Aletaan päästä normaaliin asumiseen. Remontin suhteen, snadia viilausta lukuunottamatta, kaikki alkaa olla kunnossa. Tavaroita ollaan laiteltu paikoilleen. Perjantaina kävin tilaamassa vaatehuoneeseen muutaman hylly ja vaatetangon. Ostin myös valkoista maalia.
Eilen sitten maalasin vaatehuoneen seinät. Sen jälkeen kävin hakemassa tilaamani hyllyt. Eipä taaskaan mennyt kohilleen! Kun kotona malliksi yhtä hyllyä sovitin, niin sepä ei ollut käypänen. Syvyys oli liian suuri. Piti olla 45 senttiä, mutta oli 54! Tarkastin tilausvahvistuksesta. Sen mukaisesti olivat hyllyt sahanneet.
Ajattelin, että onkohan tässä käynyt samalla tavalla kuin minulle tuppaa kirjoittaessa käymään. Menee näet peräkkäiset vokaalit väärin päin. Eli diftongi kääntyy. Näissä blogeissani joudun niitä virheitä jatkuvasti korjaamaan. Taitaa jokusia jäädäkin. Sitten äkkäsin, että ei samaa lukihäiriösyndroomaa ollut, tuo väärä syvyys. Muistilappuun, minkä mukaan hyllyt tilasin, olin hyllyt piirtänyt, mitat tietysti milleinä laittanut. Tai no, miksei? Jos kerran kirjoittaessa "vuosi" on "vousi", niin miksei "450" voi olla "540"?
Oli miten oli. Se muistilappu päätyi tilauksen jälkeen kalusteliikkeen roskikseen. Turha asiaa murehtia. Ja vaikka myyjä olisikin lapultani mitan väärin lukenut, niin olisihan minun pitänyt tilausvahvistuksesta se tarkistaa. Vaan en tarkistanut. Joten hyllyt kyytiin, takaisin noutopaikalle. Ystävällinen mies, joka oli tilauksen antanut, sujautti pöytäsirkkelillä nopsasti hyllyt oikeaan kokoon, puhalsi vielä paineilmalla pölyt pois, kiepautti pari kierrosta muovia ympäri, jotta eivät luistelisi peräkontissa. Kiitoskaupalla siitä selvisin.
Aamulla asensin vaatetangon, porasin kannakkeille reiät, laitoin hyllyt paikoilleen. Sillä aikaa imuroi Hilppa makuuhuoneessa sängyn patjat, siivosi huoneen muutenkin. Sitten luututtiin vaatehuoneen lattia, päästiin laittamaan vaattetta ja muuta tavaraa takaisin. Osa lähti tai lähtee kierrätykseen, osa jäteasemalle. Kaikki säilytettäväksi katsottu saatiin uudistuneeseen vaatehuoneeseen hyvin mahtumaan.
Sitten jatkettiin siivousta. Nyt on huusholli puunattu. Alkaa tuntua kodilta taas. Täällähän voi vaikka asua! No miksei voisi? Kohta 40 vuotta ollaan opeteltu.
Hilppa katsoo jotakin ohjelmaansa, minä koetan vääntää diftongit oikein. Äsken katsottiin yhdessä Areenalta yksi osa La Promesaa. Oletteko seuranneet? Jos ette, niin älkää edes harkitko aloittamista! Me koukkuunnuttiin tähän espanjalaiseen 1. maailmansodan alkuaikoihin sijoittuvaan saippuasarjaan kesällä 2023. Sitä esitetään arkipäivisin Teemalla. Me kuitenkin katselemme Areenasta, minne maanantaisin tulee sen viikon jaksot nähtäviksi.
1. kaudessa oli 122 jaksoa, 2. kaudessa 119 jaksoa, ja meneillään olevassa kaudessa 3 250. Nyt ollaan 3. kautta tuijotettu 80 jaksoa. Tuijotettu sarjaa, missä kaikki keskustelut, varsinkin dialogit, on kirjoitettu niin pitkiksi ja perinpohjaisiksi, että alkaa silmä lupsaa. Juonen eteneminen on varovasti sanottuna hidasta. Useammin kuin harvoin ollaan ihmetelty, että miksi ihmeessä me tätä tuijotetaan. Silti joka maanantai räpsähtää Areena päälle.
Kun näin pitkällä ollaan, niin kärsitään tämä kieroilua ja murheellisiakin käänteitä sisältävä rakkaustarina loppuratkaisuun saakka. Tai no, jos kolmannen kauden 250 jaksoakaan ei tuo ratkaisua, vaan edessä on seuraava, arvattavasti 390:n jakson kausi, niin ehkä hermo ei enää kestä.
Pitemmittä kirjoituksitta: näin meillä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti