Hannes-myrsky toi talven. Ainakin vähäksi aikaa. Se toi talven ja talven ensimmäisen kolausaamun. Vähän lunta on maahan ripotellut aiemminkin, mutta ei niitä ole kannattanut kolata, koska keli on painunut saman tien plussalle.
Ei lunta nytkään montaa senttiä satanut. Tuuli kuitenkin oli kinostanut sitä sen verran, että hommaan ryhdyin. Ja sanottakoon lumityön autuudesta mitä tahansa, niin parempi se on kuin ainainen vesisade.
Joulunaika meni rauhallisesti. Syötiin, ulkoiltiin, pelattiin. Varsinainen pelihelvetti pesiytyi keittiön pöydän tuntumaan. Pelattiin Labyrinttia, Suomen Aarretta (Afrikantähden tapainen peli, missä matkataan Suomessa), Sink N' Sandia, ja tietysti UNOa. Liisasta on kehkeytynyt varsinainen pelihenkilö. Kaikissa pärjää, mutta korttihaina varsinkin oiva. Ne hymyt, kun tällää voittokortin pöytään! Ja salaperäinen virne, kun kaivaa korteistaan pelikumppanin olon tukalaksi tekevää korttia.
Tässä kuvassa taitaa olla kyseessä Liisalle epämiellyttävämpi tilanne.
Sink N' Sand on enemmän lasten peli. Pitihän sitä kokeilla minunkin. Se on peli, missä eivät taktiikkaa ja osaaminen ole kovin merkitseviä.
Labyrintti sen sijaan vaatii melkoista suunnittelua. Ja vaikka kuinka hyvin suunnittelee, niin joku ehtii ennen seuraavaa omaa vuoroa sössiä koko hyvän pläänin. Peli oli aluksi Liisalle hieman vaikea. mutta pian hän oppi, pääsi jopa podiumin korkeimmalle pallille. Taka.... eikäku etupiruna Liisalla on karhukainen.
Tapanina käytiin syömässä Santa Fessä. Kinkun vastapainoa haettiin. Jokaiselle löytyi sopiva annos, jokaiselle maistui. Illansuussa lähti perhe Tiilikainen Espooseen. Jonilla alkaa työt huomenna. Annalla on lomaa loppiaiseen. Anna ja tytöt tulevat tännään taas meille. Iiriksellä alkaa huomenna kahden päivän leiri Pajulahdessa.
Tiilikaisen naiset lähtevät uudeksi vuodeksi Mikkeliin Emman ja Jonin (tarkennus: Emman Joni) luo. Me kahdestaan nakkeja ja perunasalaattia syödään, ehkä yöllä johonkin isompaan paukkuun herätään. Saatetaan jopa jaksaa valvoa ensi vuoteen.
Ensi vuosi on aika lähellä. Talvikin, kelien puolesta, taitaa onneksi alkaa. Päivät pitenevät verkkaan. Helmikuun lopulla, maaliskuussa, alkaa valoa jo taas olla. Tunnelin päässäkin? Sitä on vaikea ennustaa. Tai rauhan suhteen ei niinkään. Kaukana on rauha, rahanpiiput saavat pölyyntyä ties minne asti.
Hyvää ja antoisaa tulevaa vuotta kaikille toivotan. Älkää menettäkö toivoanne; ihmiskunnalla tulee olemaan ihmisarvoinen tulevaisuus. Lopulta, vaikean kautta. Pessimismin kausi on jäänyt taakse. minusta on tullut optimisti. "Pessimisti ei pety", sanotaan. En optimisti-Peppekään. En näet edes ajattele, että ihmiskunnan ihmisarvoinen tulevaisuus olisi elinaikanani totta. Se on realismia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti