CHAUFFÖR JA VISITOR

  Eilen toimin kuljettajana. Vein Hilpan ja Jonin veljen Tompan vaimon Emmin Helsigin jäähallille katsomaan Finlandia Trophy Helsinki -kilpailua. Puoli yhden maissa jätin heidät hallin eteen. Anna ja Iiris olivat myös tulossa, julkisilla. He olivat myös perjantaina kisaa seuraamassa. 

  Hallilta suuntasin Maunulaan tapaamaan ystävääni Ristoa (tuttavien kesken Ruikku). Olin Ruikulle edellisenä päivänä soittanut, joten hän oli paikalla. Oli myös valmistautunut tulooni: oveen oli teipattu paperiarkki, missä luki: RÄIHÄMÖISEN VERSTAS. ELINIKÄINEN PORTTIKIELTO. Sisään pääsin kuitenkin. 

  

  Riston asunto oli suunnilleen samassa mallissa kuin viimeksi poikkesin. Varmaan viisi vuotta aikaa on siitäkin ehtinyt kulua. Jos mahdollista, niin vieläkin enemmän oli tavaraa pöydillä, kaappien päällä. lattioilla, sohvalla, tuoleilla, joka paikassa. Kitaroita, muita soittimia, uistimia, lusikoita, puukkoja, sormuksia, patsaita, vinyyli- ja cd-levyjä, vaikka mitä. Tarkkaan sai lattialle jalkansa asettaa, varoa, mihin kankkunsa laittoi. Kerran istuin sohvalle hämärässä olohuoneessa. Suoraan ukuleleen päälle. Toisella kerralla sovitin takamustani nojatuoliin. Muutama uistimen aihio takaposkiin pisteli. Ilman koukkuja, onneksi. Taiteilija on taiteilija.

  Vein tuliaisiksi muutaman valokuvapaperille printatun kuvan vanhoilta ajoilta, sain mukaani pienoispatsaan.

   

  Taitelijan ajatukset ovat joskus maallikolle vaikeaselkoisia. Mitä lienee ollut Ristolla mielessä, kun on patsaan muotoon ikuistanut raskaana olevan naisen vartalon, jolla on Väinämöisen pää? Kovaa hommaa joka tapauksessa on noiden juttujen tekeminen. Siis ihan teknisesti. Ensi Risto tekee vahasta mallin. Pikkutarkan mallin teksteineen. Sitten hän lähettää sen Kirkkonummelle erääseen valimoon. Siellä mallista tehdään muotti, missä teos valetaan. Kun posti tuo valetut kappaleet, alkaa viimeistely: puhdistus, kiillotus, uistimien koukutus, mitä kaikkea nyt asiaan kuuluukaan. 

  Inspiraatio ja sen aikaansaama tulos on asia erikseen. Aikaa inspiraation saamiseen ei varmaan voi arvioida, se pläjähtää päähän milloin haluaa.  Ajatus kehittyy luultavasti mielessä. Ruikku istahtaa työpöydän ääreen, ottaa vahalaatikon, aloittaa tunteja kestävän aherruksen. 

 Ruikun elämä on kahden kauden välillä soljuvaa tasapainottelua. Nyt on menossa hankalampi jakso. Eksentriseksi joku varmaan hänen käyttäytymistään arvioisi. Minä osaan hänen kanssaan toimia. Ihan mukavaa oli Ristoa pitkästä aikaa nähdä livenä.

  Maunulasta suuntasin Lähderantaan tapaamaan Jonia ja Liisaa. Sinne olivat ehtineet myös Tomppa ja tyttärensä Millan kanssa. Milla, joka myös luistelee, oli päivällä harjoituksissa, joten he pääsivät vasta iltapäivällä matkaan, mutta Tompan kyydissä sitten Emmi ja Hilppa kotiin hallilta tulevat.

  Milla on hieman Liisaa vanhempi, joten leikit sujuivat sillä tarmolla, että ei Liisa paljon ehtinyt Peppe-papan kanssa jutella. 

  Joni keitti kahvit, löytyipä mudcakeakin. Tovi juteltiin, sitten lähdin ajelemaan kohti Hollolaa. Loppumatkasta muuttui keli kurjaksi; vetää pieksi kaatamalla, tuuli tuntui peltoaukean kohdalle tultaessa autoa ravistelevan. Sade loppui suunnilleen samaan aikaan, kun auton katokseen ajoin. 

  Hilppa tuotiin kotiovelle ennen yhdeksää. Ei suomalaisten luistelijoiden menestys ollut kummoista. Paitsi pariluistelijat tulivat kolmanneksi. Taso on maailmalla kova. Ihan huippuja ei paljon noissa kekkereissä ollut, mutta laelle on tungosta. Saa nähdä, toivottavasti, mihin asti Iiriksen tie johtaa. Hilppa on juuri lukemassa kirjaa Laura Lepistöstä. Ihan samanlainen on Lauran polku aikanaan ollut kuin se jota Iiris nyt etenee.  

  Lorun loppu, kohta syödään, hetki huilataan, sitten ulos aurinkoiseen ilmaan lähdetään. 

ASETTUMISTA

  Aletaan päästä normaaliin asumiseen. Remontin suhteen, snadia viilausta lukuunottamatta, kaikki alkaa olla kunnossa. Tavaroita ollaan laiteltu paikoilleen. Perjantaina kävin tilaamassa vaatehuoneeseen muutaman hylly ja vaatetangon. Ostin myös valkoista maalia. 

  Eilen sitten maalasin vaatehuoneen seinät. Sen jälkeen kävin hakemassa tilaamani hyllyt. Eipä taaskaan mennyt kohilleen! Kun kotona malliksi yhtä hyllyä sovitin, niin sepä ei ollut käypänen. Syvyys oli liian suuri. Piti olla 45 senttiä, mutta oli 54! Tarkastin tilausvahvistuksesta. Sen mukaisesti olivat hyllyt sahanneet.

  Ajattelin, että onkohan tässä käynyt samalla tavalla kuin minulle tuppaa kirjoittaessa käymään. Menee näet peräkkäiset vokaalit väärin päin. Eli diftongi kääntyy. Näissä blogeissani joudun niitä virheitä jatkuvasti korjaamaan. Taitaa jokusia jäädäkin. Sitten äkkäsin, että ei samaa lukihäiriösyndroomaa ollut, tuo väärä syvyys. Muistilappuun, minkä mukaan hyllyt tilasin, olin hyllyt piirtänyt, mitat tietysti milleinä laittanut. Tai no, miksei? Jos kerran kirjoittaessa "vuosi" on "vousi", niin miksei "450" voi olla "540"?

  Oli miten oli. Se muistilappu päätyi tilauksen jälkeen kalusteliikkeen roskikseen. Turha asiaa murehtia. Ja vaikka myyjä olisikin lapultani mitan väärin lukenut, niin olisihan minun pitänyt tilausvahvistuksesta se tarkistaa. Vaan en tarkistanut. Joten hyllyt kyytiin, takaisin noutopaikalle. Ystävällinen mies, joka oli tilauksen antanut, sujautti pöytäsirkkelillä nopsasti hyllyt oikeaan kokoon, puhalsi vielä paineilmalla pölyt pois, kiepautti pari kierrosta muovia ympäri, jotta eivät luistelisi peräkontissa. Kiitoskaupalla siitä selvisin. 

  Aamulla asensin vaatetangon, porasin kannakkeille reiät, laitoin hyllyt paikoilleen. Sillä aikaa imuroi Hilppa makuuhuoneessa sängyn patjat, siivosi huoneen muutenkin. Sitten luututtiin vaatehuoneen lattia, päästiin laittamaan vaattetta ja muuta tavaraa takaisin. Osa lähti tai lähtee kierrätykseen, osa jäteasemalle. Kaikki säilytettäväksi katsottu saatiin uudistuneeseen vaatehuoneeseen hyvin mahtumaan.

  Sitten jatkettiin siivousta. Nyt on huusholli puunattu. Alkaa tuntua kodilta taas. Täällähän voi vaikka asua! No miksei voisi? Kohta 40 vuotta ollaan opeteltu.

  Hilppa katsoo jotakin ohjelmaansa, minä koetan vääntää diftongit oikein. Äsken katsottiin yhdessä Areenalta yksi osa La Promesaa. Oletteko seuranneet? Jos ette, niin älkää edes harkitko aloittamista! Me koukkuunnuttiin tähän espanjalaiseen 1. maailmansodan alkuaikoihin sijoittuvaan saippuasarjaan kesällä 2023. Sitä esitetään arkipäivisin Teemalla. Me kuitenkin katselemme Areenasta, minne maanantaisin tulee sen viikon jaksot nähtäviksi. 

  1. kaudessa oli 122 jaksoa, 2. kaudessa 119 jaksoa, ja meneillään olevassa kaudessa 3 250. Nyt ollaan 3. kautta tuijotettu 80 jaksoa. Tuijotettu sarjaa, missä kaikki keskustelut, varsinkin dialogit, on kirjoitettu niin pitkiksi ja perinpohjaisiksi, että alkaa silmä lupsaa. Juonen eteneminen on varovasti sanottuna hidasta. Useammin kuin harvoin ollaan ihmetelty, että miksi ihmeessä me tätä tuijotetaan. Silti joka maanantai räpsähtää Areena päälle. 

  Kun näin pitkällä ollaan, niin kärsitään tämä kieroilua ja murheellisiakin käänteitä sisältävä rakkaustarina loppuratkaisuun saakka. Tai no, jos kolmannen kauden 250 jaksoakaan ei tuo ratkaisua, vaan edessä on seuraava, arvattavasti 390:n jakson  kausi, niin ehkä hermo ei enää kestä. 

  Pitemmittä kirjoituksitta: näin meillä tänään.

KAIKKI ON HYVIN

  Keskiviikkona vene talvenviettoon laitettiin, Hollolaan ajeltiin. Veneen ylösnosto ja huolto sujuivat totuttuun malliin. Harjakaisiksi kahvia ja hirven kieltä leivän päällä, mukaan hirven- sekä peuranlihaa. Se taas siitä venepaikan vuokrasta ja huoltoavusta. 

  Kotona oli kaikki aikalailla mallillaan. Sähkötkin toimivat sauna- ja pesutiloissa. Pieniä viimeistelyjä vielä on, mutta asumiseen voi jo hyvin aloittaa.

  Ollaan hiljalleen siistitty paikkoja, sitä mukaa tavaroita paikoilleen laiteltu. Eilen oli loppusiivous. Vaatehuoneeseen tilasin uusia hyllyjä. Tilan maalaan maanantaina, sitten hyllyt paikoilleen, vaatteet ja kama tiukan kriteerin läpäisseenä sijoilleen. Oma loppusiivous huushollissa varmaan ensiviikon loppupuolella. Menee samalla joulusiivouksesta.  

  Pientä ja keskisuurta ongelmaa on ollut. Kuten aina. Ostin eilen uuden Kärcherin ikkunanpesijän, koska vanha jäi eläkkeelle kesällä. Tai huonommin laitteelle kävi, se toimitettiin sähkökoneiden hautausmaalle Metsäsairilan jäteasemalle. 

  Laitoin tuliterän koneen kotona latautumaan, Mitään ei tapahtunut. Ei merkkivaloa, ei hörähtänyt, vaikka oli toista tuntia piuhassa. Kävin ap. sen liikkeessä vaihtamassa. Uusista uusin on latingissa. Samoin elkein. Mitään ei tapahdu. En enää tänään jaksa lähteä valittamaan. Olkoon, kele, laturissa vaikka aamuun! Jos ei vieläkään toimi, käyn rahat takaisin, ostan jonkin muun tilalle. 

  Hankittiin myös suihkukaappiin uusi koriteline. Sellainen lattian ja katon väliin kiristettävä malli. Neljä koria, nyt mahtuu saippuat, samppoot, hoitoaineet, mitä niitä nyt onkaan? 

  Senkin yksinkertaistakin yksikertaisemman tekeleen kanssa meinasi tulla ongelmaa. En äkännyt korkeuden säätöä oikeasta kohti avata ja lukita. Onneksi täällä hääräävä timpuri osasi kysyttäessä näyttää oikea tavan. Bilteman ohjeissa ei, se on todettava, ole kehumista. Mutta ei syy niissä ollut. Syy oli siinä, että yksinkertaisen tuotteen kasaamiseen ryhtyi vielä yksinkertaisempi henkilö. Nyt pystytetty koriteline kruunaa siivotun ja käyttövalmiin pesuhuoneen suihkunurkkausta. 

 Tänään ei ei enää isommin hikoilla. Huomenna ehkä taas jotakin. Meillä menee siis hyvin. Paitsi että polvi on alkanut keljuilemaan urakalla. Nyt siinä esiintyy viiltävää kipua eri kohdassa kuin entinen, ei kovin viiltävä kipu tuikki. Välillä meinaa mennä jalka alta. Hetken päästä saattaa kipu hellittää, voi lähes normaalisti liikkua. 

  Kaiken kaikkiaan meillä menee hyvin. Paitsi että Trump valittiin taas pressaksi. Se toi synkkyyttä mieleen. Kaikki sama alkaa kuin kahdeksan vuotta sitten. Luultavasti potenssiin kaksi. Trump ja samanmieliset kun saavat mandaatin, niin hyvä ei heilu. Messiaaksi itsensä hullujen kannattajien ansiosta nostanut, vähintään Teksasin kokoisen egon omaava äijä tulee olemaan vaara koko maailmalle jo ilmastodenialistin ominaisuudessa. 

   Meillä on siis kaikki hyvin. Ja huomenna mennään Antti Aution keikalle. Loppuun siteeraankin pätkän Antti Aution biisiä Kaikki on hyvin. 

  Kaupungit hukkuu ja kaikki on hyvin 

  Kaikkeen tottuu ja kaikki on hyvin 

  Puolustusvoimat ja kaikki on hyvin 

  Pako maalle ja kaikki on hyvin 

  Ihmisvirrat ja kaikki on hyvin 

  Pimeätaiteet ja kaikki on hyvin 

  Palosireeni ja kaikki on hyvin

KAUDEN YHTEENVETO

  Viimeistä päivää vietetään. Lähes kaikki tarvittava on talven varalle on tehty. Äsken kippasin sadevesitynnyrin talon nurkalta nurin, tyhjensin kusipöntön (hienommin suotovesiastia). Iltapäivällä laitetaan APK talvikuntoon. Aamuksi ei oikeastaan jää kuin vesiputkiston ja varaajan tyhjennys. 

  Ulkona on nollakeli, lämpöasteille alkaa mennä. Pakkaset ovat täällä erää ohi. Kosteaa pihalla on, eikä mitään tähdellistä tekemistä sieltä löydy, joten ajankuluksi teen yhteenvetoa kohta taakse jäävästä puolivuotiskaudesta. Mehän emme elä kvartaalitaloudessa, vaan eloamme kuvaa sana biannual. 

  TOUKOKUU:

  Saareen tultiin 4. toukokuuta. Tavanomaisesti sujui muutto. Aluksi piha- ja kasvimaatöitä. Sää keskimääräistä. Loppukuussa pitkä hellejakso. Luonto ja istutukset rävähtivät kasvuun. 

  Työnjakoa helteen keskellä? No, ei  sentään. Mutta enhän tietysti kuvaan pysty kesken aherruksen nappaamaan. 

  KESÄKUU:

    Ilmat suotuisia; lämpöä piisasi, vettä välillä kaivattiin, lopulta sitä aina sateli. Perhe Tiilikainen tuli juhannuksena: Joni palasi vielä duuniin, Anna ja lapset jäivät saareen. 

  Kesäisiä päiviä loppukuussa, vesikin lämpeni mukavasti. 

  HEINÄKUU:

  Perhe Tiilikainen ei paljon ehtinyt saaressa olemaan. Iiriksellä oli leirejä, Anna oli mukana. Joni ja Liisa muutamia päiviä alkukuusta täällä viettivät. Loppukuusta sentään koko perhe reilun viikon kesästä nautti. Iiris ja Liisa enimmäkseen vedessä. 

  Sieniä alkoi poksahdella. Tuli jopa minulle, sienimiehelle, ennennäkemätön kantarellivuosi! Helteisiä jaksoja oli, mutta vettäkin sateli. 

  Hankkimistamme käärmekarkottimista rantakäärmeet viis veisasivat. Kyitä en tainnut bongata lainkaan koko kesänä.

  ELOKUU:

  Satoa alkoi tulla. Kaikkia, mitä oltiin kasvamaan laitettu. Ylipäätään hyvä vuosi. Normaalimäärän, jopa enemmän, istutukset tuottivat. 

  Suolasienet sain taas yhdellä oikea-aikaisella reissulla kerättyä. Tatteja ei kohdalle suuria määriä osunut, mutta vähän pakkaseen niitäkin laitettiin. Kantarellien keräämisestä sain vain uneksia. Paitsi, jos ruokapöytään tarvittiin. Ei paljon himosienestäjää helpottanut; viisi minuuttia, parisataa askelta, homma tehty. 

  Mustikkaa oli kohtalaisesti tässä saaressa. Ei tarvinnut muualta mennä haalimaan. Sosiaaliset tapaamiset tuli tehtyä. Me ensin Vilhusilla, sitten Moisalat täällä. 

  Heinäkuussa tehty terassi odottaa vieraita.

  SYYSKUU:

  Lihansyönti oli ilmastoystävällistä. Tomaattia, kesäkurpitsaa, muikkua, ahventa, sieniä, valtaviksi paisuneita pottuja. 

  Puolukkaa löytyi myös Avokkaansaaresta sopivasti. Hiljalleen alkoivat mietteet kääntyä pian tapahtuvaan Pariisin matkaan. Ja aika riensi. Hiljenevää vesiliikennettä hallitsi muutaman kerran viikossa ohi ajava valtava tukkiproomu. 

  LOKAKUU:

  Pariisin lennettiin. Hieno reissu, huono tuliainen. Tautia kaikille aikuisille tuli. Sitkeääkin, lääkärin apua tarvitsevaa. Nyt ne on kärsitty.

  Illanviettoa kortteerissa Alfortvillessä. Tv ei muuten tainnut olla auki kuin ensimmäisenä iltana, vaikka sellainen löytyi kahdesta huoneesta. 

  Lokakuu matkan jälkeen oli hieman erikoinen. Tautien parantelua, hieman kalastusta, hieman kesken jäänyttä polttopuuhommaa, lopuksi paikkojen talvikuntoon laittamista. 

  MARRASKUU:

  Nämä muutamat päivät on paikkoja nuohottu, Hollolassakin ehdittiin käydä. Ja Keravalla Iiriksen kisoja katsomassa.

  4. toukokuuta tultiin, 6. marraskuuta lähdetään. Joulun yli riittää puuhaa. Varmaan viimeistää tammikuun lopulla alkaa mielessä väikkyä maaliskuu ja viikko pari saaressa. 

  Piha eilen aamulla. Ei enempää lunta täällä ole ollut. Tuokin on enemmän huurretta. 

  Melko typistetty oli yhteenveto. Talven lyhyinä päivinä ehkä ehtii Päätalomaiseen tyyliin asioita selittää. 

EDESTAKAINEN

  Käytiin reilun vuorokauden trippi Hollolassa ja Keravalla. Siitä kohta lisää. Sitä ennen kuitenkin tapahtui myös. Nimittäin perjantaina loppui kaivosta vesi. Tai ei ihan, mutta loppui kuitenkin. Vähäksi aikaa. 

  Hilppa jo pari päivää aiemmin arveli, että riittääköhän vesi kaivossa? Minä siihen, että kyllä se varmaan piisaa, enkä mennyt kurkistamaan tilannetta. No, kun oltiin pesty päivän mittaan kolme koneellista pyykkiä, yksi täyttö astianpesukoneella, niin loppuihan se vedentulo! Minä tietysti otsalampun kanssa kaivoon kuikkimaan. Joo, tyhjää hörähteli pumppu. Onneksi olin sen asentanut reilusti irti pohjasta, joten avasin käyden, laskin pumppua noin perikymmentä senttiä. Sehän tietää metrin renkaassa noin 155 litraa. Muitta pumpun pirulainen lopettikin käymisen. Ensin se korahteli, sitten noup! Tarkastin sulakkeen, kunnossa. Ei auttanut kuin lähteä hakemaan järvestä vettä, laittaa suodatintorniin valumaan. Meillä on onneksi tuo talousveden tekijä sähkökatkojen ja talvikäyntien varalle. 

  Puolen tunnin kuluttua avasin hanan. Vettä tuli ku Turusen pyssystä! Jonkun turvareleen pumppu oli kai lyönyt päälle, kohta sen vapauttanut. Päätettiin, että hanavettä säästeliäästi lotrataan, astianpesukonetta ehkä kerran vielä pyöritetään, käytetään suodatettua järvivettä juomavetenä.

  Lauantaiaamua siis ampaistiin hämärissä kohti Hollolaa. Tavaroita lähti kotiin. Peräkontti täynnä, takapenkkikin sai osansa. Hieman lunta ripeksi, kun tien päälle päästiin, mutta maassa sitä ei ollut. Lunta alkoi näkyä ennen Heinolaa, lisää tuli taivaalta. Lahdessa käytiin hautausmaalla viemässä havut ja kynttilät. Lunta oli varmaan 20 senttiä! Ja lisää tuli tulemalla. Lähes räntänä. Navakka tuuli heitteli isoja lumipaakkuja puista. Muutama läjähti mukavasti keskelle päälakea. Olisi tehnyt mieli kiroilla, mutta, pieteettisyistä, pidättelin karkeimpia ilmauksia. Vaatteen siellä kyllä kastuivat. 

  Kotona käytiin lasti purkamassa. Havaittiin, että alakatot oli jo tehty. Vaatehuoneesta puuttui yksi kotelointi, keittiön tiskialtaan alakaapin ja wc:n allaskaapin hyllyt ja ovet olivat asentamatta takaisin, eikä saunaosastoon ja kh-huoneeseen tullut sähköä. Huomenna soitan urakoitsijalle, kysyn lähinnä sähkön saamisen aikataulusta. Ei ole kivaa käydä suihkussa kynttilänvalossa. Eikä pesukone edes toimi. Kynttilällä. Vaikka ei sähkäriä meidän tarpeisiin heti saada, niin toimeen tullaan. Hätätapauksessa pyykkiä voi pestä automaattipesulassa. Eikä puhtaat kalsarit ekaan viikkoon lopu. 

  Kun tavarat oli purettu, tilannearvio tehty, kuivia vetimiä vaihdettu, lähdettiin käymään Hollolan kirjastossa, minne sentään yksi meidän kolmesta kortistamme vielä kävi (Lastukirjaston päivitys poisti kaksi). Sitten ajettiin Matkakeitaalle syömään. 

  Keravalle suunnattiin hyvissä ajoin; oltiin hallilla yli tunti ennen Iiriksen sarjan alkua,

  Lopulta kyseinen kisa pääsi alkamaan. neljä kuuden tai seitsemän tytön ryhmää, Iiris luisteli toisen ryhmän viimeisenä. 

  Videoin luistelun. Kuvatessa ei jännitys päässyt kovin pahasti iskemään. Hyvin luisteli Iiris. Vaikeammat hypyt onnistuivat hienosti, mutta helpoimman, ritin, hän pyllähti. 

  Tyytyväinen oli tyttö selvästi itsekin. Kun Iiris muiden saman seuran tyttöjen kanssa luistelun jälkeen tuli luoksemme katsomoon, totesi hän hymyssä suin "meni ritti pilalle".

  Kun ennen kahdeksaa kotiin ehdittiin, laittoi Anna tukokset. Iiiris oli 7/26, Hyvä suoritus. Ensimmäinen kisa uudella ohjelmalla, ja joukossa oli parikin vuotta vanhempia. Toki oli samanikäisiä, pari nuorempaakin. Ohjelma hioutuu vielä, ja jos kaikki osuu kevättalvella kohdalleen, niin tulos saattaa olla vaikka kuinka hyvä. Toivottavasti saadaan mennä silloinkin katsomaan.

  Tänään lähdettiin aamukahvilta kohti Anttolaa. Jo yhdeksältä oltiin Urpolan Lidlin ovenkahvassa kiinni. 

  Nyt uunit lämpiävät. Saunakin iltapäivällä. Pari kokonaista päivää vielä. Alkaa lahdenperiä jo jäähän vetämään, vesi kaivossa on lähes finaalissa. Siis merkit sellaiset, että on aikakin poistua. 

  Loppuun pari huonolaatuista kuvakaappaus ottamastani luisteluvideosta. Kuva huono, Iiris hyvä!

OVENSUUKYSELY

  Pikkupakkanen. Saattaa hiutaleen pari lunta päivällä sadella. Ennusteet kertovat, että tulevina öinä pakkasen puolelle menee mittari. Ei huolta; veden voi päällä pitää, kiitos sulapitokaapelin. 

  Kävin heti aamusta viemässä lastin tavaraa autolle. Huomenna lisää. Viedään mennessämme, kun lähdetään Keravalle. Ei jää hirveää määrää roudattavaksi viimeiseen lähtöön. 

  Yksi yö ollaan kotona, kaaoksen keskellä. Sunnuntaina vielä saareen, keskiviikkona muutto. 

  Enää ei ole isommin pakollista duunia tekemättä, eikä vapaaehtoiseen ei ole kiinnostusta. Kirjatkin on palautettu Anttolan kirjastoon. Siispä, tekemisen puutteessa, suoritin ovensuukyselyn. Ovensuukyselyitä tehdään tietääkseni vaalien yhteydessä äänestyspaikoilla, mutta soin itselleni vapauden hieman säveltää käytäntöä. Siispä kysyin jokaiselta Saarelan tilalla asuvalta kaksi kysymystä:

  1. Kumpi voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit, Kamala Harris vai Donald Trump?

  2. Kumman toivot voittavan Yhdysvaltain presidentinvaalit, Kamala Harrisin vai Donald Trumpin?

  Kysymyksiin vastattiin seuraavasti:

  1. Kamala Harris 50%, Donald Trump 50%.

  2. Kamala Harri 100%, Donald Trump 0%.

  Kyselyyn osallistui 100%  Saarelan asukkaista. Virhemarginaali on 0%. 

  Hieman jälkipyykkiä. Itse asiassa kysymys 2. oli retorinen, vastaus oli ennakkoon selvä. Kysymyksen 1. kohdalla tuli hajontaa, sillä minä osoittauduin meistä pessimistisemmäksi. 

  Niinpä niin. Sitä tivolia on luvassa ties kuinka kauan. Pressanvaalitivolia. Jos kovin tiukaksi menee, ja Harris voittaa, saattaa tapahtua vaikka mitä. Sisällisota 2? Jos pidäkkeetön itsevaltiaaksi pyrkivä ei saavuta tavoitettaan, eivät pidäkkeettömät kannattajat isoa vinkkiä tarvitse. Eikä siinä maassa ole pyssyitä pulaa. 

  Sellainen on tämä maailma, ainakin läntinen maailma. USA:n vaalin lopputulos vaikuttaa kaikkiin, tavalla tai toisella. Minun kohdallani myös. Ainakin vitutuskäyrään ja sitä kautta mielialaan. Tätä kai ennakoin kyselyssä. Tiedostamatta, pehmentääkseni väärän voittajan vaikutusta. 

  Se vaaleista. Odotellaan oikeita ovensuukyselyitä. Ja, pelon sekaisin tuntein, lopullisia tuloksia. 

  Tänään syödään ahventa ja siikaa. Tänään käydään saunassa. Huomenna toinen meininki. 

  Vedenpinnan laskusta laitan loppuun havainnekuvan. Tilanne eilen ja 23. kesäkuuta rinnan. 

AIKATAULUN ARVOITUS ⩗

  Aikataulu on täsmentynyt. Soitin eilen puhelun Hollolaan. Sain tiedon, että meidän asunnossamme on putkihommat tehty; sekä kylmä- että lämminvesi toimivat kaikilla vesipisteillä. Alaslaskukattojen osalta tilanne on sellainen, että timpuri on luvannut niitten olevan meidän kämpässämme valmiit tiistaina 5. marraskuuta. Nämä tiedot tekivät päätöksen helpoksi. Me muutamme Hollolaan keskiviikkona 6. marraskuuta. 7. päivä on rokotuspäivä, silloin Hollolassa pitää olla. Sen jälkeen ei uusien tietojen perusteella tarvitse enää saaressa käydä. Laitetaan asiat talvikuntoon ensiviikon alussa. Keskiviikkona aamulla vesi pois päältä, putket tyhjiksi, vene talviteloilleen, maaliskuussa nähdään!

  Samalla kun muuttopäivä varmistui, voitiin tehdä myös lippuvaraus. Meillä oli jouluna saamastamme  lahjakortissa vähän rahaa jäljellä, käyttöaikaa enää vajaat kaksi kuukautta, joten hankimme liput Antti Aution keikalle Lahden Sibeliustalon Finlandia-klubilla 9. marraskuuta. Siihen on hyvä lopettaa metsäläisen elämä, siirtyä talvikauden käytäntöön. 

  Metsäläiselämään otettiin jo etäisyyttä Pariisin matkalla. Ihan kunnolla revittiin meidät irti Luonterin maisemista. Ensi lauantaina edetään taas pienin askelin matkalla urbaanimpaan elämään; mennään Keravalle katsomaan Iiriksen luistelukisoja, viikko siitä Antti Aution keikalle. Eiköhän näillä toimenpiteillä aleta sulautua normaaliin talvikauteen. 

  Lumisateita, yöpakkasia, tuulta. Syksyistä on jo keli. Kyllä täältä pois joutaa. Huomenna vielä mennään Mikkeliin. Syötävää muutamaksi päiväksi täytyy varata, Motonetistä ostaa moottoriin öljynsuodatin sekä vaihteistoöljyä. "Moottoriöljyä on vielä varastossa", kertoi huoltomies Haneli. 

  Hyvällä mallilla valmistelut ylipäätään ovat. Sen verran olen joutunut tavoitteistani tinkimään, että polttopuiden teko jää vaiheeseen. On ollut tautia, on ollut vaivaa. Eli ensi vuonna, uusin voimin?, taas klapihommiin. Kyllä uusi kesät kaiken muuttaa voi. 

  4. toukokuuta saareen muutettiin, 6. marraskuuta saari jätetään. Puoli vuotta tulee kevyesti täyteen. Tänä aikana on veden pinta käynyt tosi korkealla. Nyt se on laskenut huipustaan ainakin yli 80 senttiä. Ja lasku tuntuu jatkuvan. Vielä vettä riittää väylillä ajella. Keväällä alkaa taas pinta kohota. Saisi nousta lähelle tämän kesän lukemia. Alhaisemiolla luvuillakin pärjätään. 

  Loppuun otos toukokuun 4. päivältä. Tuosta hetkestä tähän päivään on tapahtunut; ovat puut lehtensä kasvattaneet, ne pois varistaneet, on Lehkosen pariskunta muistoja taas yhdestä kesästä kerännyt, niitä karistamatta säilyttää. Ainakin vielä, toivottavasti kauan.