Viikonlopun talvikeli vesisateeksi ja plussaksi muuttui. Kolmena päivänä päästiin liukulumikengillä maastoon. Seuraava kerta on hamassa tulevaisuudessa.
Ei ole enää Messilän golfkentän maisemissa tämän näköistä.
Nyt on lumi lähes sulanut. Huonosti aurattu kotikatu on vielä osittain jäinen. En taida tänään kitkarenkailla lähteä liikkeelle. Meno ylämäkeen ja jäinen tie käännyttäessä melko vilkkaasti liikennöidylle Ala-Okeroistentielle on hankalaa. Ainakin kitkoilla.
Yli 20 vuotta olen kitkarenkaita käyttänyt. Muutamia hankalia hetkiä on ollut, ei tosin mitään vakavaa ole sattunut. Pari kertaa on auto kevättalvella liukunut tienposkeen iljanteisella Piekälänsaarentiellä. Niistä on selvitty soittamalla Heguli apuun. Viime vuonna, kerran kun lähdettiin aamulla aikaisin kotoa kauppaan, oli tie jäinen ja märkä. Koska matkalla on 90-asteen mutka, johon ei kovaa vauhtia voi ajaa, niin auto ei nousut mäkeä, vaan jäi sutimaan. Kun hellitin kaasun, painoin jarrua, lähti pirssi liukumaan alas. Heitin pyörät linkkuun, jarrut pohjaan laitoin. Auto kääntyi nätisti 180 astetta. Varovasti ajoin takaisin. Päätettiin, että ennen hiekoitusta ei mihinkään ole kiire.
Viime talvi oli muutenkin hankala kitkarenkaita käyttävälle. Ehkä hankalin ikinä. Vai liekö ikä ajotaitoa verottanut?
Uudessa lumessa kitkat toimivat kyllä mainiosti, mutta iljanne on myrkkyä. Kun nyt alla olevat kiekot tulevat tiensä päähän, pitää varmaan pohtia, olisiko taas nastojen vuoro? Tuohon ajatukseen liittyy pari kysymystä. Tai yksi kysymys, yksi uumoilu. Kysymys kuuluu: olenko puolentoista vuoden kuluttua sellaisessa kunnossa, että lääkärintodistus ajokortin uusintaa pätkähtää? Arvelu on sellainen, että jos nastarenkaat hankin, niin tulevat talvet ovat luultavasti lähes lumettomia, tiet kaiken aikaa sulia ja kuivia.
Kitkarenkailla on hyviä puolia runsaasti. Voi aikaisin syksyllä laitta alle, myöhään keväällä ottaa pois. ei tarvitse kuunnella nastojen rapinaa talvellakin usein lumettomia tietä ajellessa. eikä syö nasta päällysteen pintaa. Jos kotoa liikenteeseen pääsy ei olisi välillä näin hankalaa, en varmaan nastoja edes harkitsisi. No, antaa ajan kulua. Päätöstä ei ole tarvis ihan kohta tehdä.
Puhuin, eikäku kirjoitin, äsken ajokortin uusimisesta. Siitä mieleeni tuli seuraavaa. Kun aamulla lompakosta jotakin etsin, niin äkkäsin eläkeläiskorttini. Muistelin, kuinka monta kertaa olen sitä näyttänyt reilun kymmenen vuoden aikana? Kyllä taitaa yhden käden sormiin kerrat mahtua. Joskus elokuvalippua ostaessa, ehkä museoon mennessä? Monta kertaa olen kysynyt, pitääkö kortti näyttää. Ei ole yleensä tarvinnut. Onko se hyvä vai huono juttu? Siinä mielessä hyvä, ettei tarvitse Alkon kassalla henkkareita kaivaa. Muissa tapauksissa ehkä huonompi.
Iiris meni sunnuntai-iltana Vierumäelle. Siellä valtakunnallinen kahden päivän leiri. Lauantaina oli B-Silmujen 1. valintakilpailu kevään finaaliin. Se on pääkaupunkiseudun seuojen luistelijoille tarkoitetttu kisa. Iiiris oli 35:n luistelijan joukossa seitsemäs. Hyvä sijoitus, millä hän varmisti jo paikkansa finaalissa. Anna kertoi, että ei ihan nappiin ollut kuitenkaan mennyt; yksi kaksoishyppy jäi tekemättä, ja yhden hypyn Iiris kaatui. No, seuraavissa mittelöissä tarkemmin, niin hyvä tulee.
Tänään taitaa tulla lukupäivä, sillä sadetta on ilmassa. Huomnennakin näyttää pisroita ennusteessa olevan. Viikkoon ei miinukselle mene keli. Kitkattomasti kitkoilla kohta mäki ylös porhalletaan.
Loppukuvan paikalla lopputeksti: Jostain luin päivänä muutamana jutun samassa veneessä olemisesta. Siinä todettiin, että ei olla samassa veneessä. ollaan samassa myrskyssä. Sopii hyvin Orpon hallitukselle ja sen toiminnasta hyötyneille. Vaikkapa näin: Ei olla samassa veneessä. Ollaan samassa myrskyssä, mutta vain teillä on vene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti