Joulun pölyt on pois putsattu. Eilen korjattiin joulurekvisiitta, tänään siivottiin. Härkäviikot alkakoot.
Tänään on ollut muutenkin toimelias päivä.
1. Käytiin passikuvassa, saatiin koodi, tehtiin passihakemukset. Kahdeksan arkipäivän sisällä pitäisi uusien passien olla noudettavissa kunttiksen R-Kioskilta. Melko sutjakkaa toimintaa nykyään.
2. Minä varasin ajan hammastarkastukseen. 13. maaliskuuta klo. 8:00 se tapahtuu. Kolmen vuoden sykli on tarkastuksissa. Luulen, että ei ole isommin paikattavaa.
3. Kun varailemaan aloin, niin varasin myös jäykkäkouristusrokotuksen. Huomattiin joku aika sitten, että molemmilla oli mennyt vanhaksi. Hyvä olla voimassa, kun kesät maata möyhii, maalla puuhailee. Rokotukset saadaan 15. tammikuuta.
Hyvin toimii Hollolassa homma. Kummatkin ajanvaraukset hoituivat n. tunnissa. Pari soittoa, takaisinsoitot pian, asia kunnossa. Hilppa sai samalla rokotusajan, kun lykkäsin luurin hänelle oman asiani tultua kuntoon.
Kun terveydestä tuli kerrottua, niin jatkan samasta aiheesta. Maanantaina tuli Suomi.fi:n kautta kirje Päksistä. Kirurgian poliklinikalla on erikoislääkäri tehnyt lähetteen pohjalta hoidon tarpeen arvioinnin. Kutsu poliklinikalle tulee sähköisesti.
Heti täytin sähköisen esitietolomakkeen. Siinä ilmoitin olevani valmis ottamaan peruutuspaikan vastaan vuorokauden varoitusajalla. Ei varmaan tapahdu, mutta toisaalta, kukapa tietää?
Pakkaset jatkuvat. Talvesta piti tulla poikkeuksellisen leuto. Sitähän se aluksi oli, mutta päätti sitten, että hitot ennusteista, pidetään talvea, kun sen aika on.
Jäät alkavat varmaan olla aika paksuja. En ole jokuseen päivään Hanelin kanssa puhunut, mutta ystäväni Make poikkesi hetkeksi rupattelemaan. Tuli Vesijärveltä ensimmäiseltä pilkkireissulta. Ei ollut ahven kuulemma syönnillään, mutta oli saanut puolentoista kilon hauen. Sen oli antanut jollekin randomille kalamiehelle. En kysynyt miksi. Jään paksuutta kysyin. Noin 15 senttiä kuuluu olevan. Kyllähän ne vahvovat, kun pakkasta piisaa, eikä jäällä lunta ole kuin nimeksi. Hyvältä näyttää kevättalvi. Saareen taidetaan päästä. Vaikka autolla.
Elämä jatkuu härkäviikoilla verkkaiseen tahtiin. Kirjasto pullauttelee varauksia noudettavaksi sopivaan tahtiin. Lunta pian saisi tulla. Antaahan jäitten paksuta, mutta kohta. Mieli tekee metsään hiihtelemään.
Jos meillä verkaisesti elämä etenee, niin maailmalla riittää säpinää. Mr. Trumphan sitä saa urakalla aikaan. En olisi uskonut tällaista aikaa kokevani vielä muutama vuosi sitten. Ei riitä. että yhä suurempi osa tavallisista ihmisistä tuntuu olevan sitä mieltä, että on hyväksyttävää tehdä tehdä mitä tahansa, sanoa mitä tahansa, edes miettimättä laillisuutta, jos se sopii omaan katsantokantaan, tukee kaltaistensa tavoitteita. Sen lisäksi pallomme mahtavimmat äijät tekevät samaa, paljon suuremmassa mittakaavassa, välittämättä paskaan kansainvälisistä sopimuksista, laeista, käytännöstä. Ja valehtelevat patologisesti. Ihme etteivät korvat irtoa. Mihin kaikki johtaakaan? Tuskin mihinkään kovin hyvään?
Huomenna on päivä uus. Syy pienimuotoiseen juhlaan myös. Rauhalliseen sellaiseen, ihan kahdestaan.
Se kuva vielä. Kuva kesältä 1952, Piskolan verannan rappusilla isoäiti Emma (Emchen) sylissään sisko Ritva, äiti Elina minä hänen sylissään. Nykyaika kaukana tulevaisuudessa, jota todistamassa olen vain minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti