Tänään on Kansainvälinen naistenpäivä. Miehet, kannattaa käydä kimppuun! Minäkin kävin. Lidlissä. En käynyt erilaisista kukista kasattuun kimppuun, kävin reilunkaupan kymmenen ruusun kimpun kimppuun. Ja ostin sen. Kyllä naiset ovat kimppunsa ansainneet. Isossa kuvassa.
Olen vanhemmiten alkanut ostella Hilpalle kukkia silloin tällöin. Ennen tätä päivää kolme viikkoa sitten. Silloin 20 ruusua kympillä. Niistä osa on vieläkin maljakossa.
Kun nyt olen hieman itseäni ylistänyt, niin on pakko, rehellisyyden nimissä, myös itseään soimata. Viikko sitten oli 1. maaliskuuta. Se oli hääpäivämme. 51. sellainen. Enkä muistanut. En. Olen kyllä yleensä sen päivän viime aikoina noteerannut, mutta nyt se meni ohi ilman hälytystä. Ei Hilppakaan mitään maininnut.
Ikä tekee tehtäviään. Kumma juttu, tuo ikä. Nuorempana menivät hääpäivät huomiotta ohi, siis minulta. Kun alkoi 60 tulla täyteen, muistui hääpäivä säännöllisesti mieleen. Kukkakauppiaitten mieliksi. Nyt, kun 70 on aikaa sitten ohitettu, alkaa hääpäivä näköjään taas unohtua. No, ei se ole ainoa asia, mikä unohtuu. Mutta eittämättä yksi niitten joukossa, mitkä eivät saisi. Unohtua.
Koska muistin tuon unohduksen juuri äsken tätä juttua kirjoittaessani, niin lähden pyytämään Hilpalta anteeksi mokaani.
Anteeksi on pyydetty, anteeksi on saatu. Joten kevein mielin eteenpäin. Eilen tehtiin yksi valinta kesää silmällä pitäen. Ostettiin liput Salmelaan, Pauli Hanhiniemen & Perunateatterin keikalle. Salmelaan on aina mukava mennä. Kiertää ensin taidenäyttelyt (niistä Reidar Särestöniemi jäi tämänvuotisista mieleen päällimmäisenä), sitten kahvit, lopuksi konsertti. Viime kesästä on siellä uudistettu katsomoita, joten sekin mielenkiinto käyntiin kohdistuu.
Huomenna on Iiriksellä edessä pääkaupunkiseudun luistelijoiden Tytöt B-silmu kultafinaali. Siihen on karsiutunut 18 luistelijaa. Saavutus jo sinänsä. Luultavasti kisaa voi seurata striimattuna. Anna varmaan lähettää linkin, jos näin on. Iiris on arvottu ensimmäiseen ryhmään, joten jännitystä riittää.
Kun Iiriksen viikkorytmiä näin etänä seuraa, niin melko luisteluntäytteinen se on. Kahtena aamuna aamujäälle, treenit ja oheiset, 2 tuntia, kuutena päivänä viikossa, keskiviikkona perään tanssi, perjantaina baletti (tai toisinpäin?), lauantaisin yleisöjäät, ulkojäillä satunnaisesti. Sitten vielä yksityistunteja välillä. Nyt on myös alkanut tulla enenevässä määrin kuntoharjoittelua. Iiris näyttää iltaisin vetävän sellaisia tunnin sessioita kotona. Mikäs siinä, ei tunnu olevan vastemielistä. Ja koulukin menee mallikkaasti. Kuinkahan pitkälle innostus ja taidot riittävät? Näyttävät molemmat olevan tällä hetkellä korkealla tasolla.
Soitin aamulla Hanelille. Hänelläkin on tänään merkkipäivä. Onnittelin. Samalla kyselin jäätilanteesta. Autoilla siellä vielä ajetaan. Vettä alkaa kuulemma jään päälle ilmaantua. Ja liukasta on, tietysti.
Jos kaikki menee toivotusti, niin viikon, parin kuluttua saareen mennään. Jos taas ei mene, toivotusti, niin ollaan menemättä. Toiveissa on kuitenkin ainakin yksi reissu saada tehdyksi. Mikäli se käy hankalaksi, niin toukokuun alkuun jaksetaan kyllä odotella.
Kisoja Trondheimista on vielä pari päivää jäljellä. Ei taida Suomen mitalitili enää karttua. Aika paljon on tullut kisoja seurattua. Ikäkysymys? Nuoruuden ja parhaan miehuuden armottomasta penkkiurheilijasta on vuosikausiksi lähes nollaan taantuneen innostuksen jälkeen sukeutumassa jälleen penkkiurheiluentusiasti. No, ehkä ei ihan entusiasti, mutta viime vuosia vähemmän nirso kuitenkin.
Loppuun suunnilleen 53 vuotta kestäneen yhteisen taipaleen puolivälissä napattu kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti