LISTAUSTA

Olen ilmeisesti tullut elämässäni listausaikaan. Päätin näet aamulenkillä Cohenin Leksaa kuunnellessani koota jonkinasteisen listan suomalaisista henkilöistä, joita kuuunioitan, tai jotka ovat muuten vain mieltäni järkyttäneet. Lista ei ole arvo-, kronologisessa-, kategoorisessa-, yms. järjestyksessä. Lähinnä siinä formussa, kuin he mieleeni tulivat. Aloitetaan nyt kuitenkin vanhimmasta päästä.
Elias Lönnrot (Kalevalan kasaus), Aleksis Kivi, Juhani Aho, Minna Canth, F.E. Sillanpää (suuria kirjallisuusnimiä menneiltä ajoilta. Anekdootti "Taatasta" kertoo hänen jossakin kapakassa kilistäneen lasia lusikalla ja hiljaisuuden saatuaan kysyneen: "Anteeksi, mutta onkohan paikalla ketään muuta Nobel-palkinnon saajaa?" Jatketaan kirjailijalinjalla. Mika Waltari, Väinö Linna, Paavo Rintala, Kari Hotakainen, Risto Isomäki.
Lista jatkuu epämääräisessä järjestyksessä. Olavi Virta, Esko Nikkari, Sulevi Peltola, Veikko Sinisalo. Hiski Salomaa, Vesku Loiri, Tuomari Nurmio, Isokynä Lindholm, Hector, Maarit Hurmerinta, Liisa Tavi. Martti Talvela, Heimo Haitto, Repe Helismaa, Esko Valtaoja.
Urheilijoista aioin muistaa erikoismaininnalla mäkikotka Pauli Vainiota, mäkihypyn akateemista? maailmanmestaria, Mikkelin Lyseon muinaista rehtoria. Hän nimittäin v. 1963 tai 1964 talutti Kalervon Lassin korvasta kansliaan leikatakseen hänen ei kovinkaan pitkän Beatles-tukkansa. Lassi pääsi kuitenkin karkuun, ja muistaakseni hänen vanhempansa, kunnia heille, tekivät päätöksen; siinä opinahjossa poika ei enää jatka. Vajaa 10 vuotta myöhemmin näin kyseisen rehtorin Salpausselän kisoissa mäkikatsomossa. Hänellä oli paljon paljon pitempi tukka kuin Lassilla aiemmin, kaiken lisäksi mini-vogue! Kyllä syletti!
Täytyy toinenkin urheilija mainita, tai ei nimeltä, sillä ei niinkään vähässä määrin orastavan dementian vuoksi olen sen unohtanut. Isä-Erkki vainaja, penkkiurheilija henkeen ja vereen, tämän tarinan kuitenkin joskus minulle kertoi. Hän oli 50-, tai 60-luvulla katsomassa Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelua. Kyseinen keskimatkojen juoksija (hänellä oli ruotsalaisperäinen nimi, sen muistan) verrytellessään ennnen kilpailuaan takasuoralla poltteli, tapansa mukaan! pikkusikaria. Joku valopää oli katsomosta huutanut: "Hei, mitäs merkkiä poltat?" Kys. urheilja oli luonut utelijaan pitkän katseen ja heittänyt vastakysymyksen: "Mitäs matkaa juokset?"  Jos, ja kun, joku tämän virtuoosin nimen tietää, ilmoittakoon minulle pikimmiten. Huom! Juuri nyt syttyi lamppu, etunimi oli Dennis! Ja nyt, n. tunti on kulutut, kun päivitän sukunimen: Johansson. Niin se alitajunta duunaa, joskus kai tuunaakin.
Kun näköjään jo eksyin aiheesta, jätän listauksen tähän, vaikka sinne olisi varmasti vielä vaikka kuinka paljon tunkua. Eikä kenenkään tarvitse pelätä, että lähipäivinä rustaisin seuraavan listan merkittävistä ruotsalaisista, sillä se olisi turhan lyhyt.
Hyväksi lopuksi, konklaavi kokoontuu, eikä Paavo Väyrynen sittenkään ole ehdokkaana! Ja muistakaa, että paisi mielialakysymys, on myös kiinni asenteesta, onko mielesi koleerinen vai naurusi homeerinen.

Suosittelen

NÄKÖKULMAKYSYMYKSIÄ

Moni asia ja sen merkitys riippuu näkijästä, mutta se on myös näkökulmakysymys. Esim. näen hovioikeuden suomalaisen oikeusvaltion tuomioistuistuimista keskimmäisenä ja arvovaltaisena. Kuitenkin joskus näkökulmani on sen kaltainen, etten tiedä, onko kyseessä hovi- vai huvioikeus.
Valtaosa ihmisistä pitää tappamista vääränä ja valitettavana, mutta joskus näkökulma kallistuu erinäisiä piiruja, jolloin siitä tuleekin sallittua ja tarpeellista. Tästä aasinsiltana; sodassa ensimmäinen häviäjä on aina  totuus.
Valhe on yleisesti tuomittavaa, mutta tietystä näkökulmasta se muuttuukin äkisti totuuden säätelyksi.
Jyrkkä rasimin vastustaja saattaa joskus ohittaa romanikerjäläisen kuppiin pää etuoikeaan kääntyneenä ja sikarasisti yhtyä äärifeministin kanssa.
Periaatteet on luotu pitäviksi, mutta näkökulman niin vaatiessa elastisiksi.
Kristillinen vakaumus ei käsittääkseni salli itsensä ylentämistä, mutta näkökulma sillä taholla on usein privilegionistinen? (onkohan tuollaista sanaa olemassakaan?). Taas aasinsilta; vanha havaijilainen sanonta: "Ihimisellä, joka pitää itseään toista parempana,ei sellaista olekkaan".
Siinäpä sitä löpinää lauantakiuamuun. Nyt lähetään rouvan kanssa lumikenkähommiin.

VALINTOJA

Arvovaltainen viisihenkinen raati on valinnut vuoden henkilöitä eri kategorioista. Raadin kokoonpano:
Jäsen 1 Pertti Lehkonen, jäsen 2 Pertsa Lehkonen, jäsen 3 Lehkosen Peppe, jäsen 4 Lenku Lehkonen, jäsen 5 Pietari Lehkonen. Puheenjohtajavuorossa on tänä vuonna Lehkosen Peppe.

Välistävetäjä: Wincapita                           Besservisser: Timo Soini
Karppaaja: Karpela, Tanja                       Skarppaaja: Annan mäyris Helmi
Larppaaja: Miina Manninen                      Tukiainen: Tukiainen, Johanna
Spuge: Harri Olli                                      Onnenonkija: Big Brother
Mytomaani: Norjan hiihtoliitto                   Pragmaatikko: Paavo Arhinmäki
Slurba: Lehkosen Peppe                           Bilettäjä: Samppa Linna
Luuseri: Pelicans                                       Limbo: Hevosenlihakohu
Limboaja: Annan mäyris Helmi                  Despootti: Bashar Al-Assad
Filantrooppi: Annan mäyris Helmi              Misantrooppi: Noro-virus
Visionääri: Esko Valtaoja                          Flanööri:  Pertti Lehkonen

Valintoja voi kritisoida klikkaamalla alla olevaa "kommentoi" kohtaa, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Tehdyt valinnat ovat vahvistetut ja lainvoimaiset.

Yst. terv. erovuorossa oleva puheenjohtaja Lehkosen Peppe

Valinnoissa loistanut Annan mäyris Helmi

VANHAHTAVIA KÄSITTEITÄ, PIENI OPPIMÄÄRÄ

Separaattori, kultivaattori, hankmo, äes, setolkka eli sila, varsta, talikko, piilu, petkele. Ottoset, sekametelisoppa, veripalttu, pottuvoi, rasvaleipä, korvike, pettu, kurri, kirnun mäntä. Tikkuri, slipoveri, raappahousut, molskihousut, damaskit, töppöset, vanttuut, kintaat. Marras, kesanto, äpäre, hieho, maitolaituri, keinosiementäjä, jääkellari. Virsta, kyynärä, raitio, purilaat, peninkulma, onnikka, pirssi. Prännäri, tulus, pärepihti, vuoliainen, rive, varpaluuta. Sianpieremä, perräiset, suden hetki, ettone. Mulkkumarkkinat, rotvalli, klosetti, pirttihirmu, tuulella käypä. Sirtomaatavarakauppa, sekatavaraliike, vaatehtimo, kielolaki, pitkäripanen, tikkuviina, tupsluikkari. Lesti, naskali, puolipohja. Iskukoukku, tuura, lyly, kalhu, tiera. Luunappi, sormikoukku, karttu. Sentraali, pehtoori, torppari, rustholli, auksiini. Jätkä, kankimies, keksi, sutari, kymppi, tulipiippu. Letukka, Volga, Popeda, Humberi, Sisu, Jawa, NSU, akantappaja, munamankeli. Kansainliitto, akselivaltiot, Emola Gay, Manhattan projekti. Kinkerit, ompeluseurat, merimieskirkko, kiertokoulu, kansalaiskoulu. Esko Kivikoski, Hardy Tiitus, Viisasten kerho, Tupla tai kuitti, TES-visio, Rin Tin Tin, Pecos Bill, Davy Crokett, gid up Myrskytuuli. Fortuna, korona, kyykkä, karttu. Joka Poika-lehti, Iltaset, Iskelmä-lehti, popsävel-65. Sir Henry and his Butlers, Troggs, The Pretty Things, Onni Gideon, Kristian, Ann-Christine, Peter Sarsted, Don McLean.
Siinäpä, mitä mieleen pilkahti ensi alkuun. Jos olet yli 60 v. ja vieläpä maalla syntynyt, tiedät lähes jokaisen tarkoituksen.
Jos olet keski-ikäinen, ja tiedät melkein jokaisen, on sinulla yleistietoa.
Jos ole nuori aikuinen, ja tiedät melkein jokaisen, olet sivistynyt ja paljon lukeva persoona.
Jos olet alle 20 vuotias, ja tiedät lähes jokaisen, et ole todellinen.

MITÄ OSTAT, MITÄ MYYT?

Valtaosa väestöstä ostaa ja myy. Normi-ihminen ostaa päivittäin. Ostaa ruokaa, juomaa, tupakkaa. Ostaa siivoustarvikkeita, bensaa, pysäköintiaikaa. Ostaa vaatteita, koruja, hygieniatuotteita. Ostaa suksia, steppereitä, sykemittareita. Ostaa huoneistoja, osakkeita, oblikaatioita. Ostaa lääkkeitä, luontaistuotteita, seksileluja. Ostaa onnea, kauhua, pelkoa. Ihminen on luotu ostamaan; jos tarjontaa on, hän ostaa, vaikkei niin kovin tarvitsisikaan. Varsinkin, jos kokee saavansa halvalla.
Lähes jokainen myös myy jotakin. Joku myy hyödykkeitä, lomamatkoja, elokuvalippuja. Joku myy mielikuvia, unelmia, onnellisuutta. Joku myy aatteensa, toverinsa, kunniansa. Joku myy päätään, käsiään, jalkojaan. Joku myy ruumistaan, persettään, itsekunnioitustaan.
Maailmassamme on kaikkea ja kaikki kaupan, hinta kun sorvataan kohdalleen. Joku myy isoäitinsä viinapaukusta, jos vain onnistuu löytämään ostajan. Joku taas ostaa ääniä ja kannatusta, myyjiä kyllä löytyy. Huomattava määrä ihmisiä myy sielunsa (olemassaoloa ei varmennettu) paholaiselle (olemassaoloa ei varmennettu). Joku ostaa tai myy taivasosuutensa (olemassaoloa ei varmennettu). Joku myy lapsensa, koska joku toinen on tämän valmis ostamaa. Joku myy ihmisten sisäelimiä, aseita, väkivaltaa. Joku myy suojelua, turvallisuutta, koskemattomuutta. Joku myy huumeita, koska löytyy joukko lähimmäisiä, jotka niitä tarvitsevat.
Jos istut ryysyissä jalkakäytävän laidalla kerjäten, myyt sääliä voidaksesi ostaa ruokaa. Hyväntekeväisyysjärjestöt myyvät eettisiä ja humaanisia porkkanoita, niiden ostajat ostavat sosiaalista omaatuntoa, aivojen perukoilla häiritsevänä kuuluvan piipityksen hiljentäjää.
Kun tässä maailmoista parhaassa jotakin haluaa, joku sen määrätyllä hinnalla hankkii, kysynnän ja tarjonnan laki toimii aina. Kaikkea on, kaikkea saa, kun ehdot täyttyvät.
Vaikeaa kuvitella nykypäivänä tilannetta, että löytyisi joku, joka pystyy olemaan ostamatta tai myymättä mitään. Olkoon vaihtovälineenä raha, palvelus tai omaisuus, kauppa käy, asiakkaita riittää.

Hanelin kanssa oltiin v. 1992 ostettu  aikaa käyntiin jänkhässä kahvilla. Moni varmaan huomaakin, että taustalla siintää Kaskimus Tsieskuljavri Utsjoella. Senhän erottaa Pajimus- ja Vuolimus Tsieskuljavrista siitä, että se sijaitsee edellä mainittujen välissä. Ja tietysti myös siitä, että me, jotka tiedämme, missä olemme, istumme siinä kahvia keittelemässä. Meillä näkyy olevan käytössä kolmen kourallisen pannu, johtuen seikasta, että Lapissa ei muita pannuja tunnetakkaan. Tulihan asia nyt varmasti kaikille ymmärretyksi?

HOLISTINEN VITUTUS

Onko sinulle joskus osunut kohdalle päivä, milloin kaikki mahdollinen on mennyt päin sanonko mitä? Uskoakseni on, niin kuin kai jokaiselle. En tätä kirjoita siksi, että takanani olisi sellainen päivä, päinvastoin. Itse asiassa kohdalleni ei ole sattunut totaalisen vastustuksen kautta aikoihin. Tuli vaan mieleeni, kun Hilppaa töistä odotellessa hörpin kahvia Triossa.
Sen kaltaiset päivinähän aamulla myöhästyy bussista, tai auto ei lähde käyntiin, mikä seurauksena paleltuu bussipysäkille tai käyttämäsi autohuolto ei ehdi asialle korvaansa lotkauttaa. Sitten soittaa kaveri kertoakseen, että ei ehdikkään tänään sulkista pelaamaan, mutta sen satasen lainan, mikä piti maksaa ensi kuussa, se tarvitsee välttämättä tänään.
Kun sitten seuraava bussi/taksi tulee, kädet ovat tunnottomat ja pää jäässä. Kaikki kolikot tippuvat auton lattialle, puolet häviää kuin Kankkulan kaivoon. Koska suosikkijoukkue on eilen hävinnyt, ei matkalla kaupunkiin jaksa oikein mitään ajatella, ei edes hermostua lähimmäisen  miehekkäästä, perisuomalaisesta, vanhan vineton ja tuoreen tupakan ryydittämästä aromista. Sittenpä hajamielisenä kuljetuksesta poistuessaan kävelee päin punaista, tulee oikealle kääntyvän auton lievästi tönäisemäksi. Ei käy muuten kuinkaan, mutta punaniskainen volvokuski melttoaa suu vaahdossa muka huomaamaansa naarmua konepellissä osoittaen: "Pistä ...kele viiskymppiä käteen, ei soiteta poliisia. Sinähän tässä päin punasia kävelit".
Koko päivä kulkee samaa rataa, aina vaan vaimaltaa, mikään ei onnistu, kahvi on katkeraa, ruoka juuttuu kurkkuun. Siinä tulee sitten miettimään Murphyn lakia, ja että huomenna ei bussia tule ollenkaan, tai auto on ihan varmasti yön aikana varastettu, koko lompakko kortteineen seteleineen häviää, joku katumaasturi jyrää sairaalakuntoon, etc, etc. Ja Myrphy oli kuitenkin mielestäni tunnettu optimisti.
Tuntuuko tutulta? Jos ei, olet vähemmistöön lukeutuva harvinainen henkilö, iloitse siitä. Jos taas kohdallesi sattui vaikkapa tänään sellainen päivä, ajattele positiivisesti; huomenna on edessä uusi uljas aika, hiihdon mm-kisoista tulee takuuvarmasti sykähdyttäviä pettymyksiä, Berlusconi ja muut pellet vyöryvät italiassa, Katainen selittelee hankkeitaan parhain päin, homous säädetään Suomessa rangaistavaksi teoksi, Wincapita-miehet vapautetaan syytteistä, eihän kaikki olekkaan kovin synkkää.

Ps. Triossa kosolti aikaa viettävänä olen kuljeksinut vaateliikkeissä Dressmannin, Seppälän ja River Co:n kautta merkkibutiikkeihin saakka hintoja äplistellen ja tutkaellen. Olen tietysti ja tunnetusti fossiili  eli vanha pieru. Todisteena edellisestä on tunnustettava, ett'en saa kaaliini, miksi nuorison ja nuorten aikuisten pitää ehdottomasti maksaa rikkinäisistä farkuista hinta, millä saisi kahdet - kolmet ihan ehjät ja laadukkaat?

Joskus kaikki vain menee pieleen

TEMPORA MUTANTUR...

En muista aikaa, kun menin äitini vatsassa kotirannasta Mikkeliin synnytyslaitokselle matkustajalaivalla.
Mutta muistan vielä ajan, kun Suur-Savon pihalla oli aina hevosia puomissa, varsinkin talvisin, loimi selässä, heinätuppo turvan alla. Isännät istuivat kaupassa pitkällä penkillä, pössyttelivät pölli-saimaata tai pilli-klubia, ostivat tulitikkuja ja tupakkia, jauhattivat kahvia, paransivat muailmaa. Orsilla roikkuivat hyvässä sovussa hevosenvaljaat, saappaat ja reikäleivät.
Muistan vielä ajan, kun maamiehen tietolaari, sanomalehtikatsaus, metsäradio ja Markus-setä olivat hittejä, ja vain valistuneimmat olivat kuulleet huhuja televisiosta.
Muistan ajan, jolloin Anttolan alle sadasta puhelimen omistajistakaan tuskin kukaan osasi ennustaa aikaa, milloin suurin piirtein jokaisella esikoululaisesta isovaariin on taskussaan laite, millä voi soittaa  milloin tahansa, mistä tahansa, minne tahansa.
Muistan vielä ajan, kun Kolehmaisen Eero ja Hakulisisen Veikko ja Äitee-Rantanen olivat suosiossa suuressa, kansan lellikkejä, ja hiihtäjien ainoa doping oli mustikkasoppa, sekin suurimmaksi osaksi numerolapulla.
Muistan vielä ajan, kun kanssaihmisen poliittisen suuntauksen saattoi päätellä ainoasta siitä, minkä aatteen Osuuskauppaa he suosivat. Kaikki olivat kavereita.
Muistan vielä ajan, kun tuloaan tekevän värifilmin kehittäminen kesti viikon verran. Eikä innokkainkaan alan harrastaja aavistanut, että lähitulevisuudessa voisi ottaa kuvan, mikä olisi alle minuutissa kaverilla Kuala Lumpurissa nähtävillä.
Muistan vielä ajan, kun parturi-täti Siiri Turunen pyysi "kuukista vähän", kun alkoi singlata niskatukkaa, ja Kilkin Jari ajatti puliksi, koska hinta oli vaniljaeskimon verran halvempi. Ja kun farkut tekivät tuloaan; ensimmäisissä Jameksissani oli fosforoitu, pimeässä loistava solki.
En suinkaan ole luddiitti, ryppyotsainen koservatiivi, epätoivoisesti "vanhoja hyviä aikoja" takaisin itkevä relikti. "Tempora mutantur, nos et mutamur in illi"s, ja niin pitää ollakin. Mutta jotakin entisajoista kaipaan. Kaipaan sitä, kun urheilu oli urheilua, taide lähti tekijästään ja raha ei sanellut lähes kaikkea lähes kaikessa toiminnassa.
Kaipaan kaverin auttamista, yhteisön omistautumista jäsentensä huolien ratkaisemiseen.
Kaipaan kiireetömyyttä, aikaa, jolloin istuttiin tuumaamaan elämän menoa ilman, että puheet lipsahtavat putoushahmoihin tai laajenevaan, maailman sekasortoon saavaan, luultavasti kolmannen maailmansodan aiheuttavaan hevoskohuun.
Lainaan lopuksi vanhan kollegani ja mentorini rakennusmestarin uralla, Mälkösen Niilon, lausumaa: "Läyhke alko, kun foinikkialaiset keksi pari tuhatta vuotta eaa. rahalle koron (huom. tarkistamaton tieto), eikä lopusta ole tietoa". Näinhän se on, ja kun läyhke kiihtyy eksponentaalisesti, saattaa loppu olla lähellä.

Pertsan elämänkaari