ÄÄNET ANNETTU ETC.

  Käytiin Mikkelissä. Aamusta lähdettiin, meni yli puolen päivän paluu. Oli monta paikkaa, joihin oli tarkoitus mennä. Niin monta, että piti eilen kauppalapun laitaan piirrellä tiekartta: Bensis, Puuilo, Stella, Minna Torikahvila, Luhdan myymälä, kirjasto, Lidl.

 

  Bensikseltä ostettiin bensaa, kuinka muuten, veneeseen. 

  Puuilosta viisi säkkiä puutarhamultaa (tulevia, vielä määrittelemättömiä tarpeita varten), parafiiniöljyä saunan lauteiden käsittelyyn, sekä jänisverkkoa laitettavaksi salkopavun eteen esteeksi kaikille niitä havitteleville. 

  Stellassa käytiin äänestämässä, sekä S-Marketista Marskin jälkiuunileipä.

  Minnan Torikahvilassa kahvit ja rahkapiirakat nautittiin. Minna oli tiskin takana, vaikka yritys on vaihtanut omistajaa. Joku sana vaihdettiin. 

  Luhdan myymälässä Kauppakeskus Aleksissa poikettiin. Hilppa osti lippiksen.

  Kirjastossa käytiin hankkimassa Lumme-kirjaston kortit. Monia vuosia ollaan kesät kokonaan Anttolassa jo vietetty, mutta vasta nyt tajuttiin, että ei aina tarvitse Hollolassa käydessä lukemista hakea. Kirjastokäynti poiki vielä yhden etapin: koska Hilpan havittelema opus, joka eilen näytti olevan hyllyssä, oli lainattu, mutta ei hätää, kirjaston rouva tsekkasi pyynnöstämme saatavuuden Anttolassa, ja olihan siellä, joten sitä kautta kurvattiin. 

  Kirjastossa oli myös äänestys meneillään. Tai no, mahdollisuus äänestää ainakin, sillä ei ketään meidän paikalla ollessamme tullut, eikä ollut, velvollisuutta suorittamassa. Liekkö vaalivirkailija pitkästymään päässyt, kun kyseli meitä äänestämään. Kerroin, että Mikkelissä jo ehdittiin se tehdä, mutta jos oltaisi tiedetty, että kirjan takia täällä joudutaan käymään, niin saletisti olisi pari ääntä Anttolan tilastoon napsahtanut. Vielä kyselin, että ei kai tämä nyt ole teiltä pois? Ei kuulemma ole. Hyvä, ettei jäänyt velan tunnetta. 

  Lidlistä ostettiin tietysti viikon eväät, vähän muutakin. 

  Tiekartta tuli siis toteutettua, vieläpä lisäyksellä. Nyt ollaan taas saaressa. Välillä ulkona, välillä sisällä ilmalämpöpumpun tarjoaman viileyden hellässä hivelyssä. 

  Sen verran pihahommiakin tehtiin, että otettiin taimilta aurinkosuojat pois. Nyt ne terhakkaina nauttivat aurinkokyvyistä. 

  Ottakoot, aurinkokylpyjä. Minä en enää oikein välitä. Sadetta odottelen kuin pilveä nousevaa. Taitaa odottavan ajalle käydä kuten tavataan sanoa. 

TAVAN TOUKOKUU

  Eilen käytiin Kangastalon Puutarhalla hankkimassa loput taimet. Siellähän oli aamulla lähes tungosta. Ehdittiin tarvittavat keräämään; kaksi kirsikkatomaattia, amppelitomaatti, kaksi kesäkurpitsaa ja kurpitsa. Sitten vielä daalia reunuskasveineen vanhaan muuripataan, sekä sankoon yksi marketta. 

  Tänään laitettiin kasvit maahan. Siis Hilppa laittoi, minä avustin. Nyt on kaikki istutettu. Paitsi herneen ja salkopavun siemenet. Ne löytävät paikkansa huomenna. Ilman avustajaa. Minulla on pientä puuhaa, kun kesänaapuria menen jeesaamaan. 

  On tämä tavan toukokuu. Yleensä ollaan istutuksia suojattu kylmältä, nyt kuumalta. Laitettiin kurpitsoille ja kirsikkatomaateille harso estämään auringon porotusta. Muutama päivä kannattaa pitää, että ehtivät juurtumaan.

  Omenapuu kukkii komiasti suojattujen kurpitsoiden takana.

  Suojattujen tomaattien takana puolestaan kuikkii raparperi koko komeudessaan.

  Kurkun taimet ovat vielä alunperin kylmän vuoksi laitetun harson alaa. Se varmaan huomenna poistetaan, koska ovat jo juurtuneet, alkaneet pituutta kasvaa. Peruna ja sipuli lykkäävät alkua, joten niitten päältä harso tänään sai lähteä. 

  Mittari näyttää nyt, klo. 16:33, varjossa 28 astetta. Äsken käytiin uimassa. Pintavesi laiturin päässä oli 22 astetta. Ja helle tuntuu jatkuvan, eikä vettä taivaalta ole lupeissa. Me kyllä pärjätään, järvessä pumppu, letkut neljään kohteeseen, mutta metsään asti eivät resurssit riitä.

  Kun on neljä kastelupistoolia käytössä, saattaa joku niistä keljuilla. Laatikollinen vanhoja onneksi on säästettynä. Taas yksi talon nurkalla alkoi vuotamaan. Minä Tollo Pelottomana syynäilin vanhoja vermeitä, löysin varaosia, homma toimii. Niin kauan kuin toimii. Olen nimittäin yhtä ansiokas korjaustöissä kuin eräällä työmaalla eräs "remppa", joka teki kahdesta paskasta moottorisahasta yhden kelvottoman. Mutta kannattaa yrittää, kun lähimpään rautakauppaa on 50 kilsaa ja venematka päälle. 

  Lopuksi kumarras nuorisolle. Nuorten EU-vaalien tulos on julkaistu. Saamieni tietojen mukaan ehdokkaista Li Andersson sai eniten ääniä, ja Vasemmistoliitto eniten puolueista. Äänestysprosentti oli alhainen, mutta silti. Meillä on toivoa. 

PELI ON PELATTU

  Eilen käytiin kotona. Illalla ajettiin Anttolaan nopeusrajoitusten sallimia rajoja lievästi uhmaten, jotta ehdittiin katsomaan Suomen peliä. Ehdottiin, katsottiin, todettiin: päättyi Leijonien taival mm-kisoissa. Päättyi urhean taistelun jälkeen. Tuomarien avustuksella, sanoo joku. No, sellainen kuva jäi, että melko helposti noita jäähyjä Suomelle tuli, ja joitakin jäi viheltämättä. Ruotsin jäähyjä, näin suomalaisen näin. Mutta paremmille hävittiin. Ilman Larmia ei olisi jatkoerää nähty. En siis ole katkera. En, koska urheilu ei ole elämää suurempi asia. Ei ainakaan penkkiurheilu. Eikä sohvaurheilu. 

  Tänään heräsin viiden tunnin yöunien jälkeen kauniiseen aamuun. Aamutoimet, aamukahvi, aamu-uutiset. Hilppakin nousi normaaliaikaan. 

  Kun aamujutut oli hoidettu, läksin katsomaan katiskat. Toisessa ei ollut ketään, toisessa oli. 

  Suurin painoi 920 gramma, seuraava hieman alle 800. Kahta pienempää ei olut tarve punnita. Hyvät fileet on jääkaapissa odottamassa.

  Muikkuakin alkaa saada, nimittäin Koistisen matalikolta. Paunettimies on saanut pyydöt järveen, ilmoitti Anttolan sivuilla, että Harvion muikkua myydään vanhan K-kaupan päädyssä klo. 11:00. Koistisen matalikko se meille ikivanhoille anttolalaisille on. Tänään ei ole tarvis käydä mujetta hakemassa, mutta seuraavan ilmoituksen tullessa luultavasti suuntaa keula kohti maalikylää. 

  Luonto kasvaa, rehevöityy maisema ihan silmissä. Vielä, mutta vettä huutaa. Huomiseksi povataan kolmea, neljää  milliä. Jos edes se tulisi, vaikka enemmän pitäisi. 

  Muuten elämä rahjustaa normaaliin tapaan; Venäjä muskeleitaan vilauttaa, hybridivaikuttaa, Kiina Taiwania pelottaa, Israel tappamista jatkaa, Orpo Purraa peesaa, Suomi kohisten kohti pohjaa vajoaa. Eli kaikki hyvältä vaikuttaa. 

  Antisemitismi on kuulemma lisääntynyt. Hölmöä hommaa. Antaa juutalaisten olla juutalaisia. Israelin johtoa tässä pitää vastustaa. 

  Vielä kerron, että selkä on vihoitellut yli viikon. Sehän niukahti, kun laitoin saunan uuniin puita. Tosi on. Varmaan joku väärä liike ja kylmät lihakset syynä. Välillä on tehnyt mieli vetäytyä lagereilleen lepäämään. En ole kuitenkaan niin tehnyt. Johtuu siitä, että olutvarastossa ei, piru vie, ole yhtään lageria, eikä myöskään mitään muista erityisistä oluttyypeistä. Siksi ei ole, että en ole erityisesti oluttyyppi. 

  Selkä tuntuu nyt aika hyvältä. Hyvä niin. Hilppa saa tästedes laittaa klapit saunan uuniin. 

JULKILAUSUMA

  Ilma vähän pariksi päiväksi viileni, mutta hilautuu taas kohti hellelukemia. Vettä vaan kaivataan. Ei välttämättä järveen, mutta maalle. 

  Puuhailua on riittänyt. Askelia kertyy päivässä mukavasti, ja mikä parasta, huomaamatta. Moneksi joutuu päivän mittaan muuntumaan. Imagoaan muuttaa uskottavuuden säilymisen vuoksi. Muutama esimerkki yhden aamupäivän ajalta. 

1. Kalastus

2. Työjohto

3. Grillaus

  Saatan joskus laittaa lisää esimerkkejä. Puutarhanhoito, paskan kuskaus, metsätyöt, remonttireiskaus, mm.

  Leijonien peli oli kaksi erää surkeaa seurattavaa. En muista, koska aiemmin on tullut noin paljon syöttövirheitä. Epävarmuus näkyi lähes kaikkien pelaajien otteissa. Neloskenttä ainoana jaksoi puurtaa vähemmillä virheillä. Onneksi kolmas erä kaiken muuttaa voi. 

  Ei kyllä kovin hyvää lupaa tälle illalle. Kaikki on kuitenkin omissa luistimissa. Tie voi katketa, tai voi johtaa torille. Nitrot esiin, illalla tv;n ääreen. Ps. Ei minulla mitään nitroja ole. Se on vain kielikuva. Pyydän anteeksi, jos olen nitroa oikeasti tarvitsevia loukannut. 

   Ulkoministeri kävi Englannissa allekirjoittamassa julkilausuman. Minä allekirjoitan myös sellaisen: Pelatkaa Leijonat tasollanne, ihan vaikka siksi, ettei Jukka Jalosen tarvitse lopettaa pestiään ikävästi. 

  Torstaina lähdetään taas päiväksi Hollolaan. Taloyhtiössä kesällä alkavan putkiremontin vuoksi on klo. 17:00 "pihakokous". Päätettiin mennä, vaikka ei meidän osalta ole mitään erityistä huomioitavaa. Kesäkuun alussa on ylimääräinen yhtiökokous, missä valitaan urakoitsija kahdesta yrittäjästä. Siihen osallistutaan etänä. 

  Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin Suomi pelaa puolivälieränsä, jos niihin pääsee, illalla 21:15, joten ehditään se hyvin katsomaan. Ruotsihan sieltä vastaan tulee, jos Sveitsiltä pinnakin otetaan. "Ehdottomasi ehkä legendaarinen, historiallinen ja eeppinen ottelu, jos niin käy", voisi Antsa ennakoida. 

SORMET MULLASSA

  Lauantain aamupäivä oli omistettu puutarhatöille. Jatkumona. Kasvulavoille hieman uutta multaa. Hilppa laittoi kasvamaan jo pinaattia, persiljaa ja lehtipersiljaa. Kesäkurpitsaa tulee aikanaan. Ja taidetaan laitaa yksi kurpitsa myös, koska se ei ole oikein aitan nurkalla viihtynyt. 

  Peruna on ollut keskiviikosta asti mullan alla, samoin sipulit. Nyt sinne pääsi myös porkkana. Harson alla saavat muhia, kohta jo alkavat pilkistellä.

  Valmistelin muurin sisään paikan salkopavulle. Lisää multaa pitää tuoda muutama säkki ennen kuin ne maahan laitetaan. 

  Tämä tirpponen oli tehnyt pesänsä muurin sisäpuolelle. Se ei välittänyt puuhastelustani, hautoi muniaan vaan. No, se on linnun tehtävä, minun puolestaan kasvulavojen asettelu. Kumpikin antoi toiselleen rauhan tehdä, mitä pitää tehdä. 

  Hilppa puuhaili vielä alakasvimaalla (se on osittain hylätty hyötykasvien kasvatuksesta). Tilliä hän sinne kuitenkin laittoi, silmäniloksi kehäkukkaa. 

  Vielä kylvi Hilppa niittykukkien siemeniä pussukan kaivon taakse kumpuun. Nyt alkaa olla tilanne hallinnassa. Lisää puutarhatöitä sitten, kun on aika istuttaa taimet, eli kurkku, kesäkurpitsa, kurpitsa ja tomaatti. Ai niin, herne ja salkopapu siemenistä myös, mutta vasta kesäkuussa. 

  Siinä se aamupäivä kului. Ehdin rannalla todeta myös sen, että on mainio rentukkavuosi. 

  Kuten tapoihimme kuuluu, on loppupäivä vapaata. Äsken syötiin ahvenfileitä. Nyt kirjoitan, Hilppa oikaisee kylkiään. 

  

  Päiväkahvit juodaan verannalla tai puutarhakeinussa. Saunotaan hyvissä ajoin, sillä viiden jälkeen on Suomen peli. Kanadaa vastaan. "Voitti tai hävis, Jumala varjelkoon tasapeliltä", sanoi muinoin Parkkisen Antti sököpöydässä. Lätkän mm-kisoissa ei tule nykyään tasapelejä. En tosin tiedä, onko Jumalalla mitään tekemistä sen kanssa. 

  Toivottavasti Leijonat tulee apinanraivolla peliin aika onnettoman Itävalta-ottelut jälkeen. Siinä pelissä ei ollut muuta hyvää kuin se, että me oltiin autolla tulossa Hollolasta Anttolaan, eikä tarvinnut kärvistellä kuvaruudun ääressä. Vaikka ei urheilu olekaan tärkeimpien asioiden listalla(ni), niin ottaa se pattiin katsella voitettavissa olevan matsin tappiota. 

  Huomenna taidetaan palkita itsemme, ajalla Pistohiekka Resortiin päiväkahville. Pitäähän venettä ulkoiluttaa. Se alkaa muuten pian osoittamaan  mieltään, jos ei pääse viillettelemään kuin laiturin ja katiskoiden, tai laiturin ja Potinlahden väliä. On sillä väliä. Mitä väliä ajelee. Jos veneestään välittää.

EILISTÄ, TÄTÄ PÄIVÄÄ, HITUNEN TULEVAA .

  Äitienpäivää vietettiin kantamalla pihakalusteet ulos ja siivoamalla kesäkeittiö. Sitten syötiin, saunottiin, katsottiin Leijonien näytös Iso-Britanniaa vastaan. 

  Neljän jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti kaupunkia. Ensin käytiin Lidlistä jokunen puute. Sitten ajeltiin Mikaeliin. Siellä oltiin vähän ennen kuutta. Kun temmoimme lukittuja ovia, tuli ystävällinen naishenkilö avaan oven. Hän sanoi, että avataan kuudelta, mutta tulkaa sisään. 

  Tulimme ajoissa seitsemältä alkavaan Arpan konserttiin, sillä kumpikaan meistä ei ollut käynyt Mikaelissa. Eihän sitä ole millään kerennyt! Sehän on uusi! Mikä uusi? Katsoin netistä: Mikaeli on Mikkelin keskustan tuntumassa, Pankalammen rannalla sijaitseva kongressi- ja konserttitalo. Se valmistui vuonna 1988 arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemana. No, onhan se meille uusi; muutettiin pois Mikkelistä ja Anttolasta 1974. 

  Mikaeli on siis ollut Pankalammen rannalla 36 vuotta. Se on hippusen enemmän kuin puolet Hilpan ikävuosista, minun vastaavista suunnilleen puolet. Ei siis ihan uusi kuitenkaan. Mutta hieno rakennus Mikaeli on. Ja hienolla paikalla. 

  Katsasteltiin aulat, vessat ja ravintola. Ravintolan nimi on mielikuvituksellisesti Tilausravintola Mikaeli. Me mielikuvituksettomasti juotiin kuppi kahvia lohileivän kanssa. 

  Kun Martti Talvela-salin ovet aukenivat, siirryttiin aulaan. Kiirettä ei sisään ollut, sillä olin ostanut liput rivin alusta. 

  Sali täyttyi koko lailla turvoksiin. Täsmällisesti marssi Arppa bändinsä kanssa lavalle, show alkoi. Arppaa olen kuunnellut, joten musiikki on tuttua. Esiintyvän en ole nähnyt kuin kerran tai kaksi televisiossa, silloinkin ilman bändiä. Kolmimiehinen yhtye (kitara, basso/pystybasso, sekä rummut/banjo) yllätti minut taidoillaan. Herkästä saundista tukevaan poljentoon, kaikki kulki mainiosti. 

  

  Sovitukset tutuista biiseistä poikkesivat monesti levyjen meiningistä. Muutamat biisit olivat aika pitkiä sooloineen ja "inspirointeineen". Se, mistä tykkään indie-musiikin tekijöissä on, että ei tarvitse kangistua kaavoihin. Rokki voi joskus olla puuduttavaa, vaikka olisi kuinka hyvin soitettua. Kun lavalla on halu ja lupa tehdä asioita toisin, tehdä, miten itse haluaa, niin ei kuulija/katsoja pitkästy. Tämä on tietysti minun mielipiteeni. Mutta hyvä oli konsertti. Ainoa pieni miinus oli, että varsinkin alkukolmanneksella tahtoi lauluääni puurotua vaikeasti ymmärrettäväksi. Ei se minua niin haitannut, sillä sanat olivat tuttuja, mutta ehkä jotain toista harmitti. Sanat ovat Arpan lauluissa tärkeitä.  

  Hieno puolitoistatuntinen, encoreineen vartti päälle. Kyllä elävä musiikki on poikaa. Pitäisi korona-ajan puuduttamaa seurantaa saattaa entisiin uomiinsa. Joskaan ei uoma ikinä kovin leveä ole ollut, mutta vuolaampi kuin viime vuosina. 

  Vielä kuva Mikaelin sisustoista. Hilppa esiintyy nykyään mielellään kuvissani, kunhan olen ne oikein tarkentanut. 

  Tänään kävin katiskoilla. Lukumäärää oli runsaasti, kokoa ei. Mutta kyllä me yksi ateria noista syödään.

  Muuten päivä kuluu pieniä mieleen juohtuvia puuhia nahuten. Ei mitään isoa missiota ole aluillaan. Suomella on taas peli, Emmerdale tulee jo puoli viisi, joten toosan ääressä sitä ilta ollaan. 

  Ilmat lämpenevät päivä päivältä. Mikä sen mukavampaa. Puuhaa kyllä piisaa. Torstaina mennään käymään Hollolassa. Tavaraa haetaan. Muuten elo saaressa jatkuu ilman isompia ihmeitä. Toivottavasti. 

  Ps. Sataa kyllä saisi. Ei kuitenkaan ennusteissa isommin vettä näy. Saimaassa kyllä näkyy, vettä. Eikä nousu ihan vielä lopu. 

UUTTERASTI PYHÄNÄ

  Helatorstai, pyhäpäivä. Aamulla ylös klo. 5:15. Pakkasta 3 astetta, tyyni ja pilvetön sää. Tulet tuvan uuniin, aamukahvit. Kun Hilppa heräsi, oli aamupala valmiina. Minä lähdin katsomaan katiskat. Kaunista oli vesillä, ja lopullinen herääminen tuli viileässä ilmanalassa sitä ihastellessa. 

  Kaksi paistettavaa ahventa, toistakymmentä sormenmittaista. Ei liiku vielä ahven, ainakaan oikeilla paikoilla. Tai voi liikkuakin, riippuu siitä, kumman vinkkelistä asiaa tarkastelee. Ahvenen vai minun? No, saatiin kuitenkin pienet makupalat illaksi. 

  Kalasouvin jälkeen asensin rannan pumpun paikoilleen, liittelin letkut. Lähti ihan pienellä jamuamisella pelaamaan.  

  Koska tarmoa tuntui olevan, päätin tyhjentää huussin. Se oli puolilleen talveksi jätetty, kevättalvella ja nyt keväällä lisää täyttynyt. Homma  sujui rutiinilla.

  Aurinko kohosi sillä aikaa ylemmäs, alkoi lämmittää. Siispä venettä pesemään. Painepesuri, mäntysaippualiuos, juuriharjat (varrellinen ja tavallinen), mäntysuopa, harja ja kihveli, siinä tarpeelliset kalut. Vene tuli puhtaaksi,

  Siinä se päivä kulahti lounasaikaan. Hilppa oli kypsentänyt kokonaisen kanan leivinuunissa, keittänyt tuppipotut, tehnyt kaalisalaattia. Niin, ja huilatessaan loihtinut tiikerikakun. Koristeena kaapista löytyneitä vaahtokarkkeja. 

  Lounaan jälkeen pieni lepo. Sitten talsin rantaan tankkaamaan veneen, laittamaan istuinpehmusteet paikoilleen. Hilppa tuli kohta tanakasti vaatetettuna alas. Minäkin kävin lisäämässä vaatetta. Lähdettiin ajamaan pieni lenkki Luonterilla. Kalasääski näkyi hautovan pesässään. Norpista ei näkynyt pyrstönpyörrettäkään. Yksi uisteluvene lillutteli muuten luonnontilassa olevassa maisemassa. 

  Kun arska paistoi, oli ihan lämmintä, varsinkin myötätuulessa, kun se pilven taakse jäi, aika viileältä tuntui. 

  Päivällä, kun aurinko pihapiirin lämmitti, ilmestyi jokavuotisista "ystävistämme" yksi lekottelemaan portaan sivuun roudan aiheuttamaan halkeamaan. Siinä lämmitteli, ei meistä piitannut. 

  Kahvit hörpittiin, kakun kanssa, hieman suoratoistoa tuijotettiin. Nyt kello käy kohti viittä. On puolipilvistä, kymmenen astetta ulkona. Taitaa hiljalleen ilmat lämmetä. Yöpakkasetkin ovat tällä kertaa ohi. Ensiviikolla pottua maahan laitetaan. 

  Vesi Saimaassa jatkaa nousuaan. Manttaali eiku pienenee. Laituri ei sentään vedellä peity, kun on kelluva, mutta kulkusilta taitaa pian olla saapasjalassa kuljettava. Mutta ei sentään vuoden 1899 tulvakorkeuksiin ylletä? Se on mitatun historian suurin lukema, jotain puolitoista metriä tätäkin "tulvaa" korkeampi. Noilla luvuilla jäisi monen rantamökin piha pieneksi. Meillä ei talossa olisi hätää, mutta saunan ja venevajan lattia lainehtisivat. 

  Alimmillaan Saimaan pinta on tietääkseni ollut sodan aikana, kun veli venäläinen piti kaikkia sulkuja Vuoksessa auki. Ja minkä vuoksi auki oli Vuoksi. Ihan kiusanteon vuoksi ainakin.