1969

  Aamulla tuli mieleeni vuosi 1969. Olin 17-vuotias. Maailmalla ja Suomessa tapahtui tuona vuonna merkittäviä asioita. Tässä muutamia minulle tärkeimmästä päästä:

  -Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä vieraalle taivaankappaleelle ja lausui kuuluisat sanansa ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle”

  -The Beatlesin viimeinen esiintyminen, yhtye soitti kuuluisan ”katto-konserttinsa” Lontoossa tammikuussa, myöhemmin syksyllä julkaistiin heidän viimeinen studioalbuminsa Abbey Road

  -Woodstock-festivaali kokosi noin 400 000 ihmistä ja siitä tuli ”Flower Power” -sukupolven ja rauhanliikkeen symboli

  -Suomessa alettiin vuoden alussa keskiolutta myydä ruokakaupoissa ja kahviloissa

  Lähinnä tuo viimeinen, keskioluen vapauttaminen, toi vuoden mieleeni. Sydäntalvella vietimme Avokkaassa yhden viikonlopun, Ahosen Risto, Seppäsen Timppa ja minä. Oli näitä aikoja vuodesta. Timppa, joka on Ristoa ja minua pari vuotta nuorempi, alkoi tuohon aikaan lyöttäytyä meidän hieman vanhempien joukkoon. Oltiin Timpan kanssa samalla luokalla, minä kun olin ansiokkaasti tuplaillut. Timpan isä Pentti oli melko tarkka poikansa suhteen. Kertomalla aika lailla väritettyä totuutta minun urheilijanlahjoistani, sai Timppa lopulta luvan lähteä mukaan. 

  Keskioluttahan sitä evääksi hankittiin.Taisi olla Wienerbieriä? Timpan paremmin tuntema metsäpomo, jonka nimen olen unohtanut (riski mies, punakka ja joviaali), toi meille kuplallaan olutkorin iltapäivällä, kun oltiin Saarelan saunakamariin päästy. Kävelemällä mentiin. 

  Muistan, että ei heti alettu olutta kittaamaan. Timppa uumoili, että isä-Pentti saattaa tulla tarkistuskäynnille. Niin myös kävi. Me oltiin terhakkaina puuhailemassa ulkona. Muistan, kuinka Pentti meitä "kuulusteli". Kysyi minultakin, että hyppäätkö vai juoksetko? Siinä sitä sai kieli keskellä suuta asioita selvitellä. 

  No, Pentti lähti, me suhautettiin ensimmäiset oluet auki. Illan pimettyä päätettiin lähteä käymään Pylkkäsen Pertin luona. Pertti asui silloin vanhassa, jo aikaa sitten puretussa talossa. Sinne käppäiltiin. Jäätie Piekälänsaaresta kirkolle kulki silloin Ilotin taitse Leppäniemen tyven läpi Kiukuanselälle. Tuon maataipaleen keskellä oli vanha lato, missä oli heinää. Sen olimme ristineet voimistekulaitokseksi, koska noina vuosina aina ohi kulkiessamme kävimme ladossa hyppimässä heinissä, volttejakin orsilta nakeltiin. Ja yleensä ei ihan leivän jäljiltä oltu.

  Muistan, että Ritiä ja minua tottumattomampi Timppa oli aika kekkulissa, vaikka ei me kovin monta olutta mieheen oltu juotu. Vierailu sujui kuitenkin hyvin. Kun sieltä palattiin, juotiin tietysti lisää olutta, lämmitettiin kamiinaa. Saunatuvan kamiina antaa äkkiä lämpöä, mutta ei varastoi sitä juuri lainkaan. Niinpä muutama jäljelle jäänyt olutpullo oli aamulla lattialla jäätynyt hileeseen. Piilotin ne puuliiteriin. Kesällä ne löysin rikki menneenä. Jos joku touhujamme arvostellee, niin sanottakoon, että emme ihan älyttömästi kaljaa tuolloin kitanneet. Kolmelta nuorukaiselta jäi olutkorista muutama pullo jäätymään.

  Siitä tiedän, että ei ollut vielä kevättalvi kun tuon reissun teimme. Risto näet täytti maaliskuussa 18, joten emme olisi trokausta kaivanneet. Alkuvuodesta meille olusia toimitti mainitun metsäpomon ohella myös Auvisen Asko. 

  Ei ole enää Ristoa, ei Auvisen Askoa, ei Seppäsen Penttiä, ei Pylkkäsen Perttiä. Timppa lienee hengissä, vaikka hänestä en ole vuosikymmeniin kuullut. Hän oli muutama vuosi edellä kerrotun reissun jälkeen töissä Pillingissä. Siksi onnistuimme Hilpan kanssa sinne sisään pääsemään, vaikka Hilppa ei suhteemme alkaessa ollut vielä 18 vuotta täyttänyt.

  Timppa kouluttautui helikopterilentäjäksi. On maailma meitä siten kuljettanut, että en aikuisvuosinani ole häntä kertaakaan tavannut. 

  Laitan lähes ainoan kuvan, joka minulla Timpasta on. Voipi olla myös talvelta 1969. Kevätsää, hiihtoa, Seppäs-Pentti oli varmaan mielissään. Niin toki mekin. Aika harmittomia olivat Anttolan nuorison puuhat.

  Vielä joku miete tästä ajasta. Kun Trumpin puheita ja suunnitelmia seuraa, tule mieleen, että onko miehellä mitään rajoja? Valehtelee, haluaa alueita, haukkuu kumppaninsa maanrakoon, elää jossain haavemaailmassa, aikoo haastaa YK:n perustamallaan järjestöllä, minkä johtajaksi on itsensä nimittänyt. Ei lie kaukana päivä, jolloin mr. President ilmoittaa tehneensä diilin Jumalan kanssa, ja hallitsevansa tästedes koko maailmankaikkeutta.