Tänään pesin ikkunat. Tuli "kylet kippeeks". Vaikka joka päivä tulee jotakin, ja yleensä paljon rasittavampaa, tehtyä, niin aina, kun on kyseessä uusi liike, alkaa kylkiin sattua. Sellaista sattuu. Tällä iällä. Sellaista, että sattuu.
No, nyt näkee ulos. Eivät ne ikkunat tosin perin likaisia olleet. Vuotuinen pesu kuitenkin on kerran vuodessa tehtävä. Eihän se muuten olisi vuotuinen.
Puitakin ehdin hieman pilkkoa ennen lounasta. Lounaaksi oli tänään pyttipannua. Se koostui eilen yli jääneistä perunoista ja kananrintapaloista, ruohosipulista ja paistetuista munista. Siinä aterioidessamme Hilppa mainitsi, että hän tekee huomenna makkarakeittoa. Minä siihen, vastavetona, ilmoitin tyhjentäväni huussin. Meillä toimii demokratia. Kumpikin kantaa kortensa kekoon omilla vahvuuksillaan; Hilppa kokkaamisella, minä paskahommilla.
Demokratiaa tarvitaan laajemminkin. Noin yleisesti ja ympäri maapallon. Sitä, ja sen puolustajia tarvitaan, sillä demokratiaa ollaan rapauttamassa, ihmisarvoa väheksytään, tai sitä ei tunnusteta laisinkaan, vähemmistön oikeudet kyseenalaistetaan, tai ne suorastaan poljetaan syvimpään rimpeen. Johtajat lähipiireineen ajavat mistään välittämättä omia ja kaltaistensa etuja antaen väheksymiensä ihmismassojen vaikka kuolla nälkään. Tai kuolla ulkomaisiin vankiloihin, minne heitä laittomasti kuskataan. Vahvemman oikeus tuntuu olevan oikeus tehdä mitä haluaa, unohtaa ihmisyys ja inhimillisyys, saattaa maailma takaisin keskiajalle. Euroopassa, Amerikassa, joka puolella on menossa demokratian alasajo, diktaattorien esiinmarssi. Se tapahtuu hiljalleen, mutta saattaa äkkiarvaamatta olla totta. Missä tahansa. Paitsi Suomen Etelä-Savossa, Anttolassa, Avokkaansaaressa, Saarelan tilalla. No, mahdollisesti myös joillain muillakin alueilla. Hyvä juttu.
Täällä Saarelassa jatkuvat omanlaisensa hirmutyöt siitä, mihin tarina edellisessä blogissani päättyi. Se uuttera amppari yrittää yhä valloittaa huussin. Kaksi kertaa olen ed. tarinan julkaisun jälkeen hävittänyt pesän alun. Äsken näkyi ampiainen taas aloittelevan rakennustöitä. Ei taida auttaa, vaikka Trump välittäjäksi tulisi. Ei onneksi tule. Ei tällä pläntillä ole tärkeitten metallien esiintymiä. Eikä ole presidentti Stubb hänkään jaellut viisaita neuvojaan.
Pakotteita olen tuuminut. Vaikea kuitenkin keksiä. Ampiaisten yhteiskuntarakenne on minulle vieras. Ainoa pakote, minkä olen nähnyt mahdolliseksi, on tuhota rakennusprojektit. En kuitenkaan ole ajatellut huussista Luonterin Rivieraa tehdä, vaikka lopulta luultavasti onnistun ampiaisen ja sen mahdolliset lajitoverit karkottamaan.
Huomisen aikataulu on selvillä. Keskiviikon myös. Torstaina samaten; Mikkeliin menijöitä ollaan.
Jussiin ei ole kuin alle kaksi viikkoa. Missä helteet? Ollaan oltu saaressa puolitoista kuukautta, eikä yhtään hellepäivää. Viime vuosina on toukokuussa niitä ollut useita. Saatikka kesäkuun alkupuolella. En minä helteitä niinkään kaipaa. Kuitenkin saisi kahdenkympin, vähän päälle, päiviä olla enemmän. Kun yöt ovat alle kymmenen, päivät nippa nappa viisitoista, on pakko huushollia lämmittää. En kuitenkaan valita. Pikkasen marmatan, mutta sitä ei lasketa.
Loppuun laitan pari vanhaa kuvaa. Meikäpoika ongella jotakin 1956. Aika matalalla näyttää vesi olevan silloinkin.
Ritva ja minä 1954, oletan. Otsatukka oli pop.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti