Kohta alkaa jakso poutaa/ kastumatta pystyy soutaa/ Mut ennusteet ei aina kanna/ pääni pantiks voisin panna
Runollisesti alkoi tämä kirjoitus. Kirjoitus, joita on alkanut näköjään ilmaantua tieheämmin. Johtuu siitä, että viime aikojen sateiset päivät ovat luoneet edellytyksen sisällä tapahtuvalle toiminnalle. Vaikka ennusteiden mukaan on tämän päivän jälkeen alkaa yli viikon sateeton jakso - - - - nyt pieni tauko, kutsu lounaalle tuli.
Onneksi yhtiössä on tasokas ja kekseliäs kokki. Jokapäiväisen aterian valmistaminen vaatii tosiaan kekseliäisyyttä. Ei ihminen elä lenkkimakkarasta, pakastepitsasta tai kalapuikoista elä. Tai elää, mutta kehnosti. Tänään oli Hilppa loihtinut maittavan aterian kantarelleillä täytetyistä paprikoista, pannulla paistetuista halloumijuustoviipaleista ja eilisitä lihapullista. Makua oli antamassa Violan MEKSIKO-tuorejuusto kantarellitäytteessä. Vankka suositus. Lihapullien ei muuten tarvitse olla edelliseltä päivältä. Luulen.
Sitten matka jatkuu. Vaikka viikon sateeton jakso olisikin totta, niin kirjoittamiselle jää syksyisin aikaa enemmän, koska puuhailua ulkona ei enää ole hurjasti.
Hiljalleen nahutaan paikkoja talvikuntoon.. Eilen oli tuulinen keli ja muutaman tunnin sateeton pätkä, joten saatiin pihakalusteet ja aurinkovarjot korjattua pois. Tänään, ennen sateentihun alkamista, peittelin hiekkalaatikon, vähän aikaa vesoin haavan- ja pihjalanalkuja. Hilppa haki kasvimaalta kurpitsa ja seinustalta hieman tomaatteja sisälle kypsymään.
Tomaatteja on vielä paljon kasvamassa. Ihan vihreinä. Niistä mitkä eivät ehdi kypsyä, aikoo Hilppa tehdä tomaatti-sipulisäilykettä. Kurpitsa punnittiin. Viimekesänä sellainen painoi 10 kiloa, nyt yhdekän ja rapiat.
Huomenna mennään Piskolaan tyrnipensaan ääreen. Jokavuotinen traditio. Mikäli minulta kysytään, niin lähes mitä tahansa marjaa keräisin mieluummin kuin tyrniä. On se vaan sellainen terveyspommi, että muutaman hetken jaksaa sormet lähes verillä marjoja riipiä.
Ollaan jo hieman pohdittu sitä, kuinka kauan saaressa vielä ollaan. Riippuu paljolti kaivoveden riittävyydestä. Eilen uskallettiin koneellinen astioita pestä. Vesi riitti. Ei vettä kuitenkaan lorotettavaksi ole, ja aina kaivoon katsottava, ennen isompaa kulutusta. Minusta kehkeytyy vielä oivallinen kaivoonkatsoja.
Jos vesi piisaa, ja kelit kelvollisina pysyvät, niin ainakin lokakuun puoliväliin täällä ollaan. Kauemminkin, ehkä.
Pari päivää sitten tein, taas, pesäeron Spotifyhyn. Otin kuukaudeksi kokeiltavaksi Tidal-toistoappin. Parina aamuna olen sitä käyttänyt, sen omaa sivuani rakennellut. Ihan hyvältä tuntuu. Sanonkin tänään Spotifyn irti. Tidal pärähtää maksulliseksi kuukauden jakson jälkeen.
Spotifysta erosin kerran aiemminkin. Silloin, kun Neil Young, perässä Joni Mitchell, lähti sieltä muitakin. Syynä oli protesti Joe Roganin podcastin sisällölle – Young katsoi, että podcastissa levitettiin väärää tietoa COVID-19:stä ja rokotteista.
Kun Niilo ja Joni palauttivat musiikkinsa, aloin pian minäkin käyttää taas Spotifyta. Olin välillä ollut YouTube-musicissa.
Nyt uutisoidaan useiden artistien vetäytymisestä. Syynä moraaliset ja eettiset huolenaiheet – he eivät halunneet musiikkinsa tukevan digitaalisia sotateknologiayrityksiä, joiden parissa Spotifyn toimitusjohtajan Daniel Ekin rahastot ovat sijoittaneet.
En halua minkään. Daniel Ek ei varmasti öitään huonosti nuku, vaikka Spotifyn käytön lopetan. Mutta mikään teko oikean asian puolesta ei ole turha. Ainakin itse niin koen.
Taas on juttua tullut. Alan hiljalleen notkistella sormiani, jotta ne ottavat vastaan tyrnipensaan asettaman haasteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti