KIRJOITTAMISEN JAKSOTUS

  Välillä ei kirjoittaminen luonnistu. Ei edes muistu mieleen. On ollut kaikenlaista ajateltavaa. Tänään havahduin. On kahdeksan päivää edellisestä blogista. Aika pitkä tauko. Ei niin, että siitä mitään haittaa olisi. Näitä tulee ja menee, joskus jää itämään, joskus unohtuu, kun on muuta mielen päällä.  

  Lyhyt päivitys nyt kuitenkin tulee. Lunta on sadellut. Enemmän kuin viime vuosina keskimäärin koko talvena. Siltä ainakin tuntuu. Paikat, joihin voi lumen asuntojen edustalta ja autokatoksien välistä kolata, ovat jo täynnä. Korkean kasan päälle pitää lumet tuupata. Tai sitten viedä talon päätyy. Sinne mahtuu, mutta matkaa tulee enemmän. 

  Monta kahden tunnin, ylikin, rupeamaa olen jo tehnyt. Tänä aamuna pääsin hieman vähemmällä, siinä puolitoista tuntia meni. Oli ikävää hommaa, koska nuoskaksi muuttuva lumi tarttui kolaan, ja sitä joutui joka lastin jälkeen kolistelemaan puhtaaksi. Eihän se tosin oudolta kuulosta, kolan kolistelu. 

  Hilpalla on ollut sitkeä yskä jo kohta kaksi viikkoa. Nukkuminen on jäänyt niukaksi, sillä eniten yskittää pitkällään. Aivan erilainen tauti kuin ovat influenssat sun muut virukset aiemmin olleet. Alkoi yskällä, jatkuu yskällä. Ei nuhaa, ei kurkkukipua, pelkkää yskää. Apuakin on Hilppa hakenut, sitä myös saanut.  Nyt odotellaan, että lääkitys puree. On nimittäin raskasta yskiä rouskuttaa ympäri vuorokauden. 

  Sitkeässä on se tauti. Vaikka tuntuu influenssaan, kuten koronaankin, kuuluvan tänä talvena pitkään kestävä yskä. 

  Ollaan, taudista huolimatta, jouluun valmistauduttu. Ostokset on pitkälti tehty. Siivotiin eilen. Joulukuusi ja vähän muuta rekvisiittaa otettiin esiin tänään. Perhe Tiilikainen tulee sunnuntaina tai maanantaina meille. Kuusi odottaa.

  Käytiin me viime sunnuntaina Espoossa. Tai lähinnä Kauniaisissa KaTa:n Joulunäytöksessä. Mukava esitys taas oli. Iiris oli mukana parissa ryhmässä, sekä esitti oman ohjelmansa. Aika monta luistelijaa eri tasoilta luisteli ohjelmansa. Yleensä vain yksi tai kaksi on näytökseen sisällytetty. Luulen, että tänä vuonna on valmentajilla ollut niin kiire tiiviinä jatkuneen kisakauden parissa, että aikaa laajan näytöksen ohjelmien laatimiseen ja harjoittelemiseen ei ole ollut. Onnistunut kokonaisuus joka tapauksessa nähtiin. 

  Kuvakaappauksessa Iiris aloittelee ohjelmaansa, joka sujui myös mallikkaasti. 

   Me ollaan oltu puolitoista kuukautta Hollolassa. Joulu on muutaman päivän kuluttua. Mihin se aika on taas hävinnyt. No lumitöihin. Vähintään puolet. Ai eikö? No ainakin pari viikkoa. Jaaha, meneekö  viikko läpi? Ihme epeleitä. Vuorokausi nyt kuitenkin. Hyvä on, senkin Tuomaat, työpäivä joka tapauksessa. 

  Seuraava päivitys tulee, kun on tullakseen. Tänä vuonna varmasti, mutta tuskin ennen joulua. Siispä Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille, jota vaivautuvat tämän lukemaan.