Tänään on merkkipäivä, Neil Young täyttää 80 vuotta. Paljon onnea. Niilo on eittämättä musiikin saralla minulle se suurin. 1970 alkanut suhde jatkuu yhä vankkana. Niilon musiikki on ehkä ohittanut hehkeimmän luovuutensa, mutta homma jatkuu lujana edelleen. Uutta bändiä, maailmankiertuetta, uutta musiikkia. Toivottavasti vielä vuosia.
Mielipiteet, vakaumus, periaatteet, niitä Niilo ei ole koskaan menettänyt, niistä tinkinyt. Tämä aika Trumppeineen on sen tuonut selkeästi esiin. Mies ja omatunto, jotka pysyvät kannassaan, vaikka kuka vastassa olisi, siinä aihetta kunnioitukseen.
Tässä kuva synttärisankarista ja minusta Beverly Hillsin kukkulalla 1971. Kuvan otti valokuvaaja Joel Bernstein. Muistan tuon hetken kirkkaana. Kansa ympärillämme supisi, kyseli toisiltaan, että kukas tuo mies on, joka katselee Lenkua?
No, ei ehkä ihan noin. Lähes kaikki on valhetta. Kuva on eilen duunattu siten, että poimin otokset minusta ja Niilosta, liitin ne samaan kuvaan, poistin taustan, pyysin tekoälyä laittamaan taustaksi näkymän Los Angelesista. Totta kuvassa on se, että minut on kuvattu 1971. Niilo kuva on napattu albumin After the Gold Rush kannesta. Sen on tosiaan ottanut Joel Bernstein, mutta ei vuonna 1971, vaan 1970.
Kaiken turhuuden, väärän tiedon, valehtelun ja opportunismin luvattuna aikana on, aikana kun ei juuri mihinkään webistä löytyvään kannata silmät ummessa luottaa, tein asian selväksi. Luulen toki, että ei yksikään niistä harvoista, jotka blogejani lukevat, olisi kuvan autenttisuuteen uskonut, vaikka selittämättä olisin jättänyt.
Tänään käytiin ystäväni Maken kanssa sienimetsässä. Suppiksia mentiin hakemaan, suppiksia löydettiin. Onneksi on asiantuntevia ystäviä. Minä olen näissä maisemissa tosi vähän sieni- tai marjametsissä kulkenut. Tietystä syystä. Varmasti suppiksia löytäisin itsekin, mutta kaksin kaunihimpi. Varsinkin, kun ei tarvinnut nytkään kulkea turhia askelia. Autolta suoraan muuta satametrinen hyväksi koetulle mestalle, sienet koriin.
Ahtialan perukoilla oltiin. Sadekuuro painoi päälle kun oltiin sinne ajamassa. Varttitunti istuksittiin autossa turisemassa, sitten sade loppui. Märkä oli metsä, tietysti. Puista tippuva vesi hieman meitä kasteli, mutta saalis korvasi sen täysin. Sopivasti tuli sieniä; kastike ja keittoa kahdeksi päiväksi.
Ainakin. Voipi olla, että vielä metsään Maken kanssa mennään. Riippuu vähän keleistä etc.
Huomenna on siivouspäivä. Ja rokotuspäivä. Kello kolmentoista tienoille on meillä ajat varattuina. Korona- ja influenssarokotukset saadaan.
Lupailevat, että pian alkaa ilma kylmetä. Ihan pitempääkin kylmää kautta povaillaan. Mikä ei lienee maankaato ihme, Suomessa ollaan. Lunta saisi kyllä tulla. Ihan kunnolla. Liukulumikenkien kanssa metsään on ikävä. Se homma on polvelle ystävällistä. Ei satu lain, jos ei satu vasen koipi vääntymään. Jos sattuu, niin sitten sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti