MUSTA JOULUSTA VALKEA

Nyt voisin jo laittaa rahani (ei siis kovin paljon) likoon valkean joulun puolesta. Se perustuu niiden lumihiutaleiden määrään, mitkä olen viime aikoina asunnon edustalta ja autokatoksen alueelta kolannut. Tämän hetkisen lumimäärän sulamiseen tarvittaisiin muutaman päivän kusikuuma sade ja föhn-tuuli. Enkä kumpaankaan oikein usko. Siispä iloisin mielin kauppiaitten hyvinvointia edistämään! Omalta osaltani ovat tosin vaatimattomat obligatooriset hankinnat suoritettu. Kunhan tulevalla viikolla vielä kinkun hommaa, tulkoon vaikka juhannus.
Joulun sanoman vesittymisestä en jaksa paasata, on se niin klisee. Enkä siihen oikeaan sanomaan, kuten en vallalla olevaankaan, kauheasti usko. Mutta paasaiskohan vaikka perinteisistä arvoista. Kuten: Katu, Uskottavuus ja Lisämaa. Ja mitä muita niitä nyt olikaan? Noh, katuun luottavat ainakin ne Suomen 8-9 tuhatta asunnotonta. Samoin lukuisa määrä nuoria, joilla muuta paikkaa aikansa viettoon ei ole. Uskottavuus taas on ydinjuttu myyntimiehille, poliitikoille ja kaiken sorttisille huijareille. Hieman aiheesta poiketen huomioituna katu-uskottavuuden nimiin vannoo myös jokainen ammattilaiseksi halajava. Lisämaan kannattajat löytyvät lähinnä kaavoituksesta vastaavia virkamiehiä ja poliitikkoja lahjovista tahoista. Eihän suuria ostosparatiiseja rakenneta kuin lisämaalle.
Kyllä Joulugubbe meitä kaikkia muistaa, kun vain jaksetaan pitää ahneutemme ja suvaitsemattomuutemme kurissa edes reilun viikon ajan.

Joulun maisemaa