lauantai 13. helmikuuta 2016

KIELI MUUTTUU

  Ihan vastapainoksi blogeilleni "Vanhantavia käsitteitä, lyhyt oppimäärä" päätin tuoda esiin tuoreen näkökulman. Aloin siis selata "urbaanisanakija.com"-sivustoa.

  Aavikkoturso, abduktoida, Acu, adejitna, AER, Afteri, agri-risteily, ahdikko, aikuisen oikeesti, ajeerata, akuuttinippi, alarmisti, ammojainen, ananas perseessä, AOE, apinakapina, arseloona, asfalttipitsa, atras, autopsia, avata kingstonit, awikka, ayahuasca,

  Banjonaama, bbs, BCNU, beuve, bff, bg, bhimo, bissefartti, bjärnettää, bk. blurrit, bno, bogottaa, brony, beeässä, bttb, burgeroida, byytskaa, bravo Zulu, bäjöö, börre.

  Cacca, cerppi, chicha, Ciful, clusterfuck, cmon, coinata, cepari, Craisu, csjonne, cthulhu-krapula, curling-vanhemmat, Cyka, cäppi.

  Nyt meni hermot.....

  Dhilo, duudeli, egobuusti, eikookki, flatsku, frönäri, gaiza, grillzzit, heijannaamakengät, häppäristä pilkkuun, idlaaja, irskua, jermatin, jimakka, kleeha, krensseri, kylpytakis pannut, lahnadingi, lieputtaa, loirinnuotio, lähiövalas, maaveltaa, magmapaska, naamaistunta, nuotion viereen nukahtanut, ojahauki, Oksman-kikka, pelasuu, pihvikakku, qweda, rahnu, rötvötin, sekomehu, suklaamonni, takafjöösa, työmiehen aurinko, ukemi-keli, ukotus, vaimonhakkaajapaita, vuonna nakki, wadap?, winee, xiitata, xRiksanen, yhteiskunnan perälauta, ylijäämätanssit, zonettaminen, zippe, åttasjusex, äizöö, ötke, öklötörö.
    
Multitalentti pankonsulentti pitäs vissiin olla, että osankaan ymmärtäis. Mutta:

 Kieli muuttuu, 
kieli elää!
Mieli puuttuu? 
sielu helää.
Ain' on mieli
sanois' uusis'.
Vaik' ei kaikki
todeks' luulis'.

  Rouvien Lehkonen ja Tiilikainen, sekä Iiris Tiilikaisen kanssa käytiin aamupäiväulkoilulla. Pulkkakeli, lumiukkokeli. 

Talonmies Pikkarainen työssään.



Pienet pulkkamäet.


Anna väsää lumiukkoa, Iiris oottaa hatun kanssa.


Ei viitti poseerailla, mennään sisälle!

torstai 11. helmikuuta 2016

PELTIRUMPU ja sen sellaista

  Aamun havainto: kulkureitit Hollolassa alkavat olla sulia. Eikä sänkipelloilla näy lumesta häivääkään. Ei niin, että asia ylettömästi vaivaisi, yöunet olisivat vaarassa, mutta tuli vaan mieleen........että viikon päästä ovat Salpausselän Kisat. MM-ETKOT, kuten henosti mainostetaan. Miten lie latupohjien laita? Vaikka kai ovat osanneet varautua. Ainakin pakkaskauden aikana hiihtokeskus oli tykkilumiautereen ympäröimä. Emmeköhän, ne ja me, pääse hiihtämään ja todistamaan Norjan ylivertaisuutta.
  Ensi vuonna tulee siis kuluneeksi 16 vuotta Hemohes-mittelöistä. Kisoista, missä olin paikan päällä joka päivä. Loppuviikosta melko synkin miettein. Toivottavasti nyt on salkku laitettu ketjulla ranteisiin, ettei käy tankatessa vahinkoa. Siitä on nimittäin vahinkoa tankkaukselle.

  Emeritusproffa Valtaojan Esko oli eilen YLE:n aamuteeveessä juttelemassa tiedon tulvasta ja suhteestaan someen. Viisas mies tuo Esko, vaikka on minua jopa kolme päivää nuorempi. En hänen puhumisiinsa sen tarkemmin kajoa, jokainen missannut voi vaikka Areenalta sen katsoa. Mieleen jäi kuitenkin pari ydinkohtaa. Kutakuinkin: "Some on vain juoruilua kylän kaivolla, hieman isommassa mittakaavassa tietysti". Ja tiedon vallasta: "Ne, jotka osaavat onkia tiedon valtameren roskien joukosta oikeaa tietoa, ovat vahvoilla."

  Somesta kun puhuttiin; jopa kaveripiiriini kuuluvilta on alkanut pullahdella aika erikoisia kannanottoja. Kannanottoja, joista kuultaa, eikä niin vähänkään piilotettuna, asenne kaikkiin maahanmuuttajiin, sopivasti jokaisen suuhun sopivan "hädässäolevia tulee auttaa, mutta elintasopakolaisia, rikollisia ja raiskaajia ei saa laskea maahan"-hymistelyn höystämänä. Kuinka he sitten toteaisivat rajalla, kuka on "oikea" pakolainen, kuka "väärä"? Ulkonäön, lompakon paksuuden, pahanhajuisen hengituksen, puhelimen laadukkuuden, sukupuolielimen koon, vai mutun avullako? Alkaako vanha oikeuskäsite "pahempi on, että syytön tuomitaan, kuin että syyllinen jätetään tuomitsematta" jäädä unholaan. Tai ei sitä jokainen ole koskaan sisäistänytkään. Kuitenkin: Antakaa "kirkasotsat " viranomaisten hoitaa hommansa. Eivät perusteettomasti turvapaikkaa hakeneet sitä täältä saa. Jos joku pitää minua yltiöhumaanina, niin pitäköön. Parempi se, kuin yltiöbrutaali.

  Anna ja Iiris ovat Mikkelissä, Shaden kymppivuotispäivillä, hänelle vielä onnittelut. He pääsevät huomenna Tomin, Jonin veljen, kanssa Lahteen. Anna lähetti eilen tällaisen peltirumpukuvan. Koska kyseessä ei ole Gynter Grass'in Peltirumpu, oletan, että meneillään on Sielun Veljien teos. Tai sitten ei.
Mutta siitä se ura urkenee. 


Hypoteesi: Shade on musiikkiluokalla, perehtyy akustista kitaran saloihin. Luna alkaisi kohta ylettää pikku-Höfnerin otelautaa hivelöimään. Iiris kasvaa kohinalla. Virveli, hi-hat, tom-tom, bassorumpu, symbaalit, palikat ja vispilät pian tutuiksi tulevat. Tiijä, vaikka reilun kymmenen vuoden kuluttua pikkuserkuksilla olis kova porukka kasassa!

Varokee poijaat, tuleva kitaristi, basisti ja rumpali!


  Luon katseeni kotikadulle; räntää sataa. Huomenna hautajaiset, arkku 
-sellaiset. Sadetta on luvassa. Toivotaan, että hieman kylmenee, kuten povataan. Mukavampaa lumi on, kuin räntä tai vesi. 
  Kun taas maamme puheenaiheista toiseksi rakkaimpaan (maahanmuuttajien jälkeen) siirryttiin, alkaa huolestuttaa neljän viikon kuluttua tapahtuvaksi suunniteltu Anttolan keikka. Vaikka aika hyvät jäät pakkaskausi kai sai väkerrettyä, niin jatkuva vesien nousu järvissä ei ole niille hyvää tehnyt. Kun Avokkaansalmessa on vielä vähän virtaa, pitää asia huolella varmistaa, ennen kuin valjastaa täyteen lastatun ahkion peräänsä. 
  No näkkyypähän, tuurissaan on, kelle kasvaa iso ky**ä, sano muistaakseni Kummun Kalle. 

tiistai 9. helmikuuta 2016

TRION TRIVIAA

  Triossa taas. Hilpalla on duunia kuuteen, tai 18:10:een asti, jos tarkkoja ollaan. En jaksanut kotona lojua, siis usmuuttelin tanne. Jos oli hiljaista himassa, niin hiljaista on Triossakin; lienee kelivaikutus aistittavissa. Nuoret eivat ole yhta hanakoita vesisateessa kokoontumaan, kuin puotakelissa. Eika nay elakeihmisiakaan juuri oleva. Jopa autohalli oli harvinaisen tyhja.

  En aina kehtaa ilmoja moittia, mutta sen kerron, etta aamulla tormasin urhoollisesti lenkille. Kun olin alhosta paassyt nippa nappa maen paalle, alkoi satamaan. Vetta. Joten rupeama lyheni puoleen tuntiin. Jos alkaa kunto rapautumaan, paino nousemaan, keta syytan, mista haen korvausta? Ja minahan en lahde mihinkaan salille turjakehtimaan. No, jos ei ilimat muutu, muuttukoon ruokavalio. Olen nimittain kahdesti karderobiani joutunut uusimaan; toistakymmenta vuotta sitten, kun paino nousi, vajaa kymmenen taakse pain, kun se taas laski. Nyt ajattelen, etta hyvaksi kokemiini farkkuhin pitaa mahtua, ja palttoon alle taytyy sopia villapusero, kun sita kaivataan.

  En muuten aivan sontaa tuossa puhunut; helposti tulee 2-5 kiloa Pertsalle lisamassaa, jos muutaman paivan laistaa liikunnan, ilman ajatusta ruokaa suuhunsa appaa. Joulun aikaan tuli nelisen kiloa ylimaaraista. Lenkit olivat satunnaisia, ruoka hyvaa, suklaata, torttuja, pahkinoita, pipareita ylen maarin. Helposti kilot tulevat, tiukassa istuvat. Ja niin se on, kuin nimelta mainitsematon persoona Anttolassa mainitsi komeaa vatsakumpuaan taputellen: "Kaunis katsella, kallis kasvattaa!"
  Joku saattaa ajatella, etta olen jo seonnut koko hiijen kunnon hoitamiseen, kun siita niin usein kirjoitan. Tiija hanta, seonnut ja seonnut. Liikunnasta ja terveellisemmasta ruokavaliosta on joka tapauksessa tullut ajoittain hieman lipsuva elamantapa.
  Kello on 17:30, Hilppa soitti, etta onkin  jo tulossa. Lopetan talla kohtaa, jatkan kotona Emmerdalen jalkeen. So long!

  Nyt on Emmerdalet livenä ja Banks tallenteelta katsottu, pöytäkoneen ääreen istuttu. Samoin on punainen lanka jutusta kadonnut. Jotain oli Triossa mielessä, mutta äkkilähtö on sen kai häivyttänyt. Mitäpä siitä, ehkä se joskus palautuu. Niin, jos tärkeetä oli. Oon kuin ystäväni Ruikku; joskus kun soittelee, enkä ehdi vastata, vaan soitan hetken päästä hänelle, ei mies ole ihan varma, miksi minulle soitti. Eikä vissiin aina ihan varma, että ees soitti. Mutta yhdestä suusta, sovussa ja yhteisymmärryksessä toteamme, että jos se oli tärkeää, kyllä se joskus mieleen palautuu. Ei oo kai ollut. Tärkeää. Koska ensimmäistäkään jälkipaikkausta asioihin ei ole tullut.

  Mutta nyt minulle palautuu jotakin....joo, sitä olin vielä tuolla Lahtikaupungissa sanomassa noista kuntoni vaalimisyrityksistä, että hieman pidemmän ja terveemmän loppuelämän uskossa niihin olen ryhtynyt. Uskoahan voi, takeita ei tietysti ole. Toisaalta en ole huomannut salaatin syönnillä tai aamulenkeillä olleen päinvastaistakaan vaikutusta. Että näillä mennään, sano Pertsa, käyköön miten käy.

  Pikaisesti uutisotsikoita äsken vilkaisin. Saksassa junat rytistelivät oikein kunnolla. Ikäviä juttuja.
  Ikävää on myös se, että Nurmijärvellä on maanrakennusurakoitsija ajanut luvatonta maajätettä 3800 kuormallista tilatulle maisemointikohteelle. Maisemasta en tiedä mutta pohjavesien kerrotaan olevan vaarassa. Aika hyvä urakka on ollut; urakkasumman lisäksi on tekijä saanut vielä roinansa hävitettyä ilman kaatopaikkamaksua.
  Intiassa epäillää bussikuskista tuleen ensimmäinen meteoriitin tappama ihminen. Tasapuolisuuden vuoksi kuulostaa oikealta. Niin monta lajia, dinosaurukset mukaan lukien, niiden arvellaan jopa sukupuuttoon saattaneen.

  Aamulla lisää uutisia nauttimaan. Nyt iltatoimiin. Aion näet klo. 5:00 lähteä urhoollisesti yrittämään normaalisuoritusta. Ainakaan ennuste ei sadetta povaa, liukkautta kyllä saattaa olla.

maanantai 8. helmikuuta 2016

HARMAALTA NÄYTTÄÄ

  Arki alkoi. Harmaana alkoi arki. Ei kuvaannollisesti, vaan konkreettisesti: +2, sumua. tihkua, vesilätäköitä, liukasta. En edes viitsinyt aamulenkille lähteä.

  Heitin Hilpan yhdeksäksi töihin. Aloin kirjoittamaan.

  Räsäset siis olivat viikoloppukylässä. Mukavaa oli taas heitä tavata. Perjantai-ilta venähti pitkälle lauantaihin rupatellessa. Eikä ihan kuivin suin jutusteltu, pakko myöntää. Lauantai, kun lopulta porukka oli herännyt, kului kevyen ulkoilun, kevyttä tukevamman ruokailun ja kohtuullisen alkoholin läträyksen merkeissä. Eli aivan sivistyneesti, kaiken kaikkiaan.
  Eilen vieraat alkuiltapäivästä lähtivät kohti Paraisia, vai Paraista? No, till Pargas, kun en ole varma. Helsingin kautta sörnäyttivät; heillä on siellä joku varasto vuokrattuna. Kolmisen vuotta ovat Paraisilla asuneet, mutta joitain tavaroita kuuuu vielä Stadissa lojuvan. Varasto on toki lähinnä Jennin huonekaluja, muita romppeita, varten; hänhän on tällä haavaa Saksassa duunissa.
  Sille puheelle nyt jäätiin, että kesäkuussa, kun me ollaan Anttolassa, tulevat käymään. Me sitten myöhemmin Turun saaristoa purjeiden voimalla kiertelemään. Aika vähällä käytöllä kuulostaa heidän veneensä kyllä olevan. Sehän on aivan uusikin, vasiten Saksasta tilattu. Ja veneilyn takia he halusivat Länsirannikolle Hesasta muuttaa eläkepävikseen. Onhan siellä ihan eri mahdollisuudet harrastaa veneilyä. Mutta Ilun, perfektionistin, tuntien, ei ole yllätys, että hän on kaiken aikaa kunnostanut heidän uutta  kotiaan. Se on melko iso talo, 90-luvulla tehty. Maalämmön he olivat heti asennuttaneet. Sitten hra. Räsänen oli omakätisesti sisäpulelta fiksaillut; tapettia, maalia, etc. Ilu ei muuten ole ihan tolkuton turvelo käsillään tekemään. On mm. puuhommista aina tykännyt, yhden vanhan puupaatinkin sisäpuolelta uusiksi rakentanut. Mahongista, mistäs muusta? Ja viimoisen päälle työkalut, materiaalit, mies aina hankkii. Viime kesän oli ollut vuorossa talon (puuvuorattu) ulkomaalaus. Eli yhden viikon purjehdusreissun, pari viikonloppuretkeä, olivat kai koko kesänä tehneet. Tulevana suvena pitää kyllä mennä venettään testaamaan.

  Siinä siis meni viikonloppu. Ei juuri tullut uutisia katselta, kuunneltua. Minkä vähän lehteä aamuisin selailin. Mutta ei kai maailmalla ihan hirveitä ole tapahunut? Minkä nyt terrorismistirikoksesta vangittavaksi suomalaismiestä Lontoossa esitetään. Ja ryhmäkannetta Carunaa vastaan harkitaan. Denver Broncos on voittanut Super Bowlin. Nordean maksuliikenteessä häiriöitä tämän päivän aikana. Ja tuossa kilsan päässä asuva Aino-Kaisa Saarinen on äitiyslomallaan joutessaan opettanut maahanmuuttajia hiihtämään, kun kuulemma meinää seinä kotona kaatua päälle. Ja ihan uusi talo! Siinä kai tärkeimmät uutiset, noin äkkiä selattuna.

  Kohta pitää etsiä jääkaapista evästä; eikö sieltä jotakin vieraiden jäljiltä löytyne? Sitten voisi vaikka katsella tallenteen, pari. Viikonlopun tarjontaa ei tietysti nyt tuijoteltu. Oli tähdellisempää tekemistä. Taidan aloittaa "Prey'n" päätösjaksosta. Hilppa sen eilen livenä katseli. Ihan kelvollinen englantilaissarja, kliseinen aihe, toki. Luulen, että ratkaisu ja loppuhuipennus ei tule yllärinä, sen verran olin viikko sitten haistelevinani. Shetlandsaarten murhien lauantain jakson voisi iltapäivällä tuijottaa. Niissä riittävästi tuota herkkua, luulen.
  Ulos en kyllä nokkaani pistä, minkä postilaatikolle ja illansuussa autolle, kun lähden Hilpan töistä noutamaan. Vaikka tuo liikkuminen on tavaksi tullut, rajansa masokismillakin.

Kun ei tullut kuvia viikonloppuna oteltua, pari otosta Räsästen ja meidän laskettelumatkalta Åreen joskus 90-luvun alkupuolella. Ilu, Jenni ja minä tauolla.


Muut, paitsi kuvan ottaja.

 

perjantai 5. helmikuuta 2016

LOPPUVAN VIIKON LOPUN ALKUA

  Männäviikolla ovat puhuttaneet pressan puhe, Paten puolue, Carunan karuus, zikaviruksen sikamaisuus, Murron Wilman läpimurto, Timon ja Barakin ortodoksis-ekumeenien rukousaamiainen.
  Männäviikolla eivät puhuttaneet köyhiin maihin suuntautuvat, moninkertaisesti Eurooppaan tulevia suuremmat pakolaisvirrat, veronkierron ehkäisemisen keinot, huonoimmassa asemassa olevien elinolojen kurjistuminen, Suomen tulevaisuuden synkistyminen koulutukseen tarkoitettujen varojen vähentämisen vuoksi. 

  Tänään, Runebergin päivänä, minä olen nostanut lipun salkoon, täsmällisesti, ilman sotilaallisia kunnianosoituksia, klo. 8:00.  Kuukaudeksi kerrallaan sovittu kiertävä lippuvelvollisuus lippuineen majailee meillä kolmatta kuukautta. Vielä, kun 28. 2. hoidan Kalevalanpäivän rituaalit, heivaan lipun seuraavalle. Yritän aina, kun olen liputusvuorossa, toimia niin, ettei seuraava huki iskisi kesäaikaan. Silloin kun tulee oltua paljon muualla. Mutta ennakoiminen on osoittautunut hankalaksi; jotkut pitävät siniristiä useamman kuukauden, jotkut lykkäävät yhden jälkeen eteenpäin, vaikkei yhtään nostoa olisi kohdalle sattunutkaan.

  Se Johan Ludvikista. Tai vielä, että pitää käydä ostamassa muutama Frederikan lanseeraama torttu. Ystävämme Räsäset tulevat ip. viikonlopuksi kyläilemään Juomme siis torttukahvit, ennen kuin haen Hilpan duunista. Ilman punssia, valitettavasti. Aamun Etlari kertoo, että herra Runebergilla oli tapana nauttia yksi nimikkotorttu joka aamu, punssilla, tietty.


  Maija ja Ilu tosiaan usmuuttelevat tänään Paraisilta Hollolaan. Ja vastahan me marraskuussa 2014 heillä käytiin! Viime kesänä piti tavata, Avokkaan ja Turun saaristopurjehduksen merkeissä, mutta oli kaikenlaista muuta; meillä pihan myllerrykset, heillä talon maalausta, Saksan reissua Jennin (tyttären) luo. Nyt sitten pääsee kuulumisia vaihtelemaan, paskaa puhumaan, vähän ehkä nuoruutta muistelemaan. 
  Varauduin tulevaan käymällä eilen Alkosta pullon punkkua, hanapakkauksen valkkaria ja lestin Calvados'ia. Ruokaa tietysti myös osteltiin. Äsken vielä Lidl'istä leipää, piirakoita, sekä patonkia. Ja olutta. Sillä saunoakin aiotaan. Tuli mieleen, että edellisen kerran olen olutta ostanut elokuussa pihahommien kyytipojaksi. Ei ole tehnyt mieli. Viiniä toki on pariin otteeseen kesän jälkeen tullut siemailtua.

