torstai 10. heinäkuuta 2014

MERIHÄDÄSSÄ VELI TUNNETAAN...

  Öilön, pakahduttavan, tukahduttavan ja hautovan helteen kourissa, päätettiin iltapäivällä lähteä ajelemaan ulapalle viilennys ylimpänä aatoksena. Niinpä usmuutettiin, Anna, Helmi, Hilppa ja minä, Luonterin poikki ja Matosalmesta Siikaveden puolelle. Siellä kone näytti ensimmäiset vinkeensä; kierrokset pienenivät nykien, ja lopulta käynti lakkasi. "Eipä ollut ennen tehnyt, ja taas se tapahtui", olisi joku huumorimies todennut, mutta meitä ei huvittanut; mökille matkaa viitisen kilsaa, vettä alkoi ripotella, ukkospilvipainamassa päälle, veneessä yksi mela. Kun muutaman kerran starttasin, lähti konhe nikotellen käymään, varovasti kaasua antaen ihan normaaliin urvellukseen. "Kyllä tämä tästä", mietiskelin ja suuntasin kulun Ukonvirralle. Virran puolivälin tienoilla alkoi Yamaha taas oireilla. Tempaisin heti tyhjäkäyntikaasulle, siitä hiljalleen hanaa taas lisää, ja vanha palvelijahan nöyrtyi vielä kerran lentoon lenseään. Sadepilven reunakin vain hipasi, ei edes kastellut. Siinä sitä köröteltiin polleana läpi kuvankauniin virran takaisin Luonterin selkävesille, ja nokka kohti Avokasta. Mutta, mutta...Vattusaarten ja Makkuutsaarten välissä värkki teki julkiset tenät; ei enää herännyt henkiin, ei vaikka lutkua puristi, bensan tarkasti, mielessään (himpun ääneenkin) loiteli. Matkaa jäljellä n. 3 km, ei Busteria melalla saman vuorokauden aikana perille saisi, vaikka kevyttä lonkkatuulta menosuuntaan olikin. Siis Hanelille soittamaan. Tämä oli lähellä kotiaan, Kaupinsaaressa, tekemässä jollekin mökille terassia. Lupasi laitaa rensselit läjään, kotona piipahdettuaan lähteä apuun. Me siinä lilluttiin, onneksi oikeaan suuntaan, Helmi koiran vaistolla ymmärsi, ettei kaikki ole kohdallaan, inisi ja pyöri veneen pohjalla ympyrää. Eihän meillä mitään hätää ollut, ukkospilvi oli Juvan puolella lähestymässä, mutta harvoin se ison selän yli nousee. Jos nousee, sitten onkin tosi kyseessä. Siinä aikani kuluksi, vaikken tekniikan ihme-eläkeläinen olekkaan, rupesin tukimaan tilannetta, ja äkkäsin, ettei kone saa polttoainetta. Ilmeisesti tankista tuleva letku oli viallinen, tai tukossa. Minä äkkiä tavottamaan Hanelia, josko olisi vielä kotonaan. Oli juuri lähdössä, lupasi tuoda toisen tankin. Niinpä siinä sitten kävi, että kun laitettiin meille vaihtotankki, hörähti kone käymään! Hanski vaihtoi meikäläisen tankin omansa tilalle, ei ongelmia, siis vika letkussa. Eli ei oletettavasti isoja investointeja tiedossa. Me siis selvittiin mökille kepeästi, kastumatta ja muutenkaan isompia henkisiä vaurioita saamatta. Puolisen tuntia takaisin tulomme jälkeen alkoi melkoinen tuulenmyräkkä, kun ukkospilvi yritti tunkeutua lähentelemään. Ei meille asti tullut, vähän myrähteli, vettä kuuron nakkeli.
  Tänään sitten oli Hanelin renkinä aamupäivän terassihommissa. Samalla otettiin bensaletkusta toinen liitin irti, ja putsattiin paineilmalla värkit. Kaikki pelittää taas kuin unelma, totean tähän hyväksi lopuksi (puuta koputtaen). Vielä pulpahti mieleen Karin piirros, lienee 60-luvun taitteen paikkeilta. Se meni jotenkin näin: pojankolli lukee kauniina kesäpäivänä Eglanninkielen ehtoja. Savolaisäijä, liekö Röpsän ukko, tuumii: "On se kummoo tuo enklannin kielj, kirjotettaan erlaella, ku lausuttaan. Vuoan nii se on savonlieljkii, kirjotettaa vene, mutta lausuttaan jotta puatti".

"Liskon pää ja käpälä" Luoerin puleisessa päässä Ukonvirtaa


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

KALASÄÄKSEN ELÄMÄÄ, JA VÄHÄN MUUTAKIN

  Nythän ne kelit parani! Eilen hipoi jo hellerajaa, tänää tullee lämpimämpää. Hilppa lähti syventymään mustikan sielunelämään, minä päätin usmuuttaa kuikkaamaan kalasääksen tilannetta. Olen lintujen, niin, on niitä pariskunta, olla rauhassa. Mutta nyt kipusin takakautta Halkoluotojen pääsaaren kalliolle, mistä on sopiva näkyvyys kalasääksien pesälle.


  Siellä ne komiat linnut olivat, tarkkoina, sillä vaikka en mielestäni ääntä pitänyt, ja kuikistelin puiden takaa, lähtivät ne ilmaan partioimaan vihollisen toimintaa. Siispä en paikalla kauan viipunyt, otin muutaman kuvan, ja poistuin takavasemmalle. Pesässä en kylläkään havainnut elämää, toivottavasti siellä kuitenkin on.



  Samalla reissulla kävin keräämässä, velj-Hanskin nuoremman tytön Katriinan sanassa, annollisen kanttarellejä (taisi olla koulutaipaleen ensi päiviä, kun äitinsä illalla kysyi: "Noh, söitkö sinä koulussa mitään?", mihin Kahti: "Söin, kaksi annollista!"
  Keltaisia herkkuja näyttäisi tosiaan nousevan, nythän ne on vielä enimmäkseen rannoilla. Mustikoitakin tulee jonkin verran, eivät vain ole vielä aivan kypsiä. Toivotaan, että myös tatteja, maitosieniä ja puolukoita sikiää lajin verran.
  Koska koko viikoksi on povattu hyvää keliä, lähden keskiviikkona tai torstaina laajemmalle sienikierrokselle. Lauantaina täytyy lähteä Hollolaan, on ne pienetkin pihat ajettava. Mutta sunnuntakina tullaan takasin. Sitten 17 pvä:n aamuna täräytyetään kohti Poria ja Dylania, Suzanne Vegaa sekä Dumaria. Siltäkin tullaan takaisin Anttolaan seuraavana päivänä.
Eihän näistä maisemista malta poiskaan olla!

 



maanantai 30. kesäkuuta 2014

SATEEN SATTUESSA....

  Säiden haltijat ovat jakaneet sateet niin tasaisesti, että niitä näyttäisi riittävän viikon jokaisella päivälle. Siihen on tyytyminen! Pakko oli laittaa uuneihin tulta, ettei pääse paikat hornistumaan. Ulkohommat aion unohtaa; eiköhän se pouvitukkii joskus. Onneksi on lukemattomia kirjoja, elisaviihteen tallenteita voi katella läppäristä tv:n kautta.
  Kisoissa on puolet puolivälieräpareista seulottu. Tänään ovat tulessa omissa peleissään Ranska ja Saksa, jotka voittaessaan kohtaavat seuraavalla kierroksella. Taas oirooppalaisia koetellaan. Näyttääpä siltä, että välieräparit ovat Ranska/Saksa-Brasilia ja Argentiina-Hollanti (jollei huomenna oletettavasti voittava Belgia pääse puolivälierissä Argentiinaa yllättämään). Der Spiegel uutisoi, että otteluita mm-kisoissa olisi manipuloitu, mm. Kamerun-Brasilia-ottelun maalimäärä olisi ollut tiedossa. Käpälöijänä uutisen mukaan sama taho, mikä Suomessakin on pelejä järjestellyt. Jos huhuissa on perää, alkaa pikkuhiljaa vi****tamaan.
  Ykkösen aamu-tv:ssa spekukoitiin suomalaisten ominaisuutta asettua altavastaajan puolelle. Täytyy myöntää, että jos kumpaakaan osapuoleen ei kohdistu mitään serityisiä sympatioita, niin minaäkin teen. Mutta yleensä ennakkoasetelmat ovat sen suuntaiset, että kannatan yltäkysyjää altavastaajan asemesta.
  Vaihdoin mokkulan sim-kortin 4G verkkoon, sillä kattavuuskarttojen mukaan verkko pelitää hyvin Avokkaassa. Toiminto päivitettiin seuraavana päivänä alkavaksi. Niin onkin, tiedoistani ilmenee, että liittymä on 4G. Nyt kuitenkin näyttää, että 4G ei toimikkaan mokkulallani. Siitähän ei myyjä Elisalla maininnut! Noh, pitää vielä soitella, ottaa asiasta selko. ennen kuin niska punaisena hyökkää operaattoria haukkumaan.
  Eväät näyttävät piisaavan keskiviikkoon tai torstaihin, sitten lähetään maalikylille. Vissiin Mikkeliin, kun Puumalassa ei oo Lidliä. Ei vainkaan, saatta olla, että itään päin mennään, matkassa ei juurikaan eroa, tie kauniinpi. Pittääpä lisätä puita, käyä pumppaamassa vedet paatista, syventyä sitten vaikka kirjaan, työn alla Katarina Wennstamin trilogian keskimmäinen osa "Turman lintu".
  Ps. Merkille pantavaa on ollut pölyttäjien, ötököiden, kaiken maailman surviaisten niukkuus. Itse en suuresti kaipaa, mutta kasvit tarvitsevat pölyttäjiä, linnut evästä. Eilen, kun aurinko välillä paisteli, lähdin asiasta tehden kameran kera liikkeelle; likimain ainoa bongaus oli kultakuoriainen koivuangervon kukinnolla.




 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

AIKA AIKAA KUTAKIN

  Aika on kylvää, aika on niittää; entiedä, kuka lie kylvänyt, mutta niittomiehiä viikatteineen on pallokisoissa nähty, tosin muutamia aiempia mittelöitä niukemmin. Samoin urheilutapahtumissa harvinaisempi kannibalismi tekee tuloaan. Niin hyvä jalkapalloilija, kuin Suarez okin, olisi FIFAN Sepp Blatterin, mikäli tämä lahjuskähminnöiltään ehtii, johdolla rukattava sääntöjä sen suuntaisiksi, että kolmannen puraisun jälkeen proteesi takavarikoitaisiin muutamaksi kaudeksi.
  Kaiken kaikkiaan Brasiliassa on käytyt kova viima eurooppalaisten huippumaiden tiimoilla; Espanja, Italia, Englanti ja Kroatia pihalla, Portugali sekä Venäjä todennäköisesti, kuten ei niinkään yllätyksellisesti Bosnia-Hertsegovinakin. Mukana varmasti, siis Euroopasta, Hollanti, Ranska, Belgia, Kreikka!! ja Saksa. Sveitsillä ja Venäjällä vielä saumat. Amerikan alueiden valtiot jyräävät, Aasiasta ei kettään, Oseaniasta ei kettään, Afrikasta Algeria ja Nigeria tyrkyllä.
  Voipa tapahtua, että ollaan menossa kohti huikeaa finaalia Brasilia-Argentiina. Neymarin ja Messin, virtuoosien, jotka yksin ratkovat pelejä, johdolla varsin todennäköinen lopputulema. Nopealla vilkaisulla kaavio näyttää sellaiselta, että se on mahdollista, oikaiskaa, jos olen erehtynyt. Nähdyn perusteella Neymar johtaa mielestäni taitureiden mittelöä niukasti. Onhan siellä tietenkin hyvin pelanneet Saksa, Hollanti ja Ranska, yllätysvalmis Belgia, sekä positiivisesti pelanneet Meksiko, Chile ja Kolumbia, niin ja Costa Rica sekä Uruguay. Repikää siitä, mutta minä pidättäydyn alkuperäisessä ajatuksessani: Brasilia-Argentiina!
  Muutakin on maailmalla ja kotomaassa tapahtunut, mutta ei ole liiemmälti kokoomuksen ministeriruljanssi, eikä kylmän sään siunailu innostanut. Hyviäkin uutisia toki on: Suomi on uuden Good Country Indexin mukaan maailman toiseksi paras maa, eli tekee Irlannin jälkeen eniten hyvää maapallolle ja kansaiväliselle yhteisölle. Toinen hyvä uutinen on, että Jack White on julkaissut toisen sooloalbuminsa nimeltään "Lazaretto". Siispä kipaisen Levykauppa Äx:ään sen lunastamaan. Jos joku sanoo. "en tunne miestä", kuten tokaisi Arto Paasilinnan mukaan paavi Jumalasta, menköön vaikka kirjastoon lainaamaan White Stripesin levyjä. Kannattaa! 
  Siinäpä sitä, valvotut illat, sydänyöt, jatkuvat. Perjantaina Anttolaan, Pisan tornin mukainen, muttei ihan korkuinen vino pino kirjoja messissä (ei kuitenkaan Lionelissa), leivinuuniin valkeaa, siitä se pikku hiljaa alkaa, eläke.
 Parempi kännibalismi...


...kuin kannibalismi



lauantai 21. kesäkuuta 2014

KUVAKIRJA AATOSTA

  Aatosta jaloa ja... Niinpä niin, aamu alkoi obligatorisella suotusessiolla.
Sitten yrittelin puunhakkuuta, mutta itikat oli sikäli ärhäkkäällä päällä, että päätin siirtyä haravoimaan laiturin viereen hiekalle kertynyttä orgaanista jätettä sivummalle.
Anna ja Helmikii herräili, kävin juhannuskoivut, aurinko paisteli.



 Kellikkamaha tepastelee.
 Hemppakin äkkäs käärmevapaan paikan.
Hyvin grillatun (kuka lie?) lounaan jälkeen lähettiin euron vaappua uittamaan. 


Helmiä välillä kyllästytti hidas meno, kameralaukku oli hyvä tyyny.
 Kuikat uiskenteli...

...pilviä muodostui...
...kalasääksi vahti pesäpuutaan.
Otsasi hies(koivussa) sinun tulee vihtasi vääntämän, nimittäin rauduskoivusta. Saunottiin, katottiin Italia-Costa Rica, yippee, hip hei huraa, tiedän mitä kahvia vastedes ostan!
Välillä ripotteli, mutta Ylä-Lapin välihousut ja toppatakit päälle ja kokolle!
 Tuhopolttaja parhaasta päästä...
 ...ja roihahtihan se....
 Ritva-sisko ja Anna käsittelee päivän poliitisia uutisia.
 Yleisnäkymä suviyöstä, ei ku Avokkaaseen!






keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

SÄÄTÄ SÄÄTÄMÄTTÄ

  Koska ihmisen kyky vaikuttaa säätilaan, siis lyhyellä aikavälillä, on rajallinen, on tyydyttävä siihen, mitä annetaan. Ken ei Jussina palella halua, pysyköön sisällä, ottakoon äkkilähdön, tai pukeutukoon asianmukaisesti. Minä kuulun tietysti jälkimmäisenä mainittuun joukkoon. Joka tapauksessa eilisen +2:n  ja +8:n välillä keikkunut, tämän aamun nollalämpötilan kautta vauhtia ottanut ilmanala on ilmeisesti menossa junannuksen huikeisiin + 15 asteen päivälämpötiloihin. Sateita ei kuitenkaan lupeissa, illaksi nuttua niskaa, ja kyllä kokko lämmittää!
  Huomenna siis startti n. klo. 17 ruuhkaiselle väylälle. Aikaa saattaa tuhrautua tuplasti normaaliin, sillä eiväthän autoilijanperkeleet ole oppineet ohituskaistakäyttäytymistä. Kun autoja on baanalla riittävästi, moottoritiellä tapahtuu poikkeuksetta, että ohituskaista liikkuu oikeaa kaistaa hitaammin. Sehän johtuu siitä, että ohituskaistalle änkeydytään olemattomiin väleihin aiheuttaen arvaamattomia heijastusvaikutuksia, ja siitä, kun joku lippahattupäinen eläkegubbe (minäkin paras sanomaan!) ohittaa kahdeksaakymppiä ajavaa rekkaa hitaasti, mutta erittäin varmasti, yhdeksänkympin nopeudella. Onhan kaikilla toki oikeus hitaampi ajoneuvo ohittaa, mutta voisi sitä kai painaa oikeanpuoleista läpykkää karvan alemmaksi. Moottoriliikennetiellä taas kiireiset herrasmiehet syöksyvät ohituskaistaosuudella vasemmalle kaistalle oluen ja konjakin maku sekä grillin tuoksut mielessään, seurauksella, että kun kaista loppuu, on varsinaiselle ajoradalle  tunkemassa bemaria, mersua, audia, volvoa, seassa joku riisikippokin. Se aiheuttaa autojonon matelemista, jopa pysähtelyjä. Sitä paitsi sellainen toiminta on uudistetulla osuudella, mihin on rakennettu aita vastakkaisten ajoratojen välille ja ohituskaista oikeasti loppuu aitaan, erittäin vaarallista! Eipä selviä huimailija törkeällä keltaisen viivoituksen rikkomisella, vaan litistyy aidan ja ajonevojonon väliin. Rauha hänen muistolleen, toivottavasti ei omaa kaistaansa ajaneille sattunut pahemmin. Summa summarum: Onko  järkee lähteä paahtamaan ohi jonon, mikä ulottuu vähintään Lusista Mikkeliin? Jos kaikki köröttelisivät rauhassa peräkkäin, saattaisi taival taittua 70-80 km:n keskinopeudella, ja grillin saisi sytyttää, kossun korkata, tuntia-paria aiemmin.
  Tulipahan vuodateltua! Toivottavasti kuitenkin perille päästään onnekkaasti, menköön vaikka iltaan, eiköhän sitä kuitenkin Uruguay-Englanti-matsia (22:00) ehdi katsomaan. Ja jos ei, niin ei sitten.
  Kylmällä juhannussäällä on eittämättä myönteisiakin vaikutuksia. Sepalus auki hukkuneiden määrä on viileän ilman osuessa osoittautunut vähäisemmäksi kuin hellejussina. Toisaalta kuoliaaksi paleltuneiden joukko voi kasvaa. Myös urheasti Avokkaaseen saapuvan Helmin vaara saada kyynpurema pienenee, jos snaket hytisevät piiloissaan.

  Niin tai näin, juhannusta vietetään, lippukin lahouttaan ja maalittomuuttaan häpeilevään salkoon nostetaan, saahan se siellä vähän normaalia kauemmin liehua. Ja kokolle mennään, itikoille itseämme syötetään, kylmää kiroillaan, jälkihiilloksella makkaroita paistetaan, jalkapallo unohdetaan; eläköön Suomen suvi!

Syttyy se, jos löpöllä...


...niin tohottajalla kuiteskii, tuumas Haneli!


torstai 12. kesäkuuta 2014

KUUMENOO, KYLYMENEE…

  Kovinpa tuntuu kelit vaehtelevan; hellepäiviä on olluna jo moniaita, sitte ennuste povas Anttolaan ens lauantakiksi päivälämpötiloo alle viijen asteen! Äskön kun tarkistin, olivatten toella justeeranneet arvion kymmentä astetta korkiammalle. Olokoon mitä on, tulukoon mitä tulee, saareen pittää männä. Viikkaus tuaksepäen istutetut kukkaset vuativat kontrollija.
  Tästä tiä suven vietto oikiasti alakaa; ämämmät, viikkauen kuluttua juhannus, reilun kahden 1. eläke (pitäsköhän männä pankin ovelle jonnoon muihen huru-ukkoloihen ja –ämmälöihien kanssa, sehän on muan tapa). Sinällää oevalline asja, jotta kisat tullee ehtoosta ja yöstä, jos niätsä sieniin jumalat on olluna hyvällä mielin, kanttarellisatoa alakaa kohtapuleen pukata ilimoille. Vaekka eipä näille vuosin yösienestykseen otsalamppuva tarvita.
  Kuikkasin välillä juhannuksen siäpovvausta, näyttäs puolipilivistä alle kahenkympin ilimaa olevan luppeessa, ei juur satteita. Kerkiää muutamaan kertaan luppaukset muuttuva ennen Jussia. Näkkyypähän. Se on, niätsän, siän ennakoemine sellasta hyvinnii hankalata toemintoo. Olipa sitte kysseessä Kerman Kalle, Mallusjoen Ahti Rantanen, eli muu sammakkomies tahi rohveetta, tahikka Ilimatieteen laitos, Foreca, mikä vuan tohelo, tahtoo ne männä persielleen. Sitte selitellään, pekuloijaan, mikä mänj pielleen. Olko ukkosrintamat sotkemssa hyvvee korkiapainetta, vae oljko Marsin asento jiänä huomijoimatta, sammakon kutu epäonnistuna, vaiko vanahat ylöspannut tilastot sekkaantuna! Niipä se on, jotta kun tarpeeks monj’ ilimat ennakoe, joku sauattaapi sattua kohilleen. Taietaa kuitennii ukkoetana olla se vissein tietäjä.
  Anna ja Helemi on näellä näkymillä mittumaarina tulossa, Joni, kun taas opiskelun jälkeen töihin peäs, tekke tietennii visuna miehenä pyhät töetä, suapi tupakkirahhaa. Ensj’ syksynä piäsee onneks Helsinkin yljopistoon lukujaan jatkelemmaan, ei tarvihe Turkuun kortteeriin männä. Uskaltaa se Anna kuitennii tulla, vaekka Helemi-raukka sae kyykiärmeen tuikkauksen kevväällä! Helemi on sellane Rantanplan, jotta onko mittää oppina. Oisko ies huomanna, mikä nappas, ku takakinttuun tapas.

  Eipä sitte juur muuta, ku Jussia vartoelemmaan. Velj-Hanski oletennii tuas on kokon kasanna, ilmatkii näöttää sen roihauttamista puoltavan. Hanelj’ se muuton oeva palonsytyttäjä, sillä on tohottaja, ja jos ei toemi, ni pensookii löytyy. Tuatusti pallaa!

Anteeks Helemi, et siä ihan tuollane oo!