Keskiviikkona oli taloyhtiömme vuosikokous. En sen sisältöä sen enempää avaa. Yhdeltä osin kuitenkin. Yhtiössämme on yhdeksän asuntoa. Kokoukseen osallistuu yleensä viisi - kahdeksan osakasta, joko henkilökohtaisesti tai valtakirjalla. Osakkaat ovat enimmäkseen naisia. Yksi leskirouva, viisi eronnutta tai sinkkua naista, ja kolme pariskuntaa, joista yksi ei juuri kokouksissa käy, toisesta käy vain rouva/avovaimo, kolmas ollaan me. Tästä johtuen on yhtiön hallitus on naishallitus. On ollut jo pitkään. Samoin turvallisuuspäällikkö ja varatilintarkastaja ovat naisia.
Minä olen aina karttanut joutumista yhtiön hommiin. Hilppa oli joskus muinoin varatilintarkastajana. Tällä kertaa hallitus esitti, että ei valita varatilintarkastajaa, vaan toiminnantarkastaja. Tilitarkastaja on ammattilainen, mutta toiminnantarkastaja voi olla osakas. Tällöin säästää yhtiö palkkiomaksun. Kukaan yhtiön hallituksesta eikä muistakaan palkkiota ole ottanut.
Kun sitten kysyttiin, onko halukkaita toiminnantarkastajan tehtävään, minä utelin, että vaatiiko se muuta kuin tilintarkastuksen ja tilipäätöksen jälkeen tutustumista papereihin? Ei vaatinut. Sanoin, että voinhan minä ryhtyä. "Yhdellä edellytyksellä. Tittelin pitää olla vanhempi toiminnantarkastaja!"
No, vitsihän se oli. Nyt minulla on kuitenkin titteli. Niitä kun tuntuu nykyään olevan laidasta laitaan. Sitä paitsi olin, taas, ainoa miespuolinen kokouksessa. Tai oli siellä toki isännöitsijä myös edustamassa rumempaa sukupuolta. Ajattelin, että on kai kohtuullista, jos yksi vähemmistön edustaja on mukana yhtiön tehtävissä. Ei siksi, että naiset asioita huonosti hoitaisivat. Päinvastoin. Ihan hienosti on naishallitus toiminut ison putkiremontin ja muiden hankalampien asioiden suhteen. Eikä tämä ole tasa-arvokysymys myöskään. Enempi kortensakekoonraahamisajatus. Noin yhdyssanalla ilmaistuna. Vaikka ei tuo yhdyssana taida ihan Kotimaisten kielten keskuksen suosittelema.
Kun puheenjohtaja, eli isännöitsijä, lopetti kokouksen, minä polleana sanoin Hilpalle: "Kuulehan, vanhemman toimentarkastajan puoliso, nyt lähdetään."
Joulu lähestyy vauhdilla. Ilmat taitavat muuttua, ainakin muutamiksi päiviksi, kylmemmiksi. Huomenna alkaa pakastaa. Lunta ei näille latitudeille ole luvassa, joten mustaa joulua vietetään. Jospa kuitenkin ennusteet olisivat taas pielessä, positiivisessa mielessä. Parikin senttiä pakkaslunta tekisi eetvarttia.
Pari päivää ja ilmestyy taas elämää taloon. Perhe Tiilikainen saapuu joulunviettoon. Hilppa on valmisteluja puuhannut. Minäkin, mutta en niin ahkerasti. Joulukuusen sentään kasasin, valoja virittelin.
Kinkku on hankittu, huomenna ja tiistaina vielä viimeisiä ostoksia tehdään. Illat istutaan ulkoisen pimeyden keskellä kausiluontoisten jouluvalojen hämyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti