Narratiivi on syrjäyttänyt sanan tarina. Sitä käyttävät poliitikot, julkisuuden henkilöt ja tavikset. En ole ihan saletti, että käyttävätkö aina ihan oikeassa paikassa. Jossain somessa, taisi olla Bluesky (poistuin X:sasta, olen Blueskyssä) jonkun kysyvän, kuinka tämä narratiivi loppuu? No, eihän se mikään narratiivi ole, koska sillä ei ole loppua. Muotisanat tuppaavat ujuttautua yleiseen käyttöön ja muuttavat pian merkitystään.
Trumpin ja miljadöörikavereidensa vaikutuksesta maailmantilanteeseen voisi tehdä narratiivin. Narratiivihan on joko tositarina, tai kuvitteellinen juttu, tai näkemys/ennuste tulevasta. Narratiivilla on kuitenkin oltava alku, keskikohta ja loppu. En kuitenkaan ryhdy profetoimaan tulevaisuutta.
Perjantaina käytiin Lahden visuaalisten taiteiden museo MALVASSA. Kerran vuodessa siellä ollaan poikettu. Jo siksikin, että tykkään Mallasjuoman vanhaan tehdaskiinteistöön rakennetun MALVAN tiloista ja koko miljööstä. Jos "rahhaa ois ku huttua", niin muuttaisin mieluusti Malskin alueelle.
Tällä hetkellä on MALVASSA meneillään viisi näyttelyä: Ilkka Halso: Maiseman tasot, Kaarlo Stauffer: Fantasmagoria, Maistiaisia Malvan taidekokoelmista , Pauliina Mäkelä: Pneuma, sekä Juuret – Aarteita kokoelmista. Tuo viimeinen on jatkuva näyttely, ja sen olimme jo aiemmin nähneet.
Ei mitään euforiaa yksikään näyttely aiheuttanut. Ehkä mielenkiintoisinta antia olivat Ilkka Halson valokuvat ja videot. MALVAN nettisivua lainaten:
Valokuvia ja liikkuvaa kuvaa yhdistävä kokonaisuus pohjautuu Halson pitkäkestoiseen taiteelliseen projektiin. Dronesta rakentamansa salamavaloalustan avulla hän valaisee pimeitä maisemia ylhäältä. Halso käyttää kauko-ohjattua valoa pensselin tavoin maalaten esiin yksityiskohtia maisemista.
Myös Pauliina Mäkelän lyijykynä piirrokset ihastuttivat. Esittelyssä sanotaan:
Mäkelä on tunnettu teknisesti realistisista ja tunnelmaltaan kiehtovista ja unenomaisista piirroksistaan. Hän yhdistelee taiteessaan usein myös kokeellisia menetelmiä sekä analogisia tekniikoita.
Tällä kertaa ei nautittu mitään alakerran viihtyisässä kahvilassa. Hilppa oli loihtinut mustikkapiirakkaa, joten kotiin kahville MALVASTA palattiin.
Aamulla kävin pakollisella lenkillä Vaarallinen oli taas keli. Osa reiteistä oli jo sulaa, mutta yli puolet oli muhkuraisessa jäässä ja heikosti hiekoitettua. Kieli keskellä suuta siellä saa dallata. Olisi viisaampaa ottaa kuntopyörä käyttöön, mutta en isommin tykkää sisällä pyöräilystä.
Iiriksellä on taas kisat. Tällä kertaa Haminassa. Aikaisin olivat jo lähteneet ajelemaan. Nyt samassa sarjassa kilpailee myös vuoden tai kaksi vanhempia luistelijoita. Saa nähdä, kuinka tyttö pärjää?
Loppuun kuva Anttolan VPK:n nuorista vuonna jotain 1962 tai 1963. Joku paloharjoitus kai kyseessä? Ja paikka Paajalan talo? Osan toki tunnista, mutta jokusia nimiä, en edes naamoja saa mieleeni. Minulla on kuitenkin joukon hienoin hattu, vaikka itse sanonkin. Asiassa ollan, vaikka ei meistä Kalifornian metsäpaloissa isoa apua ehkä olisi ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti