PUOLUKKAA JA KISOJA

  Kostean kauden kuulumisia. Aluksi tarkennus: en ole suinkaan heittäytynyt juopottelemaan, vaan kostea kausi viittaa menneiden päivien toteutuneeseen ja tulevien päivien ennustettuun jokapäiväiseen sateeseen. 

  Ei sateet ole kummoisia olleet, mutta häiritsevät päivittäistä elämää, sillä ei mitään pitkäaikaista ulkohommaa oikein osaa aloittaa. 

  Laiturin jatke odottaa valmiina. Kai sen voisi laittaa jo tänä syksynä paikalleen. Kunhan saan kaverin touhuun mukaan, niin sitten.

  Eilen oli aamupäivä poutainen, joten puolukkaan mentiin. Aika pienikokoista oli marja vakiomestalla, mutta tarpeellinen määrä saatiin poimittua.

  Kisoja ollaan katseltu. Ei tosin yöllä. Ja katsottiinpa myös Suomen mitalipeli koriksessa. Eilen oli kahden maailmanennätyksen päivä. Armand Duplantis niistä sen virallisen ja tunnustetun ennen ensimmäisiä iltauutisia tekaisi. Epävirallinen syntyi jo aamupäivällä. Olin enteitä jo aiemmin saanut, kun Avokkaansaaren metsässä loppukesän aikaan olin liikkunut. Nyt iski ennätykseen oikeuttava määrä hirvikärpäsiä kimppuun jo ennen puolukkapaikkaa! Niitä surahteli tiuhaan tahtiin, surahteli korvissa, surahteli naamalla, surahteli niskassa, taitavimmat lensivät satasta silmälasien ja naaman väliin aiheuttaen ehdollisen reaktion, minkä seurauksena okulaarien kunto oli vaarassa. Vaikka päässä meillä kummallakin oli tiukka tuubi, niin sen alle ne kirotut mönkivät. 

  Kun palattiin mökille, oli vuorossa syyni; vaatteet pois, vuoret ylöspäin, saumat ja taipeet, kaikki tarkkaan tutkimukseen. Tukat tietysti tiheällä kammalla vedeltiin. Löytyihän niitä perkeleitä. Ja löytyi vielä tuntien jälkeenkin. Missä lie piileksineet?

  Avokkaansaaressa ei yleensä juuri noita maanvaivoja ole ollut. Joskus toki aiemminkin muutamia on ilmaantunut, mutta ei lähellekään tuollaista määrää. Puolukkapaikalla oli hirviä oleskellut, sillä paskoja bongattiin useita. Tämän kesäisiä ne olivat. Kauriita saaressa on joka kesä liikkunut. Kai hirvikärpäset eivät tee eroa hirven ja kauriin välillä? Niin tai näin, viimesyksynä nyt hyökkäilevät tihulaiset ovat alkunsa saaneet, koteloituna maassa kehittyneet, nyt kohti kaikkea mikä  liikkuu hyökkäilevät. Suvunjatkaminen mielessä, olemattomassa tietoisuuden käskemänä. Joten ei olla liian ärhäköitä hirvikärpäsiä soimaamaan. Vaikka mieli tekee. 

  Torstaina on edessä vielä yksi vierailu tälle syksylle. Siitä on ollut jo muutaman vuoden ajan puhe, eli oikeammin kutsu on käynyt jokusia kertoja. Kun viime viikolla törmättiin Purasen Pörreen Mikkelin Puuilossa, ja hän taas esitti kutsun, niin päätettiin lopultakin sitä noudattaa. Soitin tänään Pörrelle. Torstai sopi heille, joten silloin, passelisti kauppareissuun liitettynä, Purasilla käydään. Mökillä Heinälahdessa. Siellä he kuuluvat lähes koko vuoden asuvan. Ovat käsittääkseni laittaneet paikan sellaiseen kuntoon, että se on mahdollista. Torstaina siitäkin asiasta saadaan ensikäden tietoa, omakohtaista havaintoa. Mukavaa on nuoruusajan tuttujen kanssa puhella. Vaikka ei nuoruuden jälkeen vuosikymmeniin oltu tavattu. Some, tuo parjattu, meidät Pörren kanssa uudelleen yhteyteen vipusi.

  Vielä pienriistanmetsästäjän päivitys. Olen nyt pyytänyt loukulla 26 hiirtä. Kesäkeittiöstä ja venevajasta. Sisään taloon ne eivät ole vielä ilmaantuneet. Toivottavasti loppuvat, ennen kuin alkaa lämmin tupa kiinnostaa. 

  Tehokas loukku tuo SUPER CAT! Siinä on syötti valmiina, ja uutta tavaraa saa ostettua pienissä putkiloissa. Kaksi loukkua olen ostanut, nyt ostin sitten lisää syöttitahnaa. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta suosittelen: Puuilo, hylly 4 C, SUPER CAT. Siis jos hiiret alkavat liikaa ottaa vapauksia.