LISTAUSTA

Olen ilmeisesti tullut elämässäni listausaikaan. Päätin näet aamulenkillä Cohenin Leksaa kuunnellessani koota jonkinasteisen listan suomalaisista henkilöistä, joita kuuunioitan, tai jotka ovat muuten vain mieltäni järkyttäneet. Lista ei ole arvo-, kronologisessa-, kategoorisessa-, yms. järjestyksessä. Lähinnä siinä formussa, kuin he mieleeni tulivat. Aloitetaan nyt kuitenkin vanhimmasta päästä.
Elias Lönnrot (Kalevalan kasaus), Aleksis Kivi, Juhani Aho, Minna Canth, F.E. Sillanpää (suuria kirjallisuusnimiä menneiltä ajoilta. Anekdootti "Taatasta" kertoo hänen jossakin kapakassa kilistäneen lasia lusikalla ja hiljaisuuden saatuaan kysyneen: "Anteeksi, mutta onkohan paikalla ketään muuta Nobel-palkinnon saajaa?" Jatketaan kirjailijalinjalla. Mika Waltari, Väinö Linna, Paavo Rintala, Kari Hotakainen, Risto Isomäki.
Lista jatkuu epämääräisessä järjestyksessä. Olavi Virta, Esko Nikkari, Sulevi Peltola, Veikko Sinisalo. Hiski Salomaa, Vesku Loiri, Tuomari Nurmio, Isokynä Lindholm, Hector, Maarit Hurmerinta, Liisa Tavi. Martti Talvela, Heimo Haitto, Repe Helismaa, Esko Valtaoja.
Urheilijoista aioin muistaa erikoismaininnalla mäkikotka Pauli Vainiota, mäkihypyn akateemista? maailmanmestaria, Mikkelin Lyseon muinaista rehtoria. Hän nimittäin v. 1963 tai 1964 talutti Kalervon Lassin korvasta kansliaan leikatakseen hänen ei kovinkaan pitkän Beatles-tukkansa. Lassi pääsi kuitenkin karkuun, ja muistaakseni hänen vanhempansa, kunnia heille, tekivät päätöksen; siinä opinahjossa poika ei enää jatka. Vajaa 10 vuotta myöhemmin näin kyseisen rehtorin Salpausselän kisoissa mäkikatsomossa. Hänellä oli paljon paljon pitempi tukka kuin Lassilla aiemmin, kaiken lisäksi mini-vogue! Kyllä syletti!
Täytyy toinenkin urheilija mainita, tai ei nimeltä, sillä ei niinkään vähässä määrin orastavan dementian vuoksi olen sen unohtanut. Isä-Erkki vainaja, penkkiurheilija henkeen ja vereen, tämän tarinan kuitenkin joskus minulle kertoi. Hän oli 50-, tai 60-luvulla katsomassa Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelua. Kyseinen keskimatkojen juoksija (hänellä oli ruotsalaisperäinen nimi, sen muistan) verrytellessään ennnen kilpailuaan takasuoralla poltteli, tapansa mukaan! pikkusikaria. Joku valopää oli katsomosta huutanut: "Hei, mitäs merkkiä poltat?" Kys. urheilja oli luonut utelijaan pitkän katseen ja heittänyt vastakysymyksen: "Mitäs matkaa juokset?"  Jos, ja kun, joku tämän virtuoosin nimen tietää, ilmoittakoon minulle pikimmiten. Huom! Juuri nyt syttyi lamppu, etunimi oli Dennis! Ja nyt, n. tunti on kulutut, kun päivitän sukunimen: Johansson. Niin se alitajunta duunaa, joskus kai tuunaakin.
Kun näköjään jo eksyin aiheesta, jätän listauksen tähän, vaikka sinne olisi varmasti vielä vaikka kuinka paljon tunkua. Eikä kenenkään tarvitse pelätä, että lähipäivinä rustaisin seuraavan listan merkittävistä ruotsalaisista, sillä se olisi turhan lyhyt.
Hyväksi lopuksi, konklaavi kokoontuu, eikä Paavo Väyrynen sittenkään ole ehdokkaana! Ja muistakaa, että paisi mielialakysymys, on myös kiinni asenteesta, onko mielesi koleerinen vai naurusi homeerinen.

Suosittelen