Kaksi helteistä päivää Porissa. Saldo tiivistettynä: 20 000 askelta per päivä, litratolkulla vettä per päivä, ihmiskirjon moninaisuuden ihmettelyä varastoon asti, musiikkia jatsista soulin ja funkin kautta rockiin, kaupungin ruokapaikat hyväksytty, Kirjurinluodon ruokapisteet "ei jatkoon".
Airbnb majoitus oli täysi kymppi. Huoneen ja keittiön kämppä vanhassa talossa idyllisellä puutaloalueella, vain kymmenen minuutin kävelymatkan etäisyydellä keskustasta, puolentunnin Kirjurinluodolta. Bonuksena vielä, kadulla on vapaa pysäköinti, joten toiseksi päiväksi saatoimme jättää auton sinne. Ensimmäisen se vietti majapaikan pihassa.
Musiikillinen anti oli päälavan varassa. Meille. Ei nimittäin jaksanut surffailla kovinkaan ahkerasti lavalta toiselle.
Perjantaina parkkeerattiin tuolit päälavan eteen aivan seisomakatsomon aidan taakse. Siinä ne sitten olivat koko päivän, pieniä siirtoja lukuun ottamatta. Viimeisen esiintyjän, Ultra Bran, aikana tungeksi kansaa niin paljon paikalle, ja meidän etupuolellemme, että seisten piti katsella, jos halusi lavalle nähdä.
Lauantaina parkkeerattiin leiri kauemmas lavasta, rinteeseen. Siellä tukikohta pysyi kolmesta puoleen yöhön. Tavarat olivat retkipeitolla, toinen jäi aina vahtimaan, kun toinen kävi asioillaan, vesipullot täyttämässä, tai jotakin ostamassa. Siis yhdeksän tuntia vasta illalla kymmenen korvilla viilentyneen helteen, armottoman auringonpaahteen armoilla. Siitä kuitenkin selvittiin.
Yhdeksän tuntia kului musiikkia kuunnellen, katsellen. Kun päälavalla oli tauko (tunnista puoleentoista), kuului takaoikealla olevalta Skoda-lavalta siellä vuorossa olevan artistin/bändin musiikkia. Oli aikaan tarkkailla edestakaisin soljuvaa ihmismerta. Ihminen on monimuotoinen eläin. On puikeaa, vastapuikeaa, hernekeppiä, heinäseivästä. Pukeutumista persoonallista, tavallista, junttia. Ilmettä laidasta laitaan, iloista enemmistö. Määrätietoisuutta, ällistelevää, arkajalkaa, kylän keisaria, aurinkohattuenemmistön seassa ladylikeä, herrasmiestä. Häthätää ikärajan (18) täyttävää, kasikymppiäkin ohittanutta, kovaäänistä selittäjää, pukahtamatonta tuijottajaa.
Se, minkä jo aiemmat käynnit olivat osoittaneet, tuli taas todetuksi. Vaikka juomanmyyntipisteitä oli paljon, niiltä paljon juomaa kannettiin, niin siivoa on porijazzporukka. Ei juuri lainkaan häiriköintiä, örvellystä, meuhaamista. Iloista tanssia (seillä, missä siihen oli tilaa), riemukiljahduksia, ei sen enempää.
Perjantaina oli yleisöä 15 000, lauantaina 25 000. Enempää ei kyllä olisi mahtunutkaan. Ennen Stingin esiintymistä oli melko hankalaa kulkea, ja kusireissukin jäi yritykseksi, kun suurimpaankin bajamajayksikköönkin oli viidenkymmenen metrin parijono.
Musiikillinen anti ei ollut minulle mitenkään erityinen. Perjantaina tietysti J. Karjalainen. Ultra Brakin kelpasi, vaikka en sen ykkösfani olekaan.
Lauantaina tietysti Sting oli kohokohta. Pidän miehestä, hänen musiikistaan ja ajatuksistaan. Ykköskategorian artisti ei hän minulle kuitenkaan ole. Sykähdyttävämpiä hetkiä olen Kirjurinluodolla elänyt. Kuitenkin aivan iloinen ja tyytyväinen olen siihen, että ikätoverini Gordon Sumnerin olen nyt livenä nähnyt. Minä olen muuten jokusen kuukauden häntä vanhempi. Mutta samalla tavalla ihmiset meihin suhtautuvat. Ei kukaan Stingiä Gordon Sumneriksi maininnut, eikä kukaan minua Pertti Lehkosena puhutellut; Peppe-Papaksi ne tituleerasivat. Uskokoon, ken haluaa.
Ennen kuin Sting aloitti, kertoi kuuluttaja, että järkkärillä kuvaaminen on sitten kiellettyä, mutta puhelimella saa räpsiä niin paljon kuin akussa virtaa riittää. Niinpä laitoin kameran reppuun, puhelimen taskusta otin. Ei hääppösiä otoksia monen kymmenen metrin päästä saanut. Loppuun kuitenkin yksi + toinen pimenevästä illasta.
Ps. Ensi vuonnakin saatetaan Poriin pyyhältää. Ainakin, jos esiintyjistä löytyy sopivia, ja jos saadaan sama majoitus buukattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti