Pohdiskelin taannoin yhteiskunnallisten normien muutosta ja niiden nopeutta. Lähinnä Euroopassa, ja ns. länsivaltioissa, sillä Aasia, Afrikka, Etelä-Amerikka ovat sen verran vieraita, että niitten kohdalla tohdi ottaa kantaa.
Syy pohdintaani lankeaa YLE Areenalle. Ollaan sieltä katseltu La Promesaa, joka sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle, sekä myös viimeaikoina Susipalatsia, 1530-luvun Englannista ja Thomas Cromwellista ja kuningas Henrik VIII:sta kertovaa sarjaa.
La Promesasta tekee mieli sanoa, että jos ette ole aloittaneet, niin miettikää visusti, otatteko riskin. 1. kausi, 122 osaa. 2. kausi, 119 osaa. 3. kausi, julkaistu 179 osaa, kaikkiaan muistaakseni 250. Jos ei ratkaisu synny ensi kesänä, 4. kausi tulee vielä, niin nostan kädet pystyyn.
Susipalatsi puolestaan on mainiota historiallista viihdettä. Tai viihde ei ehkä ole ihan oikea sana sarjaa kuvaamaan. Mutta hyvin tehty, hienosti näyteltyä, historiaan nojautuva juttu se on. Ahdistavakin, välillä. Toinen kausi alkaa olla meillä lopuillaan.
Taisin harhautua sivupoluille. Piti sanoa, että pohdin yhteiskunnallisten normien muutosten nopeutta. Tuli siihen johtopäätökseen, että ne ovat muuttuneet Susipalatsin ajoista La Promesan tapahtumiin, eli liki neljäänsataan vuoteen vähemmän kuin La Promesan tapahtumista sadassa vuodessa nykyaikaan. Ja muutokset ovat olleet lähes kaikessa positiivisia.
Eli normit muuttuivat kiihtyvällä vauhdilla. Niin tekninen kuin sosiaalinenkin kehitys paransi vauhtiaan ajan kuluessa.
Nyt ollaan vedenjakajalla. Vauhti monessa suhteessa on alkanut hidastua, jopa kääntyä miinusmerkkiseksi. Jos se seuraavien vuosikymmenten aikana vain kiihtyy, palataan menneisyyteen, viime vuosisata kohta tavoittaen, inkvisition aikaa kohti porhaltaen, niin ei käy tulevia sukupolvia kateeksi.
No, nämä olivat turhan kärjistäviä pohdintoja. Mutta kun sellaiset veijarit kuin Putin ja Trump, joka pääsi taas valtaan, vaikka korvassa ei näy merkkiäkään laukauksesta, kaikki on mahdollista. Paitsi että ihmisistä se on kiinni. Venäjällä Putinin syrjäyttäminen saattaa tosin olla hankalaa, mutta Jenkeissä saattaa kansa nousta barrikaadeille.
Sitten kiihtyvällä vauhdilla kasvavaan kulttuurielämäämme. Tänään hankittiin liput Pori Jazziin. Päätettiin, että nyt on aika palata Kirjurinluodolle. Jazzissa ollaan käyty neljä kertaa.
Ensimmäinen oli 2013. Torstailippu. Eric Burdon&The Animalsia lähinnä haluttiin nähdä. Vaikka vanhoja Animalseja ei joukossa ollut kuin Eric.
Seuraavana kesänä oltiin paikalla taas. Torstaina, 17. heinäkuuta.. Silloin syynä Bob Dylan. Samana päivänä esiintyivät myös Suzanne Vega sekä Dumari ja Spuget & Blosarit.
Pari vuotta väliä. Paikalla taas 2017. Torstaina, 13. heinäkuuta. Nyt pääsyynä Wilco. Päiväämme viihdyttivät myös Dumari, Canned Heat sekä Brian Wilson.
2018 edellisen kerran Poriin suunnattiin. 19. heinäkuuta, torstaina. Nick Cave & The Bad Seeds oli tähtäimessä. Mavis Staples vakuutti myös.
Paljon muitakin esiintyjiä luettelemieni lisäksi nähtiin. Ensi kesänä ollaan Porissa kaksi päivää, pe. 18.7. ja la 19.7. Perjantaina lavalle astuvat mm. Ultra Bra, Arppa & Summer Sextet ja J. Karjalainen. Launtain anti on Sting.
Airbnb:n kautta saatiin majoitus. Ihan kaupungista, läheltä Kirjurinluotoa. Parkkipaikkakin kuuluu olevan. Nyt vain ilmojen haltijoille suitsukkeita polttelemaan. Ollaan kerran nimittäin sateessa ja tuulessa yömyöhään paikalla oltu. Ei siinä meinannut edes musiikki lämmittää. Toki siitä opittiin. Nyt tulee olemaan varustus repussa asianmukainen.
Koska kuva kuuluu asiaan, laitan Nick Caven Huonoine Siemenineen v. 2018. Oli muuten kova setti!
Laitan vielä bonuksena Burdonin Erkin vuodelta 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti