KARPALOJA, TEATTERIA

  Tänään oli suopäivä. Ystävämme Make, kaikkien karpalosoiden kruunaamaton kunkku, soitti pari päivää sitten, kysyi "karpaloon?". 

  Minä siihen, että perhe Tiilikainen tulee viikonlopuksi, mutta maanantaina tai keskiviikkona vois lähtee. Sovittiin, että sunnuntaina päätetään, kun sääennusteet ollaan nähty. Päätettiin, että mennään tänään. 

  Puoliltapäivin tuli Make meitä hakemaan. Ajettiin sellaiselle suolle, missä on ollut ennen käynyt. Muutama kilsa Riihimäelle päin, kilsa sivuun pikitiestä, muutama satametrinen dallaamista, oltiin suolla. 

  Melkein keskeltä suunnilleen 300 X 150 metriä kooltaan olevaa suota alkoi karpaloa löytyä. Make oli jo pari kertaa siellä käynyt, joten hän tiesi, mistä kannattaa aloittaa. 

  Karpalot olivat sammaleen sisällä, joten kun muutaman näki, piti mätäästä pöyhiä esiin isompi määrä. Osa marjoista oli jo ylikypsiä, poksahtivat näpeissä halki.

  Make lähti dallaamaan suon toiselle laidalle, jäi sinne, joten sieltä tuntui myös marjaa löytyvän. 

  Me jäätiin pyörimään pienellä alalla. Karpaloja saatiin jokunen litra. Make lompsi myös luoksemme, oli oman alueensa tyhjentänyt. Päätettiin, että tälle päivälle riittää.

  Make tosiaan tietää Lahden ympäristön marja- ja sienipaikoista paljon. Hänellä on tuttuja eri puolella, jotkut heistä suunnistusta harrastavaa, ja heiltä Make on saanut hyviä vinkkejä, jopa henkilökohtaista opastusta. 

  Me olemme vuosien varrella saaneet osamme Maken hankkimien tietojen suomista anneista. Lähinnä suppilovahveroita ja karpaloita ollaan Maken kanssa käyty poimimassa. Muitten antimien satoaikaan kun ollaan Anttolassa. 

  Torstaina mennään teatteriin. LOISTAVA YSTÄVÄNI on kyseessä. Mielenkiinnolla odotan, kuinka loistava kirjasarja taittuu näyttämölle.

  Viikonloppuna tosiaan Tiilikaiset olivat käymässä. Iiriksellä oli treenit Pajulahdessa lauantaina, sen jälkeen he olivat syömässä Lahdessa Jonin sukulaisten kanssa. Sunnuntaina piti heidän lähteä Espooseen jo hyvissä ajoin aamulla, sillä Iiriksellä oli treenit Kauniaisissa. Mutta illat he meillä olivat. Tosi mukava oli tyttöjä, tietysti Annaa ja Jonia taas nähdä. 

  Lauantaina oltiin Jonin ja Liisan kanssa vähän ulkoilemassa, kun Anna kuskaili Iiristä Pajulahteen. 

  Iiris ei poikkea normaalista esi-teinistä; puhelimella pitää käydä ensimmäiseksi aamulla. No, ei kai hän ihan pahimmasta päästä ole. Puhelimen tuijottamisessa. Eihän hän ehdi, kun on enimmäkseen koulussa tai hallilla.

  Huomenna menen ystäväni Topin kanssa kahville. Kerran vuodessa, keskimäärin, me tavataan. Tekun luokkakaverit. Ei juuri muiden 45 vuotta sitten laitoksen pulpetteja kuluttaneita tule tavattua. 

  Sellaista Hollolassa. Uutiset kutsuvat. Palataan.