METSÄHOMMAA

  Elo saaressa jatkuu. Toisen päivän iltaa vietetään. Avasin tietokoneen ensimmäistä kertaa. Kone on täällä, laturi kotona. Virtaa on 84%. Siihen on tyytyminen. Ei edes naapurimökin Hanniloiden kummankaan läppärin laturit olleet sopivia. Joten kirjoitan, suljen läppärin. 

  Kirjoittaminen on hidasta, sillä laturin ohella unohdin myös hiiren himaan. En ole tottunut käyttämään läppäriä ilman hiirtä. Mutta mennään sitä tahtia kuin taito taipuu.

  Tänään oli aurinkoinen päivä. Ja puupuuhapäivä. Haneli tuli päivällä mönkijällä jeesaamaan. Sovitusti. Me naapurin Hannun kanssa pätkittiin muutamia runkoja valmiiksi. Siis pätkittiin parin metrin mittaisiksi. 

  Kun Haneli puoliltapäivin usmuutti paikalle, huomattiin pian, että aika työläitä olivat reilun tukkipuun kokoisten mäntyjen parimetriset pöllit lastata kärryyn. Minä siis jatkoin sahaamista, Hannut lastasivat puut, veivät ne rantteelle.

  Vähäksi aikaa halkomista tuli naapurille. Vielä pätkin yhden tuulenkaatokoivun tuosta meidän koivikosta, Haneli kuljetti ne meidän halkomapaikalle. 

  Homman harjakaisiksi hörpittiin kahvit Hanniloilla. Ja otettiin bradynapsut harjakaisiksi.

 

  Kyllä konevoima kottikärryt voittaa. On noita tullut vuosien saatossa kärräiltyä. Ja aika monta lastia kaadettua, kun pyörä on johonkin kiveen tai kantoon topannut, tai erääseenkin koloon uponnut. Nyt ei voinut edes vesikelkalla kuljettaa, kun lumet ovat noilta rinteiltä sulaneet. 

  Nyt, kun puuhomma on tällä mallilla, voidaan keskittyä muihin ajanvietteisiin. Vaikka halkomiseen. Ja pilkkimiseen. Huomenna taitaa olla pilvinen päivä, joten perjantaina varmaan mennään pilkkiä uittamaan. Porukalla. Pilkkimisessähän ei ole tärkeitä saalis, vaan aurinkoinen ilma ja hyvä seura. Tämä on tietysti henkilökohtainen mielipiteeni, ja ymmärrän, jos jonkun prioriteetit erkanevat siitä. 

  Lopetan tähän, sillä ipottaa kirjoittaminen. On työlästä tällä tekniikalla korjata tekstiin jostain kummasta ilmaantuneita kirjoitusvirheitä. Saatan päivänä muutamana taas naputella kuulumisia. Jos virtaa ja kärsivällisyyttä piisaa.

PIAN ANTTOLAAN

  Nyt näyttää tilanne mukavalta; tiistaina kääntyy Kaasu-Skodan keula kohti Anttolaa. Pienellä varauksella, sillä varmaksi ei kannata mitään julistaa. Terveydentila on kummallakin kuitenkin sellainen, että sen puoleen ei estettä ole.

  Sään ennustajat povaavat tulevalle viikolle mukavaa ilmaa. Pientä yöpakkasta, päivisin plussaa, aurinko vähintään pilkistää joka päivä, ei juuri sateita. Mikäs siellä ollessa! Viikko tai kuusi päivää on aikomus saaressa viettää. 

  Luultavasti tästä tulee ainoa reissu jäitten aikaan tälle keväälle. Nuijan kopauksella ei tuota(kaan) kannata varmistaa. Mieli voi muuttua, jos olosuhteet pysyvät huhtikuun puolella suotuisina. 

  Kevättalvisia kuvia tulee näillä näkymin piakkoin meikän jaoissa näkymään, joten en ala muistoja edellisiltä vuosilta kaivelemaan. Sen sijaan laitan kokoelman tekoälyn minulle ystävällisesti luomista näkymistä.

  Istuin perjantaina Päksin kahvilassa tovin odottelemassa. Aikani kuluksi avasin sovelluksen, pyysin sitä luomaan kuvan sairaalan kahvilasta. Näinköhän  ChatGPT mielenmaisemaani tuntee, sillä se loi melko dystooppisen version. Vaikka ei mieli tuolla hetkelle järin musta edes ollut. 

  Tuo oli ensimmäinen kerta peräkkäin (käytän tällaista vertausta inspiroituneena siitä, että uutisissa kuulee tämän tästä sanotavan "toinen kerta peräkkäin", kun pyysin kuvaa teköälyltä. 

  

  Päätin sitten anella äly-ystävääni luomaan kuvan toisen kerran peräkkäin. Nyt näkymän Isaac Asimovin Säätiö-sarjan keskusmaailmasta Trantorista.  

  Käy kyllä hyvin yksiin mielikuvieni kanssa tuosta kuvitteelisesta maan alle kaivetusta yhteiskunnasta. 

  Koska aikaa oli, heitin bittiavaruuteen pyynnön maailmanlopun näkymistä.

  Lohduton, mutta melko banaali näkymä. Ei tainnut äly olla parhaimmillaan.

  Tässä vaiheessa loppui odottelu, hyvästelin sovelluksen. 

  Eilen kotona keskustelin hieman ChatGPT:n kanssa. Sitten pyysin tältä vielä pari näkemystä. Alla tulos kysymykselle "kesäyö Saimaalla". Ei paha. Saaria ainakin piisaa.

  Vielä kysäisin kuvaa arkipäivästä 1500-luvun Suomessa.

  Oma mielikuvani toi kuvitteelliseen näkökenttään hieman erilaisen kuvan. Ei noin "kaupunkimaisen, vaan sellaisen pienen pellon laidalla nököttävän tuohikattoisen hirsimökkerön, pihalla isäntä, emäntä, liuta lapsosia, pystykorva, pari lehmää ja hevonen, taustavalla kimmeltävä ulappa. Älyn luoma kuva on minusta sopisi ehkä paremmin Keski--Eurooppaan ja Englantiin.

  Tässä vaiheessa sovellus ilmoitti, että olen käyttänyt oikeuteni luoda kuvia loppuun, ja kehotti yrittämään 13 tunnin kuluttua uudelleen, tai liittymään maksulliseen versioon.  En liittynyt. 

  Tekoälystä ollaan montaa eri mieltä. Se on varmasti hyödyllinen monessa suhteessa. Sitä käytetään myös väärin. Mitäs ja ketäs ei väärinkäytettäisi tai -kohdeltaisi? Minä en tekoälyä varmaan tule koskaan "oikeasti" tarvitsemaan. Se ei johdu siitä, että näen oman järkeni ylivertaisena. Vaikka onhan se. Ajatusten kloaakki. Ei vainenkaan. Ylivertaista älyä ei tällä haavaa ole kuin muutamalla tietyllä (omasta mielestään) ja he käyttävät sitä yhä laajenevien valheiden keksimiseen. 

  Oltakoon tekoälystä mieltä mitä tahansa, niin kannattaa muistaa, että vaikka ei sopeutuisi kehitykseen ei sitä kannata silti tuomita. Eikä katsoa kehityksen hedelmiä käyttäviä kuin hampparin käyrää, eli halpaa makkaraa.

  Näihin wannabe-viisauksiin lopetan. Jään odottelemaan niitä kevättalvisia kuvia jaettavaksi.  

KUKA OLEN?

  Päätin oppia tuntemaan itseni. Keneltäpä paremman vastauksen saa kuin tekoälyltä? Siispä kysymään!

Gemini: 

 Kuka on "Peppe" Lehkonen Hollolasta?

"Peppe" Lehkonen Hollolasta on Pertti Lehkonen, joka tunnetaan paikallisesti aktiivisena kirjoittajana ja bloggaajana. Hänen blogissaan "Pertti Lehkosen aatoksia" hän käsittelee arkielämän havaintoja, paikallisia tapahtumia ja henkilökohtaisia mietteitään.

Deepseek:

 Kuka on "Peppe" Lehkonen Hollolasta?

  "Peppe" Lehkonen on suomalainen jääkiekkoilija, joka on syntynyt 1995. Hän on erityisen taitava pelityylistään ja hyvästä pelinäkemyksestään. Lehkonene on pelannut useassa joukkueessa, mutta hänet tunnetaan erityisesti NHL:stä, jossa hän edustanut joukkuetta kuten Montreal Canadiens. Hän on myös edustanut Suomea kansainvälisissä turnauksissa. Hollola on hänen kotikaupunkinsa, joka sijaitsee Keski-Suomessa.

  Lisäkysymys: Tämä Pertti Lehkonen kirjoittaa blogspotiin blogia "Pertti Lehkosen aatoksia".

  Pertti Lehkonen on ilmeisesti kirjoittanut blogia nimeltä "Pertti Lehkosen aatoksia" Blogspotissa. Blogissa hän ja asiana asiaa ajatuksiaan, mutta tarkempia tietoja blogin asiasta ei ole saatavilla. Jos etsit erityistä tietoa tai aiheita, anna hän kirjoittaa, voin auttaa sinus neuvoa ne!

  Copilot: 

  Kuka on "Peppe" Lehkonen Hollolasta?

  Valitettavasti en löytänyt tarkkaa tietoa "Peppe" Lehkonenista Hollolasta. Onko hän mahdollisesti paikallinen julkisuuden henkilö tai tunnettu henkilö? Jos sinulla on lisää tietoa tai tarkennuksia, voin yrittää auttaa paremmin.

  Lisäkysymys: Hän kirjoittaa nimellä Peppe-Pappa blogia blogspotiin.

  Löysin blogin nimeltä Papana joka saattaa olla etsimäsi Peppe-Papan blogi. Näyttää siltä, että tällä hetkellä siellä ei ole julkaisuja. Jos tämä on oikea blogi, toivottavasti löydät sieltä tulevaisuudessamielenkiintoista sisältöä! Jos tarvitset apua muussa, kerro vain.

  2. lisäkysymys: Blogin nimi on Pertti Lehkosen aatoksia

  Valitettavasti en löytänyt tarkkaa tietoa blogista nimeltä "Pertti Lehkosen aatoksia". Onko sinulla lisää tietoa tai tarkennuksia, jotka voisivat auttaa minua löytämään oikean blogin? Jos haluat, voimme myös keskustella muista aiheista tai etsiä tietoa jostain muusta!

  No niin. Googlen Gemini oli edes snadisti kuusalla. Varmaan siksi, että Blogspot on Googlen sivusto.

  Deepseek oli pihalla totaalisesti. Puhui kuin Trumpin suulla. Trumpillahan on ihan sama, puhuuko pää vai takapuoli. Olis edes sotkenut Pertti Lehtoseen, mutta ihan höpöjä lasketteli.

  Microsoftin Copilot oli myös hukassa. Blogini on julkista tietoa, mutta ei niin julkista, että olisi Copilotille kiirinyt. Ei, vaikka tilaston mukaan blogejani on luettu USA:ssa jotain 13 500 kertaa. No, aika vähän tietysti. 

   On kai uskottava, että en ole ihan listan kärjessä, mitä influenssereihin tulee. Johtuu ehkä siitä, että en ole influensseri. En ole myöskään julkisuuden henkilö. 

  Yhteenvetona voinee todeta, että tavallinen dallaaja saa olla melko kepein mielin itsestään löytyvien tietojen suhteen. Tai sitten ei? Mene tiedä?

  Ps. Tekoälyjen vastaukset ovat suoraan lainattuja, siis kirjoitusvirheineen.

  Näitä mietti tällä kertaa mies, jonka silhuetin saksi katutaiteilja Barcelonassa 2004.

KÄYKÄÄ KIMPPUUN

  Tänään on Kansainvälinen naistenpäivä. Miehet, kannattaa käydä kimppuun! Minäkin kävin. Lidlissä. En käynyt erilaisista kukista kasattuun kimppuun, kävin reilunkaupan kymmenen ruusun kimpun kimppuun. Ja ostin sen.  Kyllä naiset ovat kimppunsa ansainneet. Isossa kuvassa.

  Olen vanhemmiten alkanut ostella Hilpalle kukkia silloin tällöin. Ennen tätä päivää kolme viikkoa sitten. Silloin 20 ruusua kympillä. Niistä osa on vieläkin maljakossa. 

 

  Kun nyt olen hieman itseäni ylistänyt, niin on pakko, rehellisyyden nimissä, myös itseään soimata. Viikko sitten oli 1. maaliskuuta. Se oli hääpäivämme. 51. sellainen. Enkä muistanut. En. Olen kyllä yleensä sen päivän viime aikoina noteerannut, mutta nyt se meni ohi ilman hälytystä. Ei Hilppakaan mitään maininnut. 

  Ikä tekee tehtäviään. Kumma juttu, tuo ikä. Nuorempana menivät hääpäivät huomiotta ohi, siis minulta. Kun alkoi 60 tulla täyteen, muistui hääpäivä säännöllisesti mieleen. Kukkakauppiaitten mieliksi. Nyt, kun 70 on aikaa sitten ohitettu, alkaa hääpäivä näköjään taas unohtua. No, ei se ole ainoa asia, mikä unohtuu. Mutta eittämättä yksi niitten joukossa, mitkä eivät saisi. Unohtua.

  Koska muistin tuon unohduksen juuri äsken tätä juttua kirjoittaessani, niin lähden pyytämään Hilpalta anteeksi mokaani.

  Anteeksi on pyydetty, anteeksi on saatu. Joten kevein mielin eteenpäin. Eilen tehtiin yksi valinta kesää silmällä pitäen. Ostettiin liput Salmelaan, Pauli Hanhiniemen & Perunateatterin keikalle. Salmelaan on aina mukava mennä. Kiertää ensin taidenäyttelyt (niistä Reidar Särestöniemi jäi tämänvuotisista mieleen päällimmäisenä), sitten kahvit, lopuksi konsertti. Viime kesästä on siellä uudistettu katsomoita, joten sekin mielenkiinto käyntiin kohdistuu.

  Huomenna on Iiriksellä edessä pääkaupunkiseudun luistelijoiden Tytöt B-silmu kultafinaali. Siihen on karsiutunut 18 luistelijaa. Saavutus jo sinänsä. Luultavasti kisaa voi seurata striimattuna. Anna varmaan lähettää linkin, jos näin on. Iiris on arvottu ensimmäiseen ryhmään, joten jännitystä riittää. 

  Kun Iiriksen viikkorytmiä näin etänä seuraa, niin melko luisteluntäytteinen se on. Kahtena aamuna aamujäälle, treenit ja oheiset, 2 tuntia, kuutena päivänä viikossa, keskiviikkona perään tanssi, perjantaina baletti (tai toisinpäin?), lauantaisin yleisöjäät, ulkojäillä satunnaisesti. Sitten vielä yksityistunteja välillä. Nyt on myös alkanut tulla enenevässä määrin kuntoharjoittelua. Iiris näyttää iltaisin vetävän sellaisia tunnin sessioita kotona. Mikäs siinä, ei tunnu olevan vastemielistä. Ja koulukin menee mallikkaasti. Kuinkahan pitkälle innostus ja taidot riittävät? Näyttävät molemmat olevan tällä hetkellä korkealla tasolla.

  Soitin aamulla Hanelille. Hänelläkin on tänään merkkipäivä. Onnittelin. Samalla kyselin jäätilanteesta. Autoilla siellä vielä ajetaan. Vettä alkaa kuulemma jään päälle ilmaantua. Ja liukasta on, tietysti. 

  Jos kaikki menee toivotusti, niin viikon, parin kuluttua saareen mennään. Jos taas ei mene, toivotusti, niin ollaan menemättä. Toiveissa on kuitenkin ainakin yksi reissu saada tehdyksi. Mikäli se käy hankalaksi, niin toukokuun alkuun jaksetaan kyllä odotella. 

 Kisoja Trondheimista on vielä pari päivää jäljellä. Ei taida Suomen mitalitili enää karttua. Aika paljon on tullut kisoja seurattua. Ikäkysymys? Nuoruuden ja parhaan miehuuden armottomasta penkkiurheilijasta on vuosikausiksi lähes nollaan taantuneen innostuksen jälkeen sukeutumassa jälleen penkkiurheiluentusiasti. No, ehkä ei ihan entusiasti, mutta viime vuosia vähemmän nirso kuitenkin. 

  Loppuun suunnilleen 53 vuotta kestäneen yhteisen taipaleen puolivälissä napattu kuva.

NOLO TAPAAMINEN JA VÄHÄN KULTTUURI

  Vaikea uskoa, mitä isossa maailmassa paraikaa tapahtuu. Maailman vaikutusvaltaisin mies saa raivarin kuin lapsi karkkipussin hukattuaan, koska Zelenskyi ei suostu mielistelemään. Mihin tämä yhden miehen show (jota varakuningas Vance myötäilee) johtaa? Albert Einstein on sanonut: Herra Jumala on ovela, mutta pahantahtoinen Hän ei ole.  Kuningas Trump on ovela, ja hän on pahantahtoinen. Pahantahtoinen kaikille, jotka suvaitsevat olla erimieltä, eivät mukaudu hänen suunnitelmiinsa. Trump luulee myös olevansa maailman napa, voittamaton yksinvaltias, ja historiaan kirjoitettava suurmies yli muiden. Hänen egonsa ei kestä minkäänlaista kolhua. Ja Amerikka on hänet johtajakseen halunnut. Sääliksi käy, Amerikkaa ja planeettaa. 

  Arveluja tuosta nopeasti päättyneestä tapaamisesta tulee taas kaikilta tahoilta. Asiantutijat hykertelevät käsiään; pariovet lausuntojen antoon ovat ammollaan. Antaahan lausahdella. Ehkä jonkun arvio osoittautuu jopa oikeaksi. 

  Asiasta seuraavaan. Puolustusmäärärahoja huudetaan lisää. Kovaan ääneen. Sotaakin joissain piireissä kaivataan. Elämme ikäviä aikoja. Kulttuuri sen sijaan on luksusta. Luksusta ei kuitenkaan ole parempiosaisten etujen vaaliminen. 

  Kysäisin muutamaa seikkaa kulttuuriin liittyen teköälyltä. 

  Mitkä maat tukevat kulttuuria eniten, mitkä vähiten?

  GEMINI: Kulttuurin tukeminen vaihtelee merkittävästi eri maiden välillä, ja vertailu on monimutkaista, koska "kulttuuri" on laaja käsite ja tukemisen muodot vaihtelevat. Seuraavassa on joitakin yleisiä havaintoja. 

  Maat, jotka yleensä tukevat kulttuuria vahvasti

  Euroopan maat: Monet Euroopan maat, kuten Ranska, Saksa ja Pohjoismaat, tunnetaan vahvasta julkisesta kulttuurirahoituksesta. Näissä maissa kulttuuria pidetään tärkeänä osana kansallista identiteettiä ja hyvinvointia. Euroopan unionilla on myös merkittäviä kulttuuriohjelmia, jotka tukevat kulttuurivaihtoa ja kulttuuriperintöä. 

  Kanada ja Australia: Nämä maat panostavat myös julkiseen kulttuurirahoitukseen, erityisesti taiteeseen ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Tekijöitä, jotka vaikuttavat kulttuurin tukemiseen:  Taloudellinen tilanne: Vauraammat maat voivat yleensä investoida enemmän kulttuuriin. 

  Poliittiset arvot: Maissa, joissa kulttuuria pidetään tärkeänä osana kansallista identiteettiä, julkinen tuki on yleensä vahvempaa.

  Kulttuuriperintö: Mailla, joilla on rikas kulttuuriperintö, on usein vahva motivaatio sen säilyttämiseen. 

  Haasteita vertailussa:  Kulttuurin tukemisen mittaaminen on vaikeaa, koska siihen sisältyy monia eri muotoja, kuten julkinen rahoitus, verovähennykset ja yksityinen lahjoittaminen. Kulttuurin määritelmä vaihtelee eri maiden välillä. On vaikeaa antaa täsmällistä listaa maista, jotka tukevat vähiten kulttuuria, koska tiedot ovat usein puutteellisia. Kuitenkin, maissa, joissa on heikko talous, poliittista epävakautta on vähäinen painoarvo kulttuurille kansallisessa identiteetissä. Näissä maissa julkinen kulttuurirahoitus on yleensä vähäisempää.

  COPILOT: Kulttuurin tukeminen vaihtelee merkittävästi eri maiden välillä. Tämä voi näkyä esimerkiksi valtion budjeteissa, kulttuurilaitosten rahoituksessa ja kulttuuripolitiikassa. Joitakin maita, jotka tunnetaan vahvasta kulttuurin tukemisesta, ovat

  Ranska: Ranskassa kulttuuri on keskeinen osa kansallista identiteettiä, ja maa käyttää huomattavia summia kulttuurin tukemiseen, mukaan lukien taide, teatteri, musiikki ja elokuvat.  

  Saksa: Saksassa on vahva kulttuuriperintö ja maan hallitus investoi merkittävästi kulttuuriin, erityisesti museot, teatterit ja oopperatalot saavat huomattavia tukia.  

  Italia: Italia on tunnettu rikkaasta kulttuurihistoriastaan ja maan hallitus tukee laajasti kulttuurikohteita, museoita ja taidelaitoksia.  

  Toisaalta, on myös maita, joissa kulttuurin tukeminen on vähäisempää. Syyt voivat vaihdella, mutta usein tähän vaikuttavat taloudelliset resurssit, poliittiset painopisteet tai muut sosiaaliset prioriteetit. Joitakin tällaisia maita ovat

  Yhdysvallat: Vaikka Yhdysvalloissa on voimakas yksityinen kulttuurirahoitus, julkinen tuki kulttuurille on suhteellisen vähäistä verrattuna moniin Euroopan maihin.  

  Iso-Britannia: Iso-Britanniassa on viime vuosina leikattu julkisia varoja kulttuurilaitoksille, mikä on johtanut joidenkin laitosten taloudellisiin vaikeuksiin. 

  Australia: Australiassa kulttuurirahoitus on ollut vähenemään päin, mikä on aiheuttanut huolta kulttuuritoimijoiden keskuudessa.

   Miten kulttuurin tuki vaikuttaa talouteen?

  COPILOT: Kulttuurin tuki voi vaikuttaa talouteen monin tavoin, ja sen vaikutukset voivat olla merkittäviä. Tässä muutamia esimerkkejä.

  Taloudellinen kasvu: Kulttuurin tukeminen voi johtaa lisääntyneisiin investointeihin kulttuurialoille, kuten elokuva-, musiikki-, taide- ja teatteriteollisuuteen. Tämä voi luoda uusia työpaikkoja ja edistää taloudellista kasvua.  

  Matkailu: Kulttuurikohteet ja tapahtumat houkuttelevat usein matkailijoita, mikä voi lisätä matkailutuloja. Esimerkiksi historialliset monumentit, museot, festivaalit ja taidegalleriat voivat vetää puoleensa sekä kotimaisia että kansainvälisiä turisteja.  

  Koulutus ja innovaatio: Kulttuurin tukeminen voi edistää luovuutta ja innovaatiota. Taidekasvatus ja kulttuuritapahtumat voivat inspiroida uusia ideoita ja kehitystä eri aloilla. Tämä voi myös parantaa koulutuksen laatua ja monipuolistaa oppimismahdollisuuksia.  Yhteisöllisyys ja hyvinvointi: Kulttuurin tukeminen voi edistää yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Kulttuuritapahtumat ja -laitokset tarjoavat tilaisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Tämä voi parantaa yleistä elämänlaatua ja vähentää sosiaalisia ongelmia.  

  Taloudellinen diversiteetti: Kulttuurin tukeminen voi auttaa diversifioimaan taloutta. Monipuolinen kulttuuritarjonta voi houkutella erilaisia liiketoimintoja ja investointeja, mikä tekee taloudesta vähemmän riippuvaisen yksittäisistä teollisuudenaloista.  

  Kulttuurin tukeminen ei siis ole pelkästään hyödyllistä kulttuurielämälle, vaan sillä voi olla laajoja positiivisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan ja talouteen. 

  GEMINI: Kulttuurin tuella on monimutkaisia ja moniulotteisia vaikutuksia talouteen. Tässä muutamia keskeisiä näkökohtia.

  Suorat taloudelliset vaikutukset. 

  Työllisyys ja tulot: Kulttuuriala luo työpaikkoja taiteilijoille, esiintyjille, tuottajille, teknikoille ja monille muille ammattiryhmille. Kulttuuritapahtumat ja -nähtävyydet houkuttelevat matkailijoita, jotka käyttävät rahaa majoitukseen, ruokailuun ja muihin palveluihin. Kulttuurialan yritykset tuottavat tavaroita ja palveluita, jotka luovat tuloja ja verotuloja.

  Alueellinen kehitys: Kulttuuri voi elävöittää alueita ja houkutella uusia asukkaita ja yrityksiä. Kulttuuritapahtumat ja -nähtävyydet voivat lisätä alueen vetovoimaa ja parantaa sen imagoa. Epäsuorat taloudelliset vaikutukset.

  Luovuus ja innovaatiot: Kulttuuri edistää luovuutta ja innovaatioita, jotka ovat tärkeitä talouskasvulle. Luovat alat, kuten muotoilu, mainonta ja ohjelmistokehitys, ovat usein tiiviisti yhteydessä kulttuuriin. 

  Sosiaalinen pääoma: Kulttuuri voi vahvistaa sosiaalista pääomaa, eli luottamusta ja yhteistyötä ihmisten välillä. Vahva sosiaalinen pääoma voi edistää taloudellista toimintaa ja vähentää sosiaalisia ongelmia. 

  Koulutus ja osaaminen: Kulttuurilla on tärkeä rooli koulutuksessa ja osaamisen kehittämisessä. Taide- ja kulttuurikasvatus voi edistää luovuutta, kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja.

  Matkailu: Kulttuuri on merkittävä matkailun vetovoimatekijä. Kulttuuriperintö, museot, festivaalit ja muut kulttuuritapahtumat houkuttelevat matkailijoita, jotka tuovat tuloja paikallisille yrityksille. Yhteenvetona:  Kulttuurin tuki voi tuottaa merkittäviä taloudellisia hyötyjä sekä suoraan että epäsuorasti. Kulttuuri on investointi, joka voi edistää talouskasvua, työllisyyttä, innovaatioita ja sosiaalista hyvinvointia.

  Joopa joo. Kannattaisiko hallituksen, eritoten valtiovarainministeri Purran, keskustella joskus tekoälyn kanssa?  

  Sodan pelko on ymmärrettävissä vallalla. Rahaa käytetään varustautumiseen  huimia summia. Se on pasifistinkin laseilla tiirailtuna jotenkin ymmärrettävää;  Si vis pacem, para bellum. 

  Ehkä kannatta pitää kuitenkin pitää mielessä, mitä Winston Churchillin kerrotaan tokaisseen, kun asevarusteluun vaadittiin kulttuuriin kohdistettuja varoja: Mitä me sitten puolustamme? 

  Jutussa ei paljon omia aatoksia ole. Tekoälyn kanssa pelatessa saa omia itujaan kasvatettua, eikä tarvitse hävetä, kun ei tietävämmälleen pärjää. 

  Loppuun kuva perinnekulttuurista. Sitä on taas herätelty Kiukuanselällä. Ihan samoilla paikoilla kuin tämä 1980-luvun taitteessa otettu kuva. Kuvassa Kiljusen Martti (Muikku-Martti) ja Pylkkäsen Pertti kiskovat nuottaa jäälle, isä-Erkki seisoo keskellä, selin tunnistamaton mies, minä valmiina tarpomaan. 

SANANVAPAUS

  Aamulenkillä ryhdyin miettimään käsitettä "sananvapaus". Kyllä minä tiedän, mitä se tarkoittaa, mutta tuli mieleeni, että sananvapaudesta on erilaisia versioita. 

  Kotona, suihkuraikkaana, päätin kysyä koneelta asiasta. Sain seuraavia samankaltaisia vastauksia.

  WIKIPEDIA: Sananvapaus on kansalaisen perusoikeuksiin kuuluva oikeus ilmaista julkisuudessa mielipiteitään. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan sananvapaus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Lainsäädännössä on rajoituksia sananvapaudelle silloin, kun sen käyttö loukkaa jotain toista oikeushyvää.

  GEMINI: Sananvapaus on perusoikeus, joka takaa jokaiselle oikeuden ilmaista mielipiteitään ja vastaanottaa tietoa ilman ennakollista estämistä. Suomessa sananvapaus on turvattu perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.

  

  COPILOT: Sananvapaus, eli ilmaisunvapaus, on perusoikeus, joka takaa ihmisille oikeuden ilmaista mielipiteitään ja ajatuksiaan ilman pelkoa sensuurista tai rangaistuksista. Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta, sillä se mahdollistaa vapaan ja avoimen keskustelun yhteiskunnallisista asioista sekä tiedon ja ideoiden levittämisen.  Sananvapauden merkitys korostuu erityisesti tiedotusvälineiden roolissa vallanpitäjien valvonnassa ja kansalaisten tiedonsaannissa. Sananvapaus ei kuitenkaan ole absoluuttinen oikeus, vaan siihen liittyy myös vastuita ja rajoituksia. Esimerkiksi vihapuhe, kunnianloukkaus, yksityisyyden suojaan kajoaminen ja kansallista turvallisuutta uhkaavat ilmaisut voivat johtaa juridisiin seuraamuksiin.  Sananvapaus vaihtelee eri maissa ja kulttuureissa, ja sen toteutuminen voi olla erilaista eri yhteiskunnissa. Suomessa sananvapaus on turvattu perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

  Omissa kuvitelmissani jaan kuitenkin sananvapauden neljään eri ryhmään:

  -absoluuttinen sananvapaus

  -valikoiva sananvapaus

  -laillisuuden raameissa pysyvä sananvapaus

  -kielletty sananvapaus

  Musk ja Trump hehkuttavat absoluuttista sananvapautta, samalla kun he kieltävät ja poistavat lausunnot sekä mielipiteet, mitkä ovat heidän ideologianansa vastaisia.  Muskismi-Trumpismissa siis on vallalla valikoiva sananvapaus. 

  Valikoiva sananvapaus pyrkii esiin valitettavasti myös Suomessa, kuten monissa muissakin maissa. Se alkaa näkyä paitsi äärilaitojen, niin myös missä kohtaa tahansa poliittisella kartalla dallaavien keskuudessa. 

  Suomessa on kuitenkin noudatetaan (vielä?) laillisuuden raameissa pysyvää sananvapautta.  Se on sentään hyvä asia. Jos siihen saataisiin vielä hyvät tavat mukaan, niin se minulle kelpaisi. Utopiaa taitaa olla; "hyvät tavat" on viime vuosituhannen unhoon painuva normaali.

  Mikäli Putinilta kysytään, vallitseeko Venäjällä sananvapaus, niin hän luultavasti vastaa, että sana on meillä yhtä vapaa kuin toisinajattelijat. Eli vangittu. Venäjä, kuten useat muutkin autoritääriset valtiot, elää kielletyn sananvapauden maailmassa. 

  Tuo juuri kehittämäni sananvapauden luokittelu ei perustu tieteelliseen tai tilastolliseen tutkimukseen. Se on vain löyhästi asioita punnitsevien aivojen tuottama pienimuotoinen päätelmä, mikä ei arvottomuudessaan eroa monista vaikutusvaltaisimpien tahojen tekemistä arvioista oleellisesti. Vaikka en ole erikoisasiantuntija, en edes asiantuntija. 

  Tänään mennään päivänäytökseen katsomaan A COMPLETE UNKNOWN. Se on jo kolmas leffa reiluun viikkoon. Ja väliin mahtuu yksi teatterinäytöskin. Vielä pari elokuvaa varmaan kevään aikana mennään katsomaan. Tai useampi, riippuu tarjonnasta. 

  Loppuun, Kansallisen Hiihtopäivän kunniaksi, sekä sanan- ja kuvanvapauden perusteella, otos (vanhempieni jäämistöstä, ottajasta ei tietoa) Saimaanhiihdoista. Kolehmaisen Eerohan se siinä painelee. Jos en ihan väärässä ole, niin taustalla seisoo Pettisen Paavo. Kuva on kyllä epäselvä, joten ihan saletti ei voi olla. Habitus on kuitenkin ihan Paavon. 

TÄNÄÄN, EILEN, TOISSAPÄIVÄNÄ JA YLEISESTI

  Aamulla mietin, viitsikö lähteä lenkille; pakkasta 17 astetta. No tietysti viitsin. Odotin, kunnes päivä alkoi valjeta, ja matkaan. 

  Päätin kävellä lenkin vähälumisella sänkipellolla. Tarpomista oli, kun ei ollut varsinaista hankikantoa, vaan jalka solahti alituiseen sängikön läpi. 

  Aurinko alkoi kivuta metsän takaa.

  Sama isossa kuvassa, josta poliitikot ja asiantuntijat kehottavat asiaa tarkastelemaan. 

Pelto oli täynnä kauriitten, jänisten ja kettujen jälkiä, satunnaisesti ihmisten myös. Jäniksiä, kettuja, eikä satunnaisia ihmisiä näkynyt, mutta kauriita muutama juoksenteli. 

  Se aamusta. Eilen katseltiin Suomen ja Ruotsin välistä lätkämatsia. Mainosten katkomat erät ovat kyllä raastavia katsottavia. Maksettuja urheilukanavia ei meillä ole, eikä tule, joten kärsittävä on. Eikä mainosten sijaan studion  juontajan ja kommentoijien puheet paljon mainoksia enempää kiinnosta. 

  Itse peli ei minusta ollut mitenkään tasokasta jääkiekkoa. Jännittävä kylläkin. Suomen "tähdet" eivät loistaneet kovin kirkkaina. Hetkellisiä välähdyksiä toki esiintyi. Ei mikään veret seisauttava esitys, eikä turnaus, mikäli minulta kysytään. 

  Perjantaina käytiin Lahden Kaupunginteatterissa katsomassa The Black Rider, Robert Wilsonin ja William S. Burroughsin kirjoittama ja Tom Waitsin säveltämä pirullinen rock-ooppera. Hieno esitys. Vaikuttavat lavasteet, taitava 12-miehinen orkesteri, joka soitti lavan alla kapellimestarin kuikkiessa välillä luukusta tapahtumia pysyäkseen ajan hermolla. Tom Waitsin säveltämä musiikki laulettiin englanniksi, muuten puhuttiin suomea. Monessa kappaleesta tunnistaa selvästi Waitsin nuottipaperiiin jättämän jäljen, osa niistä on enemmän musikaali- tai rock-oopperamaisia. 

  Tulkintoja esityksen sanomasta voi katsoja tehdä mielensä mukaan, mutta päällimmäisenä lienee, että pirun kanssa ei diilejä kannata tehdä. Eikä Trumpin (kirj. huom.). 

  Ei ihme, että esitys on ehdolla palkinnoille monessa kategoriassa. 

  Kaupunginteatterin fb-sivuilla kerrotaan seuraavaa: 

   The Black Rider - ilkikurinen rock-oopperamme - on ehdolla kahdessa kategoriassa SÄDE-palkinnon saajaksi: 

  PUKUSÄDE 2024 Joona Huotari

  LAVASTUSSÄDE 2024 Minna Välimäki 

  Googlen tekoäly Gemini puolestaan tietää että...

  Lahden kaupunginteatterin The Black Rider on saanut useita palkintoehdokkuuksia. The Black Rider on ehdolla peräti kuudessa kategoriassa:  

  Paras musiikki: Tom Waitsin sävellykset ovat olleet keskeinen osa esityksen menestystä. 

  Paras skenografia: Esityksen visuaalinen maailma on ollut vaikuttava ja luonut tunnelmaa. 

  Paras naisnäyttelijä: Nomi Enckellin roolisuoritus on ollut erityisen mieleenpainuva. 

  Paras miessivuosa: Mikko Jurkan tulkinta on ollut merkittävä osa esityksen kokonaisuutta. 

  Paras naissivuosa: Laura Huhtamaan roolisuoritus on ollut koskettava ja vahva. 

  Yleisön suosikki: "The Black Rider" on ollut yleisön rakastama, joten ehdokkuus tässä kategoriassa on luonnollinen seuraus. 

  The Black Rider on ollut Lahden kaupunginteatterille menestys, ja nämä ehdokkuudet ovat osoitus sen taiteellisesta laadusta ja yleisön suosiosta.  

  The Black Riderin esitykset päättyvät 5. huhtikuuta. Kannattaa tulla katsomaan. Vaikka vähän kauempaakin. 

  Yleistä maailmantilannetta vielä vähän mietin. Kun kuuntelee puheita ja mielipiteitä Ukrainan sodan lopettamisesta, Euroopan ja USA:n suhteista, Gazan tilanteesta, tai muuten vaan otteita kotimaan politiikkojen löpinöistä, niin huomaa maailman menneen järjiltään. Puhutaan yhtä, tehdään muuta, parjataan toista asioista, joita itse tehdään häikäilemättä. Ihmeissään miettii pieni ihminen, mihin uskoa, mihin suhtautua vakavasti, mitkä sivuuttaa, jättää omaan arvoonsa? Olisipa käytössämme Isaac Asimovin Säätiö-trilogiassa esiintyvä tieteenala Psykohistoria. Sen tehtävänä oli analysoida valtaapitävien ja muiden merkkihenkilöiden puheita ja lausuntoja, karsia niistä turhat, mitään merkitsemättömät sanat ja suoranaiset valheet pois. Kävi usein niin, että tunnin puheessa ei oikeasti sanottu mitään. 

  Säätiön alkuajat sijoittuvat tulevaisuuteen, n. 12 000:nen vuoden päähän. Ihmiskunnalla on siis ollut aikaa kehittää Psykotiede. Me, vielä rajojamme hapuileva populaatio, emme moiseen kykene. Olisi kyllä helpottavaa, jos pystyisimme osoittamaan kaikki nuo leuanlouskutukset tyhjäksi sanahelinäksi. Toisaalta olisi masentavaa huomata ne totiseksi todeksi.