Eilen soitti Haneli. Aloitti säästä, small talkilla tuulisesta säästä, köhäisi, sanoi "on vähän suru-uutisia." Minä häkeltyneenä, että mitäs?
"Kääriäisen Markku on poistunut", vastasi Haneli.
Olin hetken hiljaa, sulattelin. Ei nimittäin ollut kauan, kun Markku minulle soitti.
"Milloin?", kysyin, kun hetken olin sulatellut.
"Pari päivää sitten. Poikansa oli mennyt katsomaan, kun ei ollut saanut yhteyttä. Markku oli istunut hengetönnä kotonaan".
Surullista. Vähän alle kahdeksankymppisenä tuli Markulle lähtö. Minkä lie vienyt. Isompia tauteja ei hänellä tietääkseni ollut. Sydän? Se lienee yleisin syy äkilliseen kuolemaan? Varmaan selviää, sillä eiköhän tapaus tutkita.
Markusta kuvia hieman kaivelin koneen uumenista. Koska tilanne on surullinen, niin laitan tähän otoksen surullisesta tapahtumasta. Markku äiti-Elinan hautajaisissa 2022.
Markun olin tuntenut pikkupojasta asti. Hänen sukunsa oli isovanhemmilleni tuttu. Mitä kautta, se on jäänyt minulle hieman hämäräksi. Joka tapauksessa Markun täti Tyyne miehensä Aleksin (Aleska) kanssa vietti 1950- ja 1960-luvuilla kesiään Piskolan Ylätalossa. Myös Markun vanhemmat, toinen täti Ella, sekä sisarukset Piskolassa joka kesä kävivät.
Muistan 1960-luvun loppupuolelta sen, kun Markku saapui Piskolaan USA:n armeijan Jeepillä. Sillä sitten ajeltiin pitkin metsäpolkuja. Se oli varmasti ensimmäinen auto, mikä kävi Kurenpään torpalla. Torpalla, missä asustivat Elsa ja Viljo Ikonen (Kipsakan Vilkki) monipäisen lapsikatraansa kanssa vuoteen 1958 tai 1959. Sitten he muuttivat kirkolle, ja torppa jäi kylmilleen. Nykyään on metsäautotie mennyt torpan jäännösten ohi jo vuosia.
Siihen aikaan siskollani Ritvalla ja Markulla oli jotain vispilänkauppaa, mutta asia ei pidemmälle edennyt. Ritva lähti kohta maailmalle, ensin Saksaan, sitten Itävaltaan, Markku asui Helsingissa, myös välillä Tukholmassa, elivät kumpikin omaa elämäänsä.
En Markkua nähnyt kuin muutaman kerran satunnaisesti vuosikymmeniin. 2000-luvun loppupuolella tapahtui käänne. Ritva, joka kävi kesäisin Suomessa, tapasi Markun uudelleen. Se johti kihlaukseen. Olisikohan ollut 2009? Kihloissa he olivat Ritvan kuolemaan saakka.
Kesäisin sisko oli Suomessa, Anttolassa tai Lahdessa. Tai Markun luona. Samoin jouluisin. Markku kävi aika usein myös Itävallassa. Piskolassa kihlapari vietti kesäaikaa aika lailla.
Kun Ritva menehtyi keväällä 2015, ja samana vuonna alkukesästä tätini Liisa, talon viimeinen asukas, niin Markku ja hänen siskonsa Irma alkoivat kesäisin asustella Piskolassa. Ihan hyvä, pysyivat rakennukset ja pihapiiri asutun oloisina. Markku bunkkasi "renkituvassa", eli pihasaunan kamarissa, Irma itse talossa.
Varsinkin marja- ja sieniaikaan Markun löysi takuuvarmasti metsästä. Sitä jatkui viimekesään asti. Mutta ei tule enää yhteisiä mustikkareissuja (Markku, Hilppa ja minä!) Juuri tuon Kurenpään torpan lähellä useina kesinä ollaan oltu ämpäreitämme täyttämässä. Ja autolla sinne mentiin. Mutta ei Jeepillä. Heinäkuussa, kun pihasaunan vieressä kasvava puutarhavattu kypsyy, niin meille tulee Tainalta kutsu poimimaan. Ja aina ollaan jäätelökahvit nautittu harjakaisiksi Piskolan tuvassa. Emäntänä Irma, jäätelönä Aino. Kerran Markku, varakas, mutta tarkka Markku, minulle paljasti, että he Irman kanssa syövät kahdestaan tavallista jäätelöä, mutta ostavat Ainoa tarjouksesta pakkaseen.
Kesäkuu alkoi, juhannus lähestyy. Osallistujamäärä on vähentynyt. Markku on muilla mailla, Irma odottelee jalkaleikkausta.
Markkua tuli siis tuollaiset 15 vuotta nähtyä paljon. Juuri kesäisin. Juhannuskokolla, jos sen vain sai polttaa, takuuvarmasti. Noista juhannuksista on paljon muistoja, vaikka eivät ne mitään riehakkaita juhannusjuttuja olleet. Tai ehkä juuri siksi.
Tässä Ritva ja Markku jussina 2014. Ritvan viimeisenä juhannuksena.
Vuotta aiemmin Markku käristeli makkaroita kokossa. Hän kiikuttaa niitä nautittavaksi avojaloin, ehkä pari juhlajuomaa nauttineena.
Oli pakko ikuistaa makkaramestarin varpaitten väliin jääneet heinät.
Herrasmies juhannuksena 2016...
... ja 2017.
Unohdetaan juhannus. Ritva ja Markku 2013 Tainan synttäreillä.
Hanelin ja meikän kanssa uistelemassa 2021.
Lepää rauhassa Markku. Sinua muistelen aina, kun Kurenpäänniemellä marjassa tai sienessä kuljen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti