KAUSIVAIHTELUA

  Kesäkausi pärähti eilen käyntiin. Nyt, reilu vuorokausi sen jälkeen, kun vene laituriin kiinnittyi, alkaa asumiseen liittyvä olla tehtynä. Tehty ja kunnossa. Vesi päällä, pesukoneet testattu, lämpötila tasaantunut normaaliksi asumislämmöksi. Kaikki siis mennyt kuten toivoa saattaa. Tai ei ihan. Pieni takaisku ilmeni tänään: sähköperämoottorin akku ei suostu ottaman virtaa vastaan. No, on se jo monta vuotta palvellut. Täällä on talvehtinut kellarissa. Aina syksyisin, ennen hibernoinnin alkua, olen täyteen ladannut. Eivät ne ikuisia ole, akut. Pitää snadisti muikuilla tarjouksia, uusi jossain kohtaa hankkia. 

  Aika viileää on ilma. Luonto on selvästi jäljessä Hollolan tilanteesta. Pieniä silmuja olkaa kuitenkin jo näkyä. Valkovuokot ovat täällä vasta hiljalleen aloittelemassa kukkimistaan. Hollolassa oli aika lailla valkoisia lämpäreitä. Mutta, kyllä kesä tulee. Ennemmin tai myöhemmin. Tännekin, missä viileät vedet vielä kukoistukseen pelmahtamista hidastavat. 

  Vedenpinta on Saimaassa tosi alhaalla. Jonkin verran vielä nousee. Juhannukseen on perinteisesti noussut, mutta tänä vuonna tuskin näin käy. 

  Kaivossa on vettä mukavasti, vaikkakin normaalikevättä vähemmän. Taivaalta lisää pian tarvitaan. 

  Eilen tuli tehtyä tarpeelliset työt. Tänään jo pihalle olen ehtinyt. Koska aamulla hieman sateli, en viitsinyt ryhtyä pihoja siistimään. Tartuin moottorisahaan, pätkin Hanelin kaatamia mäntyjä.  Laituriakin hieman oioin. Lievästi olivat jäät päässeet liikuttelemaan. 

  Huomenna on, pakkasyön jälkeen, aurinkoista, vaikkakin viileää. Luultavasti jyrsimellä möyhin kasvimaan lämpenemään. Siemenperunat ja -sipulit on jo matkassa. 

 

  Sunnuntaina lähdetään käymään kotona. Yksi yö, sitten takaisin. Seuraava matka Hollolaan onkin hamassa tulevaisuudessa, jollei mitään yllätyksiä satu. Luultavasti vasta toukokuun loppupuolella käydään postit katsomassa. 

  Muisti ei ainakaan ole parantunut. Kun eilen etsin käärmekarkottimet latautumaan, niin yksi ketale oli hukassa. Kolme, jotka talvehtivat kesäkeittiössä olivat myös muistissani, mutta rannalla, saunan vieressä ollut oli hukassa. Muistin, että en sitä samaan paikkaa muitten kanssa tuonut. Venevajassa sen piti kaiken järjen mukaan olla. Mutta ei näkynyt missään. Ei, vaikka fikkarin kanssa nurkat ja seinänvieret haeskelin. Ei ollut saunakammarissa, ei puuliiterissä. Jätin asian lepäämään. Tänään päivällä, kun olin laituria ryhdistämässä, tuli Hilppa katsomaan, mitä puuhailen. Ja pyytämään syömään. Hän sanoi, että etsii minulle sen kadonneen käärmekarkottimen. Menin venevajaan katsomaan, josko Hilpan silmät olisivat meikän näkimiä paremmat. Ei löytänyt Hilppa, mutta minä löysin! Silmäni sattuivat, ihan vahingossa, seinää vasten nojaavien hetekoiden tienoille. Ja kas kummaa; siellä sänkyjen runkojen välistä pilkotti vihreää! Sinne oli karkottimen tyrkännyt. Mitään muistikuvaa ei asiasta ole. 

  Niitä hetekoita on kolme säästettynä. Eivät varavuoteina ole. Mutta hisroriallista arvoa niillä. Ja on niistä apua muuhunkin kuin nukkumiseen. Matonpesualusta on yksi toiminut. Ja toisella olen seulonut jokusia vuosia sitten Iiriksen hiekkalaatikkoon hiekkaa. Helsingin Terästeollisuushuonekalu Oy:n tuotteet ovat monikäyttöisiä. 

  Siinäpä kauden avausjuttu. Vain kuvat puuttuvat. Ei hätää. 

  Valkovuokot todisteeksi siitä, että kyllä ne maasta ponnistavat. 

  Koska oltiin saaressa pitkälle marraskuuta, niin ei kovin paljon ole pihoilla lehtiä lojumassa. Risuja ja oksia on kuitenkin tiili lennättänyt, niitä pitää joku päivä poistella. 

  Ei pukkaa lehteä koivikko. Jos olisi veneliikennettä, niin eivät nyt pääsisii salaa ohi ajamaan. Vaan ei ole. Ehkä viikonloppuna jokunen ohi usmuuttaa.