TAITAA ODOTUS LYHETÄ

  Kevät pakittelee. Ensiviikolla lämpenee taas. Se, toivottavasti, tietää sitä, että pääsiäisen jälkeen, heti tiistaina, päästään saareen. Näin uskon, sillä Päijänteestä on jo jäät lähteneet, ainakin suurelta osin. 

  Vielä pari viikkoa sitten oli ajatuksena, että vapuksi, tai heti sen jälkeen, Saarelaan mentäisiin. Tilanne on kuitenkin muuttunut, joten 22. huhtikuuta Peppe posottelee Piskolasta Avokkaaseen veneellä. Eikä tarvitse luultavasti puikkojäissä sohlata. Jos tämä toteutuu, niin se on aikaisin päivämäärä, kun ollaan saareen veneellä päästy. Ainakin viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen. 2015 sinne mentiin viikonlopuksi pe. 23. huhtikuuta. Se on varhaisin varmennettu ajankohta. Ennätys on tulossa. 

  Nyt on jo muutaman päivän poltellut. Hiljalleen ollaan alettu keräilemään pakollisia tavaroita matkaan, ainakin listaa niistä. 

  Muutama päivä ollaan, sitten pitää tulla käymään kotona. Yhdeksi yöksi vain, vapuksi takaisin. Samalla roudataan lisää kamaa kesäkautta varten. 

  Huomenna hankitaan siemenperunat ja -sipulit. Muutakin on listalla. Puolen vuoden jakso tarvitsee omat järjestelynsä. Tosin lähes kaiken voi sitten Mikkelistä ja Anttolasta sopivasti hankkia. Joitain asioita täytyy kuitenkin jo heti alkuun olla mukana. Niitä tässä nyt keräillään. 

  Kirjastossa oli muutama varaus odottamassa. Jäädytin ne kuudeksi kuukaudeksi. Samoin teki Hilppa. Mikkelin kirjastosta voi niitäkin teoksia etsiä, tarvittaessa varata. Kahden kirjaston taktiikalla mennään. 

  Perhe Tiilikainen tulee lauantaina meille yöksi. Ja pääsiäiseksi myös. Iiriksellä on silloin kahtena päivänä leiriä Pajulahdessa. Mukavaa heidän kanssaan aikaa viettää, sillä seuraava tapaaminen saattaa olla vasta juhannuksena. Ehkä aiemminkin, jos joksikin viikonlopuksi saareen tulevat. 

  Kovasti on hommaa saaressa odottamassa. Hyvä niin. Intoa ja tarmoakin kun tuntuu olevan. Pihojen siistimiset, maan kääntämiset, puun pilkkomiset, potun istutukset, niistä se kausi käyntiin lähtee. 

  Huomenna on renkaanvaihto. Nasakkaan aikaan se sattuu; to-pe-yönä satelee kai lunta ihan kunnolla. Ei huolta, olkoot auto katoksessa. Lauantaina on jo lumi taas poissa. Luulen. 

   Aamuisin kävellessä tulee tuumittua vaikka mitä. Harvemmin kuitenkaan sitä.  Aamuna muutamana tuli mieleen, että miksihän suurella joukolla ihmisiä, mukana paljon valtaapitäviä, on käsitys. että sellainen, mikä ei sovi itselle, puolueelle, lähipiirille, ei istu uskonnolliseen vakaumukseen, etc., on väärin, tuomittavaa, syntiä. Toisella tavalla ajattelevien, käyttäytyvien tai uskovien oikeutus elää omien ajatustensa ja tapojensa kanssa kyseenalaistetaan. Kuitenkin tämä maailma on täynnä laisiaan ihmisiä, ja heistä jokainen on ihmisarvonsa ansainnut. Ja vaikka oikeasti väärin ja pahaa jotkut tekevät, niin oikeus heilläkin on elää. Ihmisoikeus on ohittamaton, jokaiselle kuuluva. Yhtä taatusti kuin Trumpin tullit. Paitsi pingviineille. Niille kuuluvat ihan muuta jutut. Paitsi Trumpin mielestä. 

  Äsken pyysin tekoälyä luomaan kuvan yli seitenkymppisestä hipistä kynä kädessä. Ihan vaan nähdäkseni, muistuttaako luomus minua. No ei. Mutta pirun tekis teki Harrisonin Georgen!   

YHTEISKUNNALLISET NORMIT JA PORI JAZZ

  Pohdiskelin taannoin yhteiskunnallisten normien muutosta ja niiden nopeutta. Lähinnä Euroopassa, ja ns. länsivaltioissa, sillä Aasia, Afrikka, Etelä-Amerikka ovat sen verran vieraita, että niitten kohdalla tohdi ottaa kantaa. 

  Syy pohdintaani lankeaa YLE Areenalle. Ollaan sieltä katseltu La Promesaa, joka sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle, sekä myös viimeaikoina Susipalatsia, 1530-luvun Englannista ja Thomas Cromwellista ja kuningas Henrik VIII:sta kertovaa sarjaa.

   La Promesasta tekee mieli sanoa, että jos ette ole aloittaneet, niin miettikää visusti, otatteko riskin. 1. kausi, 122 osaa. 2. kausi, 119 osaa. 3. kausi, julkaistu 179 osaa, kaikkiaan muistaakseni 250. Jos ei ratkaisu synny ensi kesänä, 4. kausi tulee vielä, niin nostan kädet pystyyn.

  Susipalatsi puolestaan on mainiota historiallista viihdettä. Tai viihde ei ehkä ole ihan oikea sana sarjaa kuvaamaan. Mutta hyvin tehty, hienosti näyteltyä, historiaan nojautuva juttu se on. Ahdistavakin, välillä. Toinen kausi alkaa olla meillä lopuillaan. 

  Taisin harhautua sivupoluille. Piti sanoa, että pohdin yhteiskunnallisten normien muutosten nopeutta. Tuli siihen johtopäätökseen, että ne ovat muuttuneet Susipalatsin ajoista La Promesan tapahtumiin, eli liki neljäänsataan vuoteen vähemmän kuin La Promesan tapahtumista sadassa vuodessa nykyaikaan. Ja muutokset ovat olleet lähes kaikessa positiivisia. 

  Eli normit muuttuivat kiihtyvällä vauhdilla. Niin tekninen kuin sosiaalinenkin kehitys paransi vauhtiaan ajan kuluessa. 

  Nyt ollaan vedenjakajalla. Vauhti monessa suhteessa on alkanut hidastua, jopa kääntyä miinusmerkkiseksi. Jos se seuraavien vuosikymmenten aikana vain kiihtyy, palataan menneisyyteen, viime vuosisata kohta tavoittaen, inkvisition aikaa kohti porhaltaen, niin ei käy tulevia sukupolvia kateeksi. 

  No, nämä olivat turhan kärjistäviä pohdintoja. Mutta kun sellaiset veijarit kuin Putin ja Trump, joka pääsi taas valtaan, vaikka korvassa ei näy merkkiäkään laukauksesta, kaikki on mahdollista. Paitsi että ihmisistä se on kiinni. Venäjällä Putinin syrjäyttäminen saattaa tosin olla hankalaa, mutta Jenkeissä saattaa kansa nousta barrikaadeille. 

  Sitten kiihtyvällä vauhdilla kasvavaan kulttuurielämäämme. Tänään hankittiin liput Pori Jazziin. Päätettiin, että nyt on aika palata Kirjurinluodolle. Jazzissa ollaan käyty neljä kertaa.

   Ensimmäinen oli 2013. Torstailippu. Eric Burdon&The Animalsia lähinnä haluttiin nähdä. Vaikka vanhoja Animalseja ei joukossa ollut kuin Eric. 

  Seuraavana kesänä oltiin paikalla taas. Torstaina, 17. heinäkuuta.. Silloin syynä Bob Dylan. Samana päivänä esiintyivät myös Suzanne Vega sekä Dumari ja Spuget & Blosarit.

  Pari vuotta väliä. Paikalla taas 2017. Torstaina, 13. heinäkuuta. Nyt pääsyynä Wilco. Päiväämme viihdyttivät myös Dumari, Canned Heat sekä Brian Wilson.

  2018 edellisen kerran Poriin suunnattiin. 19. heinäkuuta, torstaina. Nick Cave & The Bad Seeds oli tähtäimessä. Mavis Staples vakuutti myös. 

  

  Paljon muitakin esiintyjiä luettelemieni lisäksi nähtiin. Ensi kesänä ollaan Porissa kaksi päivää, pe. 18.7. ja la 19.7. Perjantaina lavalle astuvat mm. Ultra Bra, Arppa & Summer Sextet ja J. Karjalainen. Launtain anti on Sting.

  Airbnb:n kautta saatiin majoitus. Ihan kaupungista, läheltä Kirjurinluotoa. Parkkipaikkakin kuuluu olevan. Nyt vain ilmojen haltijoille suitsukkeita polttelemaan. Ollaan kerran nimittäin sateessa ja tuulessa yömyöhään paikalla oltu. Ei siinä meinannut edes musiikki lämmittää. Toki siitä opittiin. Nyt tulee olemaan varustus repussa asianmukainen. 

  Koska kuva kuuluu asiaan, laitan Nick Caven Huonoine Siemenineen v. 2018. Oli muuten kova setti!

  Laitan vielä bonuksena Burdonin Erkin vuodelta 2013.

ALADDIN, AINOA JA MILJOONASADE

  Eilen vietettiin päivä Espoossa. Ennen kahdeksaa keula kohti Lähderantaa suuntautui. Käytiin ensin hakemassa Joni ja Liisa messiin, jatkettiin Kauniaisten jäähallille. Kello kymmenen alkoi KaTa:n kevätnäytös: Jääshow ALADDIN. Anna ja Iiris olivat jo tietysti menneet paikalle aikaisemmin. 

  Iiris oli sairastunut flunssaan juuri, kun näytöksen harjoitukset olivat aluillaan. Hän oli sivussa viikon. Viime viikon sunnuntaina Iiris pääsi mukaan harkkoihin. Jostain syystä hän sai yllättäen keskiviikkona uuden esityksen opeteltavakseen. Torstaina oli kenraali, perjantaina ja lauantaina yleisöesitykset. Kyllähän nuori oppii! Niin veti Iiris vauhdikkaan samban papukaija Jagon roolissaan.  

  Oli tyttö esillä muissakin osioissa. Välillä piti vaihtaa asua, siten taas äkkiä papukaija-look takaisin. 

  Hienon esityksen olivat valmentajat laatineet, luistelijat sen upeasti toteuttivat. Luistelukoululaisista K1-ryhmän varttuneempiin jokainen näytti parastaan. 

  Esityksen jälkeen ajettiin Tiilikaisille. Anna ja Iiris tulivat perässä, kun olivat saaneet lavasteen hallista purettua. Lätkämatsi alkoi nimittäin pian shown loputtua. 

  Lähdettiin lounaalle. Iiriksen kaveri luistelukaveri Sointu oli myös matkassa. Joni, joka ei tuntenut itseään ihan terveeksi, jäi kotiin. Me muut ajeltiin Tapiolaan Kauppakeskus AINOAAN. Valtava kokonaisuus, missä en ennen ollut käynytkään. Jo monikerroksiseen parkkihalliin ajaminen hirvitti. Onneksi oli Anna matkassa. 

  MAKARONITEHTAASSA käytiin syömässä maukkaat pasta-annokset. Matkailu avartaa, jos en ollut AINOASSA ennen käynyt, niin MAKARONITEHDAS oli myös aivan uusi uusi tuttavuus. Jos ketjun ravintoloita olisi myös Lahden seudulla, niin varmaan poikettaisiin useamminkin. Sen verran suunmukainen oli jättikatkarapupasta!

  Lounaan jälkeen poikettiin NORMALISSA. Tai no, minä oikeastaan odottelin ulkopuolella. Lähinnä karkkeja löytyi tyttösten matkaan. 

  Anna kävi vielä ostamassa jostakin liikkeestä kahvileipää. Sitten autoille, Lähderantaan kahvinkeittoon. 

  Juotiin kahvit, katseltiin taitoluistelun mm-kisojen naisten vapaaohjelmaa Areenalta. 

  Kuuden kantissa hyvästeltiin Soinnulla vahvistettu perhe-Tiilikainen, ajeltiin takaisin Tapiolaan, nyt Espoon Kulttuurikeskukseen. Keskuksen parkkipaikka oli jo täynnä, mutta löydettiin vierestä sentään paikka autolle. Maksullinen, mutta hyvä, että edes sellainen. 

  Loppuunmyyty oli Louhisali. Miljoonasade aloitti muutamalla akustisella biisillä, siirtyi sitten sähköiseen meininkiin. Ihan hyvä setti. Uudempaa ja ja vanhempaa sopivasti ympättynä. Heikki Salolla on tapana jutustella, kertoa pieniä tarinoita biisien välillä, joskus niitten sisälläkin. Kansa oli mukana innokkaasti. Bändi sen varmaan aisti, sillä keikka venyi ainakin vartin ilmoitettua pidemmäksi. 

  Vähän ennen yhdeksää lähdettiin ajelemaan kohti Hollolaa, perillä oltiin jälkeen kymmenen. Aamulla herättiin kesäaikaan. Vaikka kesäaika on vasta edessä. Turhanpäiväistä puliveivausta. 

  Aamulenkin tein normaalia myöhemmin. Johtuu kesäajasta ja melko myöhälle venyneestä nukkumaanmenosta. Korvat eivät soineet enää. Eikä eilenkäään. Niin kovalla ei volyymi Louhisalissa sentään eilen ollut. Lenkillä kaikui korvissa J. Karjalaisen uunituore albumi Suomalaista Muotoiluu. Kaksi kertaa. Akustista, minimalista Jukkaa. Ei mitään mullistavaa, mutta taattua tavaraa. 

  Maaliskuu vetää viimeisiään, kuukausista julmin tekee tuloaan. Minä en toivottavasti vedä viimeisiäni. Vaivoista ja kivuista huolimatta tuntuu siltä, että Peppe ja alkava kesäkausi tekevät tuloaan suhtaisessa (suhteellisen ja kohtalaisen yhdistelmä) vireessä. 

  Loppuun pari kuvaa eiliseltä. Käänteiskronologisesti. 

Akustista

Sähköistä

  Iiris JAGONA. Kuva on surkea. Se on kaappaus Joni ottamasta videosta. Olisi parempiakin ollut tarjolla. Anna jakoi meille, mutta ne ovat jonkun muun ottamia, niin en tohdi tähän laittaa. KaTa:n Intaragam-tililtä kyllä löytyy kuvia, joissa Jagokin esiintyy. 

PALUU MENNEISYYTEEN OSA II

  Aika ihmeelliseen maailmaan saaresta palattiin. Sodat jatkuvat, se ei ole yllätys. Yllätys, vaikka ei oikeastaan yllätys ollenkaan, sen sijaan on tapa, millä Trump esikuntineen toimii. Ylipäätään en osaa kertoa yhdestäkään sellaisesta Trumpin hallinnon toimesta, joka tuntuisi oikealta, tai edes järkevältä. 

  Nyt pannaan maailmapolitiikka, suhteet valtioihin, suvaitsevaisuus, tasa-arvo, ilmastonmuutoksen pysäyttäminen, sosiaalipolitiikka, varattomien ja vanhusten apu, you name it, uusiksi. Jopa sanoja ja käsitteitä kielletään, aina YK:n lausuntoja myöden. Katuja revitään auki (BLACK LIVES MATTER), vissin kohta puretaan kaikki talotkin, joissa on muraaleja tai graffiteja. 

  Trumpin turvallisuuspolittinen ryhmä osoittautui nipuksi ääliöitä, kun se viestitteli sotilaallisia tietoja myös väärälle henkilölle, The Atlantic -lehden päätoimittajalle Jeffrey Goldbergille. Kun asia paljastui puolustelu oli, että lehtihän taitaa muutenkin mennä konkurssiin, ja Jeffrey Goldberg on kyseenalainen "mukatoimittaja". Ihan tulee mieleen persujen käyttämä retoriikka Suomessa. 

  Kaiken lisäksi tuossa Signal-sovelluksessa käydystä Yhdysvaltain turvallisuuspoliittisen johdon keskustelussa paljastui, mitä mieltä varapresidentti J. D. Vance ja puolustusministeri Pete Hegseth ovat Euroopasta. Kun Trump samaan aikaan jatkaa sotaisia uhkauksia Grönlannin liittämisestä USA:han, niin kannattaa Euroopan johtajien miettiä, ketä liittolaisekseen voi mainita.

 

  En olisi pahimmissa kuvitelmissanikaan osannut ennustaa tällaista menoa, vaikka tiesin, että ei Trumpin valinnasta mitään hyvää synny. 

 PALUU MENNEISYYTEEN OSA I oli oikeastaan melko maltillinen jatko-osaan verrattuna. Kohta USA:ssa on otettu 50 vuotta takapakkia. Pieni aika maailmankaikkeuden iässä, mutta suuri muutos valtavalle joukolle ihmisiä. Eikä muutos jää pelkästään USA:han. Vaikutuksia säteilee ympäri palloa. Jos meno saa jatkua tuollaisena seuraavat liki neljä vuotta, pahoja asioita tapahtuu. Tapahtuu niin paljon, että saattavat arvet olla vaikeasti paikattavissa. 

  Toivottavasti hiljalleen alkavat nekin, jotka täällä koto-Suomessa ja -Euroopassa ovat joskus Trumpia ylöspäin katsoneet, alkavat tajuta, että silmät voi suunnata vaakatasosta jonkin piirun alemmas. 

  Se siitä. Muutama sananen vielä meistä. Emme ole isommin uhonneet, eikä viime aikoina olla sanojakaan kielletty. Kotiin Anttolasta palattiin maanantaina. Totuttautuminen tapahtui nopeasti. En edes ulos yökuselle yrittänyt ängetä pihaovesta. 

  Tänään piipahdettiin Lahdessa. Hilpalla oli kampaaja, minä kävin pesemässä auton Nesteen itsepesuhallissa, vietin sitten aikaa TRIOSSA. 

  Huomenna siivotaan. 

  Perjantaina menen jelppimään kaveria yhdessä asunnonvuokrausasiassa. 

  Lauantaina mennään Espooseen.

  Ensi viikolle on kuutioitu ainakin ennakkoäänestys. 

  Seuraavallekin löytyy yksi merkintä: VIANOR ehdotti minulle, korjaan autolle, renkaanvaihtoa torstaille, 10. huhtikuuta. Hyväksyin. 

  Sen pidemmälle ei tässä arvaamattomassa maailmassa olla suunnitelmia lukkoon lyöty. Kuitenkin voin kuvitella, että siemenpottujen ja -sipulien hankinta, samoin joidenkin siementen, on pian ajankohtaista. 

  Koska tämä ihmeellinen maailma, mihin palasimme, ei oikeasti ole ihmeellinen, vaan perin paskamainen ja vaikeasti ennakoitava, niin laitan loppuun tekoälyn luoman kuvan ihmeellistä ATLANTIKSEN tarumaailmasta.

HUOMENNA KOTIIN

  Aurinko jatkaa samaa, jo tututtua tapaansa; paistaa pilvettömältä taivaalta. Viime yö oli hieman edellistä lauhempi, vain viisi astetta pakkasta. Jäällä olosuhteet ovat pysyneet loistavina. Lumikerros ei ole vielä sieltä sulanut, joten jää ei pääse pehmenemään. Autokelit jatkuvat. Ainakin huomisaamuun. Sen jälkeen ei meillä jäälle, ainakaan autolla, edes ole asiaa. Mutta kun huomenna aamukahvin jälkeen kohti Hollolaa suunnataan, niin jäätietä Anttolaan usmuutetaan. 

  Ei olisi parempia ilmoja voinut toivoa. Aurinkoista, ei kovia pakkasia, jäällä hyvä liikkua. Täydellistä  viettää aikaa Saimaan saaristossa. 

  Tällainen kuva napsahti puhelimeen aamulla, kun kävin vesiavannosta nousseen jääkasan taakse rähmälleni. 

  Eilen käytiin katsomassa nuotanvetoa. Kyllä on homma muuttunut siitä, kun edellisen kerran olen talvinuotalla ollut. Kiljusen Martin nuottaa silloin liki 50 vuotta sitten vedettiin. Suunnilleen samalla paikalla. Pitkillä puuriuuilla uitettiin narut avannolta toiselle. Nyt en sitä vaihetta ollut katsomassa, mutta nykyaikaset värkit tietääkseni ovat käytössä. 

  Käsipelissä ennen keluttiin nuotta avannolle. Nyt vetää polttomoottorikäyttöinen kone. 

  Silloin muinoin nuottaa keluttiin usean avannon kautta; sivullepäin aluksi. Nyt "levittäjät" kummallakin nuotan sivulla hoitavat tehtävän. 

  Mikäli muistini ei täysin petä, niin paljon lyhyemmillä naruilla ennen nuottaa vedettiin. Nyt oli laskuavanto tosi kaukana nostimelta. 

  Lopputulos ei tällä kertaa paljon entisestä kokemuksesta poikennut. Ei mitään kovin isoa saalista tullut, kuten ei viimeisellä kerralla Martin nuotalla. Se ero nykyään on, että luotaimella käydään tutkimassa, onko apajalla ylipäätään kalaa. Ves'perän vetäminen siis on harvinaisempaa. 

  Olihan se mukava kokemus. Minulle ensimmäinen kerta modernin talvinuottauksen parissa, Hilpalle naapuri-Hanniloille ensimmäinen kerta talvinuotalla ylipäätään. Muikkuja emme tarvinneet, ja saalis kyllä jakautui muiden läsnäolevien kesken melko sujuvasti muutenkin. 

  Tässä vielä yksi kuva eilen jakamieni lisäksi. Kuvassa nuottaväestä tutuimpia. 

  Ja vielä kuva saaliista nousemassa jäälle. 

  Porukkaa nuottapaikalla oli jotain 20-30. Kahvit siellä keitettiin, makkaroita paistettiin puolikkaaseen tynnyriin tehdyllä tulella. Kone kiskoo nuottaa melko hitaasti, joten pitkien narujen kelalle saamiseen menee aikaa. Siksi ehti nuottaporukka kahvia ja makkaroita laittamaan. Mekin saimme  osamme, kuten jokainen halukas.  

  Tänään ollaan lenkki jäällä/maalla heitetty. Lounas on myös syöty. Kohta kahvit. Viimeinen päivä kuluu ilman isompia työsuoritteita. Kunhan ollaan, ehkä Salppurin kisoja katsellaan. Huomenna kotiin. Nyt voin jo varmaksi sanoa, että ei ennen venekautta tänne saareen palata. 

  Hollolassa odottaa muutamille päiville kalenteriin merkattuja juttuja. Lauantaina mennään Espooseen. Päivällä KaTa:n kevätnäytös, illalla Miljoonasateen keikka. 

  Jatko muotoutuu aikanaan. Hilppa muuten sanoi eilen, että jät lähtevät näiltä vesiltä 3. toukokuuta. Hyvä tietää. Silloin tänne siis palataan. 

TALONMIEHEN TÖITÄ JA KALASTUSTA

  Puolivälin tuolla puolen ollaan. Tämän kevätreissun suhteen nimittäin. Siis sen keston. Ilmat ovat olleet juuri sellaisia kuin ennusteissa povattiin. 

  Tänään on ollut aurinkoinen päivä. Aamupäivällä, obligatoristen talonmiestehtävien jälkeen jatkoin talomiestehtäviä; ryhdyin halkomaan puita. Syksyllä, Pariisin matkan jälkeen, oli kaikenlaista tautia, joten puuhomma  jäi kesken. Nyt se on vielä lisääntynyt yhden koivurungon verran. Sahattavaa vielä riittää, sillä Hanelin syksyllä kaatamista kahdesta männystä on vielä osa pätkimättä. Samoin iso haapa on myös odottamassa. Se haapa on näköjään ollut pupujen ja kauriitten suosiossa. Latvapuolen runko ja oksat on kaluttu tarkoin. Haavan pintakerros on tunnetusti korkealla joidenkin eläinten kulinaarisella asteikolla. Kuten jäätyneet hevosenpaskat Veikko Huovisen mukaan koirien makuelämyksissä. 

   Kärräämistäkin vielä riittää. Haneli olisi kyllä roudannut nuokin halkomispaikalle, mutta koska ne helppo kärrätä alamäkeen, ja toisaalta mönkijä olisi saattanut möyriä nurmikkoa, päätin pidättäytyä lihasvoimaan. 

   Nyt on halkominen saatu alkuun. Sitä piisaa varmaan koko toukokuuksi, kun muutakin puuhaa keväällä on. 

  Iltapäivän alussa lähdettiin pilkille. Ilma aurinkoinen syleili neljän hengen porukkaa koko voimallaan. Mukavasti kului aika rupatellessa. Kalaakin tuli. No, korjaan, kalakin tuli. Sen sain minä. Läpinäkyvän ahvenen. Olin siis seurueen kingi. 

   Tosin kalansaalis ei ollut kuin sivujuonne. Aurinkoinen sää, ulkoilma ja jutustelu piisasivat hyvin. Autojakin nähtiin ajelemassa. Pilkkimiehiä. Hyvä on autolla liikkua, kunhan tietää, missä liikkuu. Joku hurja oli ajanut Avokkaansalmenkin läpi. Vastarantaa pitkin, onneksi. Eli taisi tietää, että keskellä saattaa virta vaikuttaa. Mietti Peppe-pappa.

  Kun jäältä palattiin, aloin kirjoittaa. Välillä tuli katsottua Saga Vannisen maailmanmestaruuden varmistanut juoksu. Onnea vaan!

  Maanantaina täältä poistutaan. Vielä pari kokonaista ja aurinkoista päivää saaressa oleskellaan. Ulkona tulee varmaan paljon oltua, joko liikunnan, tai hyötyliikunnan puitteissa. 

  59 % on akussa virtaa. Taidan lopettaa, niin saan vielä yhden päivityksen aikaiseksi. Ai niin. Laitan vielä kuvan elikoiden kaluamasta haavasta. Eikä muut, tällä haavaa.

METSÄHOMMAA

  Elo saaressa jatkuu. Toisen päivän iltaa vietetään. Avasin tietokoneen ensimmäistä kertaa. Kone on täällä, laturi kotona. Virtaa on 84%. Siihen on tyytyminen. Ei edes naapurimökin Hanniloiden kummankaan läppärin laturit olleet sopivia. Joten kirjoitan, suljen läppärin. 

  Kirjoittaminen on hidasta, sillä laturin ohella unohdin myös hiiren himaan. En ole tottunut käyttämään läppäriä ilman hiirtä. Mutta mennään sitä tahtia kuin taito taipuu.

  Tänään oli aurinkoinen päivä. Ja puupuuhapäivä. Haneli tuli päivällä mönkijällä jeesaamaan. Sovitusti. Me naapurin Hannun kanssa pätkittiin muutamia runkoja valmiiksi. Siis pätkittiin parin metrin mittaisiksi. 

  Kun Haneli puoliltapäivin usmuutti paikalle, huomattiin pian, että aika työläitä olivat reilun tukkipuun kokoisten mäntyjen parimetriset pöllit lastata kärryyn. Minä siis jatkoin sahaamista, Hannut lastasivat puut, veivät ne rantteelle.

  Vähäksi aikaa halkomista tuli naapurille. Vielä pätkin yhden tuulenkaatokoivun tuosta meidän koivikosta, Haneli kuljetti ne meidän halkomapaikalle. 

  Homman harjakaisiksi hörpittiin kahvit Hanniloilla. Ja otettiin bradynapsut harjakaisiksi.

 

  Kyllä konevoima kottikärryt voittaa. On noita tullut vuosien saatossa kärräiltyä. Ja aika monta lastia kaadettua, kun pyörä on johonkin kiveen tai kantoon topannut, tai erääseenkin koloon uponnut. Nyt ei voinut edes vesikelkalla kuljettaa, kun lumet ovat noilta rinteiltä sulaneet. 

  Nyt, kun puuhomma on tällä mallilla, voidaan keskittyä muihin ajanvietteisiin. Vaikka halkomiseen. Ja pilkkimiseen. Huomenna taitaa olla pilvinen päivä, joten perjantaina varmaan mennään pilkkiä uittamaan. Porukalla. Pilkkimisessähän ei ole tärkeitä saalis, vaan aurinkoinen ilma ja hyvä seura. Tämä on tietysti henkilökohtainen mielipiteeni, ja ymmärrän, jos jonkun prioriteetit erkanevat siitä. 

  Lopetan tähän, sillä ipottaa kirjoittaminen. On työlästä tällä tekniikalla korjata tekstiin jostain kummasta ilmaantuneita kirjoitusvirheitä. Saatan päivänä muutamana taas naputella kuulumisia. Jos virtaa ja kärsivällisyyttä piisaa.