Ajateltu menu
Perjantai:
Iltapäiväkahvit ja Runebergin tortut. Illallinen kanttarellipiirakka valkkarilla, iltakahvi juustolla, kekseillä, patongilla ja Calvadoksella.

Lauantai:
Aamukahvi karjalanpiirakalla, mikromunalla, normaalein höystein. Päiväkahvi Hilpan loihtimalla herkullisella puolofeepiirakalla. Illallinen kylmä- ja lämminsavulohella, maailman parhaalla sienisalaatilla, lihapadalla ja valko/punaviinillä. Iltakahvit mielihalun mukaan joko puoloffeepiirakalla, tai juustolla keksien kera, halutessa molemmilla, ja Calvadoksella.

Sunnuntai:
Vankka aamukahvitus paisteitulla munilla ja pekonilla, karjalanpiirakoilla, paahdetulla ruisleivällä, normaalein höystein.  

  Kun maailma on saatu paranneltua (Ilun kanssa tosin ei kannata siihen kovin pontevasti ryhtyä), alkaa viikko uus. Se tulee pitämään sisällään erinäisiä toimenpiteitä erinäisten sukuun liittyvien asioiden parissa. Muuten mennään perusmeiningillä, ennustetussa suojasäässä. Perjantaina tulevat Tiilikaiset. Mukavaa, ja ei mukavaa; Jonin isoäidin hautajaiset ovat edessä. Melko odotettavissa ollut poismeno, koskettaa kuitenkin aina. 
  Iiristä ei olla nähtykään kai kuukauteen. Tyttö tapailee jo kummasti sanoja. Pitää pari syvällistä juttutuokiota hänen kanssaan käydä. Mm. pulkan luisto-ominaisuudet ja Legon Duplo-talon kokoamisen ongelmat tullevat läpikäydyiksi.
  
  Kohta on Helmikuu puolivälissä, rouvan talviloma siintää muutaman viikon päässä. Odotan malttamattomana Luonterin maisemia. Mutta se on toinen juttu se.

tiistai 2. helmikuuta 2016

CARU(NA)A KERTOMAA

  Meidän täytyy maksaa velkoja ulkomaille, siis nostetaanpa sähkön hintaa. Ja kunnolla, kun kerran nostelemaan aletaan. Ja mitäs sitä Suomeen veroja makselemaan; eihän me täällä olla, kuin voittoa tekemässä. Voittoa ulkomaalaisille sijoittajille, vähän suomalaisille vakuutusyhtiöille.

  Uskon ja luotan nykyhallitukseen yhtä vankasti, kuin Kataisen menneeseen; kuin risaan kondoomiin. Saapa nähdä, mitä kaikkea nykyisen hallituksen jäljiltä tulevien vuosien aikana paljastuu?


  Se politiikasta, eli yhteisten asioiden hoitamisesta.

  Tai vielä kuitenkin sen verran, että Donald-kuoma jäikin kakkoseksi Iowassa. Ei pöllömpiä ihmisiä, nuo iowalaiset.

  IS uutisoi, että Ylä-Savon kuntaryhmän entinen ylilääkäri on saanut syytteen liki 500 000 euron perusteettomista ylityökorvauksista vv. 2006-2011.  Ylilääkärillä ovat korvaukset aikanaan menneet läpi. Tavallisella duunarilla ehkä ei; 15 €/h ansaitseva henkilö olis saanut tehdä ylitöitä 100 %:n korotuksellakin jokaisena työpäivänään yli 15 tuntia viiden vuoden aikana, tienatakseen 500 000 €. Mahdollistahan se olisi, juuri ja juuri; kahdeksan ja puolen tunnin (ruokataukoineen) normaalipäivä ja 15 tuntia ylitöitä.  Siinä jäisi vielä puolisen tuntia lepoaikaa/vuorokausi.

  IL puolestaan kertoo, että perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen vaatii turvapaikanhakijoiden liikkumisoikeuden rajoittamista vastaanottokeskuksiin ja niiden välittömään läheisyyteen. Hän perustelee vaatimustaan mm. turvapaikanhakijoiden epäasiallisella käyttäytymisellä. Yhtä perusteltua on vaatia kansanedustaja Olli Immosen puhevapauden rajoittamista hänen kanssaan samaa mieltä olevien välittömään läheisyyteen.

  Maikkari paljastaa Hartwallin toimitusjohtajan Tapio Pajuharjun ehdottavan, että nyt, kun kaupat saavat itse päättää aukiolaikansa, pitäisi olutta saada ostaa iltayhdeksän jälkeen. Olisko ketunhäntä kainalossa? Mutta eihän Hartwall olekaan Alko, mikä on kai maailman ainoa yritys, mikä käyttää rahaa tuotteidensa myynnin pienentämiseen.

  Huomenna on siivouspäivä. Työ aloitetaan aamulla klo 8:00 (heti, kun ovi on sulkeutunut bussipysäkille lähteneen Hilpan perässä). Järjestys on seuraava:
-vessapönttöjen puhdistusaineen levitys
-imurointi
-muutaman maton vienti parvekkeelle tuulettumaan
-vessojen pesun (sis. pöntöt ja altaat, tällä kertaa ekstrana yläkerran vessan allaskaapin putsaus), sekä pyyhkeiden vaihdon
-lattioiden moppaamisen
-pölyjen pyyhkimisen
-pesuhuoneen kuuraamisen (sis. suihkuoven lasien pesun)

  Mikäli vielä oppisin tekemään ruokaa muillekin, kuin itselleni, sekä keskitttyisin enemmän pyykinpesuun sekä silittämiseen ja mankelointiin, olisin varteenotettava ehdokas "Vuoden Emäntä"-kilpailuihin.

  Hilppa katselee "Miehitettyä". Sen jälkeen alkaa femmalla uusi islantilaissarja "Loukussa". Molemmat menevät tallennukseen, joten palkitsen itseni siivouksen jälkeen katselemalla ne.
  Nyt vetäydyn Ursulan kanssa vuoteeseen. Tarkoitan tietysti Le Guin'in Ursulaa.






 

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

RETORISESTI KOLEERINEN KAVALJEERI ja muita tarinoita

  "V**tu, s****na, v**tu, pe****le! He***tin k**pä!", sanoo poika vieressään istuvalle tytölle Trion Ciao Caffe'ssa.
  Nuoret ovat ehkä 16-18 vuotiaita. Istun viereisessä pöydässä ja höristelen korviani. En niinkään uteliaan, kuin hämmentyneenä.
  "Ottaa niiku v**tu päähän, v**tu! Sa***na, nyt se v**tu niiku vasta mu**ku niiku sanoo!", jatkaa poika.
  "Niiku nii v**tu syvältä niiku!", toteaa tyttö väliin.
    Siemaisen espressoa, taivastelen muina miehinä ympärilleni. Vieripöydissä istuu pääasiassa nuoria. He puhuvat, näpeltävät puhelimiaan, eivät tunnu kuulevan mitään ihmeellistä.
  "V**tu v**tun v**tu!" Pojan ääni kohoaa entisestään. "Sa***nan v**tu! Eikö, v**tu niiku ois niiku v**tu voinu niiku aikasemmi v**tu niiku puhua, v**tu. Täys v**un mu**ku, v**tu! Niiku vi****taa, vi***taa nii vi***ti, sa***na!"
  "Joo, niiku v**tu! Aika niiku vi*****sesti niiku tehty, v**tu!", säestää tyttö hennolla äänellään.
  Ajattelen, että kyllä maailman sivu on kiroiltu, mutta inflaation näyttää tuokin taito kokeneen.
  "Voihan v**tu!", jatkaa poika juttuaan. "Niiku v**un v**tu! Kyllä pitää niiku v**tu sa***na olla niiku v**un pe****stä niiku koko niiku v**un juttu! Kyllä niiku v**tu niiku vi***taa!"
  "Niiku v**tu joo, v**tu, pimeetä niiku, v**tu!", kommentoi tyttö.
  Kymmenkunta minuuttia kuuntelen tuota tarinaa, mikä ei johda mihinkään. Saan kahvin siemailtua loppuun, lähden käveleksimään, vaikka Hilpan töistä pääsyyn on vielä aikaa. En jaksa enempää, yhden päivän v**tukiintiö on tullut täyteen. Vaikka toisaalta olis niiku ollut ihan mukavaa niiku kuulla, kuka tuo v**un mu***ku on, ja niiku miks, v**tu?


  Tätä tositarinaa ei pidä yleistää. Paljon istuksin, kuljeksin Triossa, mikä on nuorison suosima kohtaus- ja oleskelupaikka. Kaikenlaista keskustelua siellä kantautuu korviin, mutta yllä olevan kaltaisia kuitenkin harvoin. Eikä, läheskään aina, aikuisempien ihmisten juttutuokioiden taso kehuja kestä.

  Huomenna se tapahtuu, vihdoin! Pertsa raivaa ulkovaraston! Nyt, kun autossa on vetokoukku (takatappi, kuten puolisoni rva. Lehkonen muinoin kyseistä laitetta luonnehti), homma onnistuu vaivattomammin. Jo eilen toi tuttavani O.M. ohiajaessaan peräkärrin lainaksi. Siis aamulla tuo kauan harkittu, odotettu, pelätty, kammoksittu työ pääsee alkamaan.
  Varastossa on näet tavaraa! Hyvä, kun ovi kiinni menee. Sinne on tullut lykättyä kaikki tarpeeton "ei tiijä, vaikka joskus tarttis-tavara" joidenkin tähdellisten kapineiden joukkoon. Ja sitten, kun jotain tähdellistä kapinetta olisi tarvinnut, eihän sitä kaiken sälän keskeltä ja alta ole meinannut löytää. Mutta nyt asiat muuttuvat; saamme yhdellä seinällä olevat tilavat hyllyt hyötykäyttöön; saamme fillarimme esiin, keväällä huoltoon, sitä myötä käyttöön; voin jopa tehdä arvaamattomia löytöjä, unohdettuja juttuja sattaa sattua käsiin.
  Kun sanon, että en ole muutamaan vuoteen mahtunut varastoon sisään, en valehtele, en edes liioittele. Ovelta kurottelemalla on homma viime ajat toiminut. Tullee olemaan upea tunne, kun pitkästä aikaa tallustelee oman varastonsa lattialla!
  Hollolan jäteasema näkyy olevan huomenna auki klo. 12-18. Sinne reissun, pari joutuu tekemään. En usko, että kaatopaikkajätettä varastosta juurikaan löytyy. Mutta energia-, kartonki-, puutavara-, ja paperijätettä kyllä. Vanhoja kahvinkeittimiä, leivänpaahtimia, tehosekoittajia, kattiloita, pannuja, luultavasti. Samoin vaatteita, mutta nehän menevät meillä energiapuolelle. Kaiketi kahdesta puuarkusta löytyy paljon lasten vaatteita. Eivät ehkä enää uusiokäyttöön kelvollisia parin-kolmen vuosikymmenen kylmätilasäiltyksen jälkeen. Samoin, muistimme mukaan, arkuissa on lasten kirjoja. Toivottavasti ne ovat pelastettavissa. Jossain hyllyllä on myös koko teknillisen koulun aikainen opiskelumateriaalini. Nyt se siirtyy, monen muun tavaran keralla, uuteen loppusijoituspaikkaan.
  En enää varastoa, en komeroita, en mitään paikkaa, mihin voi jotain "väliaikaisesti" sijoittaa päästä tuollaiseen jamaan. En kotona, en Avokkaassa. Kun ottaa käytännöksi, että kaikki tarpeeton ja "entä jos-tavara" saa heti kyydin sille kuuluvaan pisteeseen, pysyvät nurkat ja mieli avarampina.
  Odotan huomista innolla, ties mitä aarteita ilmaantuu. Olo on, kuin vähäpoikana Piskolassa; keväisin, kun lumi suli, oli jännitävää kierrellä pihapiiri, rakennusten seinustat. Aina löytyi joku syksyllä ulos unohtunut leikkikalu, joskus aikuisten tarve-esinekin.

  Olen näköjään kirjoittanut monena päivänä peräkkäin. Mutta eikö päiväkirjaa niin kirjoiteta? Eikä liene etikettivirhe kirjoitaa sitä öisinkin?