Lukemisiin.