Eilen kävin ensimmäiset muikut paunettimiehiltä. Vesisateessa usmuutin puoli yhdeksän jälkeen pitkin Kiukuanselkää "tien päähän", eli Paajalansalmelle, Pikolan puolelle, paikkaan, mihin päättyy tie. Siellä pitää kalastaja Pettinen kalustoaan, ja sieltä hän lähtee joukkoineen (joukoissa yleensä myös Haneli) pyydyksilleen, myöhemmin kesällä nuotalle.
Ei ollut rannalle tällä kertaa ketään muita muikkuja hakemaan tullut. Yhdeksältä päristeli kalastajien paatti ulapalta. Toivotin heille mukavaa muikkukesää. Hiippailin laiturille katsomaan, tuliko saalista. Olihan sitä, kolmessa laatikossa, arviolta ei ihan sataa kiloa, mutta ei paljoakaan vaille. Kannettiin kalat auton lavalle. Minä pikkuämpärin kanssa kysymään, että riittääkö hakijalle. Kyllä riitti. Sitten seuraava kysymys: "Samalla kaupallako mennään kuin ennenkin?"
"No sillä, sillä", vastasi Arto.
"Selevä!", vastasin. "Tehhään loppulitviikki syksymmllä".
Viime kesän loppulitviikki oli sellainen, että vein Artolla Bradypullon. Sopimatta, mutta mukavampi tulle muikkuja hakemaan, jos on edes jotenkin huomioinut. Summa summarum; on se hyvä, että Haneli on porukassa. Kalat ovat ilmaisia. Hanelille, ja siivellä minulle.
Pe-la yön sateli, sateli lauantaipäivän iltaan asti. Ei kaatamalla, mutta sopivasti hissukseen. 17 milliä oman mittarin mukaan. Luonto kiittää!
Vaikka ei kaatosadetta ollut, piti muikunhakuun varustautua asianmukaisesti. Sadetakki ja -housut, sydvesti, kumikäsineet. Niillä säilyi Peppe kuivana.
Hyviä oli mujeet. Paistettuina. Tullee jokusia kertoja poikettua "tien päässä".
Lätkäkisat on menny Leijonilla kohtalaisesti. Ilman isoja ponnisteluja pakkovoitot Saksasta ja Unkarista. Huomenna tuleekin totisempi paikka, kun vastaan luistelle USA suivaantuneena Sveitsi-häviöstä. Teräväinen joutui jättämään kisat, ikävä takaisku. Onneksi mukaan saatiin Granlund, mutta hän ei pelaa vielä maanantaina.
Viisuissa ehdoton ennakkosuosikki, taivaisiin hehkutettu Liekinheitin jäi kuudenneksi. Minä en lähetystä katsonut. Ei hirveästi EuroIsraviisut isosti kiinnosta. Tai oikeasti EuroIsraAustraviisut.
Tänään on ollut aurinkoinen ja melko lämmin päivä. Tästä lämpenee edelleen. Kaksikymppiä menee ehkä jo huomenna rikki. Kesältä tuntuu.
Huomenna taidan leikata nurtsin ekaa kertaa tälle kaudelle. Muikut on syöty, joten katiskan voisi kokea. Muutakin hommaa on tiedossa. Kaikki aikanaan.
Tiedättekö, mitkä tavarat ovat ehdottomasti tarpeellisia. Joka paikassa, mutta varsinkin saaressa, missä ei olla kauppojen lähellä. Jos ette, niin minä valotan. Oikeastaan valotan joka tapauksessa. Tässä lyhyt lista.
-jeesusteippiä
-nippusiteitä
-terassiruuveja ja kokoelma kiloruuveja, -pultteja ja -muttereita
-pari kanisteria 98 bensiiniä
-pekonia
-valijakastiketta
-leipää pakkasessa
Noita juttuja tarvitaan usein. Jeesusteipilla ja nippareilla pikakorjaa vaikka mitä, samoin ruuveilla, pulteilla ja muttereilla.
Bensaa tarvitaan, jos tulee äkisti halu tai tarve lähteä veneellä vähän kauemmas, tai aggregaattiin, jos sähkö katkeaa pidemmäksi aikaa.
Pekonin ja vaniljakastikkeen tarve ei ole niinkään merkityksellinen, mutta makunystöröitä hellivä, sopivat moneen lähtöön.
Leipä pakkasessa on myös nauttijaansa palkitseva; ei täällä tuoretta leipää ole tarjolla, eikä monikaan käntty viikkoa homehtumatta kestä.
Ilta koittaa, muttei hämärrä. Eletään hienoa aikaa vuodesta. Hienoa aikaa kestaa toki koko vuoden, mutta vaihtuvasti erilaista. Siinä neljän vuodenajan taika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti