MITÄ OSTAT, MITÄ MYYT?

Valtaosa väestöstä ostaa ja myy. Normi-ihminen ostaa päivittäin. Ostaa ruokaa, juomaa, tupakkaa. Ostaa siivoustarvikkeita, bensaa, pysäköintiaikaa. Ostaa vaatteita, koruja, hygieniatuotteita. Ostaa suksia, steppereitä, sykemittareita. Ostaa huoneistoja, osakkeita, oblikaatioita. Ostaa lääkkeitä, luontaistuotteita, seksileluja. Ostaa onnea, kauhua, pelkoa. Ihminen on luotu ostamaan; jos tarjontaa on, hän ostaa, vaikkei niin kovin tarvitsisikaan. Varsinkin, jos kokee saavansa halvalla.
Lähes jokainen myös myy jotakin. Joku myy hyödykkeitä, lomamatkoja, elokuvalippuja. Joku myy mielikuvia, unelmia, onnellisuutta. Joku myy aatteensa, toverinsa, kunniansa. Joku myy päätään, käsiään, jalkojaan. Joku myy ruumistaan, persettään, itsekunnioitustaan.
Maailmassamme on kaikkea ja kaikki kaupan, hinta kun sorvataan kohdalleen. Joku myy isoäitinsä viinapaukusta, jos vain onnistuu löytämään ostajan. Joku taas ostaa ääniä ja kannatusta, myyjiä kyllä löytyy. Huomattava määrä ihmisiä myy sielunsa (olemassaoloa ei varmennettu) paholaiselle (olemassaoloa ei varmennettu). Joku ostaa tai myy taivasosuutensa (olemassaoloa ei varmennettu). Joku myy lapsensa, koska joku toinen on tämän valmis ostamaa. Joku myy ihmisten sisäelimiä, aseita, väkivaltaa. Joku myy suojelua, turvallisuutta, koskemattomuutta. Joku myy huumeita, koska löytyy joukko lähimmäisiä, jotka niitä tarvitsevat.
Jos istut ryysyissä jalkakäytävän laidalla kerjäten, myyt sääliä voidaksesi ostaa ruokaa. Hyväntekeväisyysjärjestöt myyvät eettisiä ja humaanisia porkkanoita, niiden ostajat ostavat sosiaalista omaatuntoa, aivojen perukoilla häiritsevänä kuuluvan piipityksen hiljentäjää.
Kun tässä maailmoista parhaassa jotakin haluaa, joku sen määrätyllä hinnalla hankkii, kysynnän ja tarjonnan laki toimii aina. Kaikkea on, kaikkea saa, kun ehdot täyttyvät.
Vaikeaa kuvitella nykypäivänä tilannetta, että löytyisi joku, joka pystyy olemaan ostamatta tai myymättä mitään. Olkoon vaihtovälineenä raha, palvelus tai omaisuus, kauppa käy, asiakkaita riittää.

Hanelin kanssa oltiin v. 1992 ostettu  aikaa käyntiin jänkhässä kahvilla. Moni varmaan huomaakin, että taustalla siintää Kaskimus Tsieskuljavri Utsjoella. Senhän erottaa Pajimus- ja Vuolimus Tsieskuljavrista siitä, että se sijaitsee edellä mainittujen välissä. Ja tietysti myös siitä, että me, jotka tiedämme, missä olemme, istumme siinä kahvia keittelemässä. Meillä näkyy olevan käytössä kolmen kourallisen pannu, johtuen seikasta, että Lapissa ei muita pannuja tunnetakkaan. Tulihan asia nyt varmasti kaikille ymmärretyksi?