SOITTOLISTA

  Eilen pälkähti kaaliin, että voisin tehdä soittolistan Tidaliin. Soittolistan muutamista nuoruuteeni  albumeista. Pälkähdys johtui varmaan siitä, että, syystä tai toisesta, ajatuksiin palautui levy Super Session. 

  Super Session on laulaja ja multi-instrumentalisti Al Kooperin v. 1968 julkaistu albumi, jonka ensimmäisellä puoliskolla soittaa kitaristi Mike Bloomfield ja toisella puoliskolla Stephen Stills. Mukana olivat myös kosketinsoittaja Barry Goldberg ja basisti Harvey Brooks , molemmat Electric Flagin jäseniä, sekä tunnetun sessiorumpalin "Fast" Eddie Hohin. 

  Siispä soittolistaa väsäämään. Listasta ei tullut ehdottomia suosikkejani sisältävä. Mieleenpainuvia muistoja toki levyihin liittyy. Myös se yhdistää albumeita, etten ole niitä aikoihin kuunnellut. Levyt eivät ole kronologisessa järjestyksessä, vaan muistiini palautumisen määräämässä jonossa. 

  1. Super Session. 

  Tätä vinyyliä kuunneltiin 1960-luvun lopulla Koistisen kaupan pihassa olleessa nukkuma-aitassa, missä kaimaani P. Koistinen kesäisin nukkui. Me Pertit kahdestaan, usein mukana myös Ahosen Riti. Kuunneltiin ja poltettiin tupakkia. Luultavasti kesällä 1969 hörpittiin myös keskikaljaa. 

  2. The Pretty Things, Get the Picture?

  Tätä 1965 julkaistua levyä kuunneltiin ahkerasti The Pictures-bändin elinaikana, johan nimikin sen kertoo. The Pretty Things oli kuuluisempien, Beatlesien, Rollareiden, Kinksin, Animalsin, Manfred Mannin, Holliesin, etc. varjossa suurelle yleisölle ehkä tuntematon. Jostain syystä levy löysi meidät. Olisikohan Murron Hanskilla ollut sormensa pelissä?

  3. The Beatles White.

  Valkoinen tupla (1968) oli  minulle uusia näköaloja Beatlesiin ja koko rock-musiikkiin avannut levy. Jos en ihan väärin muista, niin sitäkin taidettiin Koistisen piha-aitassa kuunnella.

  4. The Rolling Stones 2.

  Tähän 1965 ilmestyneeseen albumiin liittyy paljon samaa kuin listan numero kakkoseen. Sitä kuunneltiin paljon Picturesin kämpillä. Aikana, jollin alkoi iänikuinen kädenvääntö: Bealet vai Rollarit!

  5. Crosby, Stills, Nash and Young, Déjà Vu 

  Levyn hankin 1970, tuoreeltaan. En muista, mistä ostokseeni sain kimmokkeen. Kukaan noista loistavista muusikoista ei ollut minulle kovinkaan tuttu. Toki tiesin jokaisen  CV:sta hieman. 

Tätä levyä kuunneltiin Pennilän yläkerrassa Ahosen Ritin kanssa melko laillla. Samoin Dylanin levyä Self Portrait. Sehän on tupla, jolla suurin osa biiseistä on covereita, mikä herätti aikanaan paljon polemiikkia. Hyvä levy, jos toisen soittolista samoilla kriteereillä laadin, niin sinne sen laitan. Mutta vielä Déjà Vu:sta. Levy aiheutti sen, että hankin hieman myöhemmin Neil Youngin After the Gold Rushin. Siitä alkoi 55 vuotta kestänyt ja yhä jatkuva suhde Niiloon. 

  6. Van Morrison, Wavelenght 

  Hyppäys kymmenen vuotta eteenpäin. Albumi julkaistiin 1978. Minulla se oli vinyylinä heti uudesta alkaen. Van on aina ollut suosikkini, ja tästä levystä pidän tosi paljon. Asiantuntijat ja kriitikot eivät sitä varmaan ihan miehen tuotannon huippuun listaa, mutta minä olen paras oman musiikkimakuni asiantuntija. 

  Se musiikista. Erään kirjan sivuilta tarttui mieleen ilmaus "Pysyvä väliaikaisratkaisu". Väliaikaisratkaisuja on tullut itsekin tehtyä. Osa niistä on jäänyt pysyväksi. Mikä ettei, kun ovat toimineet. 

  Kysäisinkin tekikseltä asiaa. Se kertoi, että väliaikaisratkaisuista tulee pysyviä, jos ne toimivat hyvin käytännössä, niillä saa taloudellista hyötyä tai säästöjä, väestö hyväksyy ne tai jopa pitää niistä, tai paluu vanhaan on kalliimpaa tai hankalampaa kuin jatkaa uutta käytäntöä. Älkää siis koskaan väheksykö väiaikaisratkaiuja!

  Loppuun laadin kuvan The Picture-yhtyeen jäsenistä. Ikäjärjestyksessä, Pooki, minä, Ruikku ja Lasse.